Kotimainen omistajuus kunniaan – ihan oikeasti

Kiinnostus sijoittamiseen on huimassa kasvussa. Kansankapitalismin voimistuminen näkyy osakesäästötilien määrän lisäksi esimerkiksi rahastosijoittamisessa. Sijoittajan motiivina sijoitukselleen saattaa olla toive hyvistä tuotoista. Toinen taas hakee elämäänsä mielenkiintoa seuraamalla pörssikursseja ja yhtiöiden tilannetta, ja kolmas haluaa vain rahoilleen sukanvartta korkeampaa tuottoa. Kaikkia näitä sijoittajia tarvitaan, kun etsitään keinoja vahvistaa, monipuolistaa ja tasa-arvoistaa yritysten suomalaista omistajuutta.

Kotimaisuus herättää tunteita. Suomalaisten yritysten omistuksia myydään ulkomaille, ja sijoittajatkin suuntaavat usein rahansa ulkomaisiin kohteisiin. Näinhän se on avoimessa markkinataloudessa. Toisaalta kotimaisetkin yritykset tekevät yritysostoja ulkomailla. Sijoitusten hajauttaminen nyt vaan on pohjimmiltaan järkevää. Ei siis aseteta ulkomaista ja kotimaista omistajaa vastakkain, molemmille on tilaa.

Kotimaista omistamista voi ja kannattaa toki edistää. Valtiovallan toimenpitein voidaan poistaa esteitä ja luoda kannusteita. Sijoitusympäristön ennustettavuus ja pitkäjänteisyys ovat olennaisen tärkeitä. Ennustettava toimintaympäristö lisää yritysten luottamusta toimia Suomessa ja sijoittajien halua ottaa riskiä ja saada tuottoa. Tämä lisää pidemmän päälle myös verotuottoja.

Kun kansalaisia halutaan mukaan omistamaan yrityksiä, on sijoittamisesta tehtävä arkista, yksinkertaista ja jopa vähän tylsää. Eri sijoitusmuotoja on kohdeltava samalla tavalla: sekä suoraa osakesäästämistä että erilaisia välillisen sijoittamisen muotoja, kuten sijoitusrahastoja ja vakuutussijoittamista. Kaikenlaista poukkoilua yritysten ja sijoittamisen verotuksessa on vältettävä. Sijoitusriskit kuuluvat asiaan, mutta uhka poukkoilevista sääntelymuutoksista on myrkkyä sekä sijoittajille että yrityksille.

Meitä usein verrataan ”rikkaisiin ruotsalaisiin” ja voivotellaan tilannetta. Niinpä, muistan ajat, kun jääkiekossa Suomi lähti aina altavastaajana peliin. Toista on nyt, joka pelin voi kumpi tahansa voittaa. Samoin sijoittamisessa asian voi hiljalleen korjata.

Suomalaisten kotitalouksien yhteenlaskettu talletuskanta oli lokakuun 2020 lopussa 103,4 miljardia euroa. Tämän lisäksi yksityishenkilöillä on sijoitussidonnaisia vakuutussäästöjä 27 miljardia ja rahastosijoituksia 25 miljardia euroa. Talletuksissa olevat rahat eivät makaa tilillä, kuten kulunut fraasi kuuluu, vaan ne ovat maailmalla kierrossa pankkien lainanannon muodossa. Monilla kotitalouksilla olisi kuitenkin nykyiseen verrattuna mahdollista sijoittaa enemmän ja ottaa samalla jonkin verran nykyistä enemmän riskiä, jotta odotettavissa olevat sijoitustuotot nousisivat.

Millä rohkaista kansalaisia? Tärkeä keino olisi talous- ja sijoitusosaamisen kehittäminen muun muassa aikaistamalla ja lisäämällä talousopetusta kouluissa. Suomen Pankin valmistelussa olevasta kansallisesta talousosaamisen strategiasta löytyy varmasti lisää keinoja.

Samaan aikaan sijoittaminen olisi tehtävä mahdollisimman helpoksi. Esimerkiksi EU-sääntelyssä sijoitustuotteiden markkinointia ja sijoittajansuojaa sääntelevillä PRIIPS ja MiFID -säännöksillä on hyvä tarkoitus, mutta sijoittajalle annettavat sääntelyn mukaiset tiedot ovat sekavia ja sisältävät liikaa yksityiskohtaista ja keskenään ristiriitaista tietoa. Tietoa ei edes voi antaa kokonaan digitaalisessa muodossa.

Näiden säännösten uudistaminen on EU:ssa käsillä, ja Suomen olisi syytä ajaa asiakkaansuojan sääntelyn yksinkertaistamista. Kyse ei ole sijoittajansuojan tasosta vaan sen toteuttamistavoista ja yksityiskohdista. Sijoittajille on tärkeää antaa riittävät ja selkeät tiedot, mutta jos sijoittaminen on sääntelyn vuoksi käytännössä liian vaikeaa, se jää tekemättä.

Kotipesä kuntoon

Kannustamiseen liittyy myös se, että vältetään keskenään ristiriitaisia aloitteita. Hallitusohjelmassa pyritään toisaalta edistämään kotimaista omistajuutta. Toisaalta osa verotusta koskevista tavoitteista voi johtaa aivan päinvastaiseen tulokseen.

Niin sanottua tosiallista johtopaikka koskeva hallituksen esitys (HE 136/2020 vp) pyrkii torjumaan veronkiertoa saattamalla Suomesta käsin tosiasiallisesti johdetut ulkomaille rekisteröidyt yritykset Suomessa verovelvollisiksi. Tämä on kannatettava tavoite, mutta rahastotoiminnan kohdalla se johtaisi aivan väärään lopputulokseen ja rankaisisi Suomesta käsin harjoitettavaa toimintaa. Ehdotukseen sisältyykin rahastoja koskeva kahden vuoden poikkeus. Tämä poikkeus on muutettava pysyväksi ja sitä koskeva valmistelu aloitettava heti. Muutoin hallitus itse asiassa ajaa rahastotoimintaa ulkomaille.

Kansankapitalismi parantaa myös maailmaa

Kansankapitalismilla ei haeta pelkästään hyviä tuottoja ja turvallista elämää, vaan sijoituskohteilta odotetaan myös vastuullisuutta. Ilmastonmuutoksen hillintä vaikuttaa kaikkien sijoitus- ja rahoituskohteiden tulevaisuuteen. Ilmastonmuutosta kiihdyttävät yritykset kohtaavat yhä tiukkenevan sääntelyn, eikä niitä siksi voi pitkällä aikavälillä pitää hyvinä sijoituskohteina. Ilmastoystävällisten ratkaisujen tuottajilla tilanne voi hyvinkin olla päinvastainen.

Finanssiala ry:n kuukausittain julkaisema Rahastoraportti on kesäkuusta asti sisältänyt ESG-luokituksen, joka kertoo, miten hyvin rahaston omistuksista on saatavilla vastuullisuuteen liittyvää tietoa. FA on eräiden kotimaisten toimijoiden kanssa ehdottanut EU:n komissiolle sijoituskohteiden vastuullisuustiedon keräämistä EU:n yhteiseen rekisteriin, mistä se olisi helposti ja maksutta saatavissa. Samalla myös yritysten raportointityö helpottuisi, kun tiedot raportoitaisiin vain kertaalleen yhteen paikkaan.

Työ ja elinkeinoministeriön kotimaisen omistamisen ohjelma etsii keinoja kohentaa suomalaista omistajuutta. Tutustu FA:n lausuntoon.

Jäikö kysyttävää?

|

Aiheen asiantuntijat