Kotimainen rahastobisnes vertautuu jäänmurtajiin – lakimuutoksilla työpaikat pysyisivät Suomessa

Kotimaisen rahastoalan merkitys ja kilpailukyky ovat viime aikoina nousseet esiin eri yhteyksissä. Valtiovarainministeriön kasvustrategiatyöryhmän yksi tavoitteista oli kotimaisen rahastoalan kilpailukyvyn edistäminen, minkä lisäksi myös hallituksen puoliväliriihessä päätettiin useista rahastoalan kannalta tärkeistä toimenpiteistä.

Tässä hallitus on oikeilla linjoilla. Kun sijoittaminen pidetään helppona, turvallisena ja saavutettavana, hyödyttää se tavallisen sijoittajan lisäksi koko kansantaloutta. Kun kotimaisten rahastojen ja palveluntarjoajien toimintaedellytyksistä pidetään huolta, voivat ne kerryttää suomalaista veropottia ja tarjota kotimaisia työpaikkoja.

Yksi esillä olleista rahastoalan muutostarpeista liittyy siihen, millaisia rahastorakenteita Suomessa on käytössä. Valtiovarainministeriö onkin syyskuun lopulla asettanut työryhmän, jonka päätehtävänä on kehittää kansainvälisiä toimintamalleja vastaava yhteisömuotoinen rahastorakenne Suomeen.

Tämä on hyvä ja tärkeä asia keskipitkällä tähtäimellä. Sen ei kuitenkaan pidä estää muita tärkeitä ja kiireellisempiä uudistuksia. Kotimaisen rahastoalan kannalta on kriittistä löytää nopeasti ratkaisut niin sanottua tosiasiallista johtopaikkaa, ELTIF-rahastojen verotusta, rahastojen osuudenomistajarekisteriä sekä uuden rahanpesusääntelyn soveltamista koskeviin kysymyksiin. Uudistukset vaativat muutoksia verosääntelyyn. Jos emme pikaisesti saa ratkaistua näitä kysymyksiä, annamme turhaan kilpailuedun ulkomaisille toimijoille ja saatamme ohjata rahastoja pois Suomesta.

======
Ilman uudistuksia annamme turhaan
kilpailuedun ulkomaisille toimijoille.
======

Tosiasiallisen johtopaikan sääntelyssä ei ole missään vaiheessa haluttu puuttua Suomesta hallinnoitavien ulkomaisten rahastojen toimintaan. Nyt sääntelyn sivuoiretta on hoidettu ”rahastopoikkeuksella”, jota on jatkettu useaan otteeseen. Tämä poikkeus on korvattava pysyvällä ratkaisulla, sillä niin kauan kuin epävarmuus jatkuu, on uhkana rahastojen siirtyminen Suomesta muualle.

Suomen talouden nousu edellyttää investointeja ja rahoitusta pitkäaikaisiin ja epälikvideihin kohteisiin, kuten infrastruktuurihankkeisiin, reaaliomaisuuteen, listaamattomiin kasvuyhtiöihin ja listattuihin pk-yrityksiin. Suomalaisten ELTIF-rahastojen avulla myös Suomeen olisi mahdollista saada kohdennettua lisää tällaisia investointeja. Tällä hetkellä Suomeen ei kuitenkaan kannata perustaa ELTIF-rahastoja, koska tuloverolain mukaan suljettu erikoissijoitusrahasto ei ole verovapaa, jos sijoittajina on ”tavallisia” ei-ammattimaisia sijoittajia. Tuloverolaista on poistettava tämä vaatimus, jotta suomalaiset toimijat asetetaan samalle viivalle eurooppalaisten kilpailijoidensa kanssa, ja Suomeen mahdollistetaan uusi väylä investoinneille ja rahoitukselle.

Suomen osuudenomistajarekisterisääntely on puolestaan jäänne ajoilta, kun rahastoja myytiin kotimaassa saman finanssiryhmän sisällä. Nykyään rahastoja myydään valtioiden rajojen yli ja jakelukanavat ovat monipuolistuneet. Osuudenomistajarekisterisääntely tarkoittaa, että suomalaisen rahastoyhtiön on ylläpidettävä itse rekisteriä kaikista rahaston omistajista, mikä vuoksi siitä on tullut keskeisin este suomalaisten rahastojen markkinoinnille ulkomailla ja se rajoittaa erilaisten jakelukanavien syntymistä ja kilpailua kotimaassa. Lisäksi nykymalli toimii huonosti yhteen uudistuvan rahanpesusääntelyn kanssa, mikä vaarantaa kotimaisten rahastojen toiminnan.

Muualla Euroopassa yleinen tapa on niin sanottu porrastettu osuudenomistajarekisteri. Se tarkoittaa, että rahastoyhtiön rekisteriin merkitään vain jakelua hoitavat tahot. Jakelijoiden on puolestaan tunnettava ja pidettävä rekisteriä asiakkaistaan, joille se rahastoa myy. Muutos olisi tehtävissä Ruotsin mallin mukaisesti edellyttämällä porrastetun rekisterin pitäjältä Finanssivalvonnan hyväksyntää sekä säätämällä tälle velvollisuus vuosi-ilmoituksen tekemiseen verottajalle. Suomessa on myynnissä lukuisia ulkomaisia rahastoja ja niistä tiedonkulku verottajalle toimii saumattomasti.

======
Rahastojen hallinnointi on merkittävää vientitoimintaa
siinä missä vaikkapa jäänmurtajat tai risteilyalukset.
======

Rahastoissa EU:n sisämarkkina toimii sujuvasti, ja suomalaisille sijoittajille on tarjolla kotimaisten rahastojen lisäksi koko joukko ulkomaisia rahastoja. Itse asiassa suomalaisten rahastosijoituksista 60 prosenttia kohdistuu ulkomaisiin ja 40 prosenttia kotimaisiin rahastoihin. Lainsäädännöllisistä rajoitteista huolimatta Suomi on myös merkittävä rahastojen myyntimaa. Noin 30 prosenttia suomalaisten rahastojen pääomista tulee ulkomailta. Rahastojen hallinnointi on merkittävää vientitoimintaa siinä missä vaikkapa jäänmurtajat tai risteilyalukset. Lisäksi viimeaikainen tutkimusnäyttö osoittaa, että rahastomanagerin kotipaikalla on väliä investointien kohdentumisessa eli suomalaiset rahastomanagerit kohdentavat muita useammin sijoituksia Suomeen.

Suomalaisten rahastoyhtiöiden tuotot vuonna 2024 olivat yhteensä 1,8 miljardia euroa ja tulos 326 miljoonaa euroa. Vuonna 2023 rahastoyhtiöt maksoivat yhteisöveroa 72 miljoonaa euroa. Koko arvopaperiala työllistää yli 1300 ihmistä. Jos nämä yhtiöt eivät sijaitse Suomessa, ne sijaitsevat muualla ja vero- sekä työllisyyshyödyt valuvat muualle.

Suomen rahastosääntely on monessa suhteen toimivaa, mutta meillä on edelleen joitakin rahastosääntelyn alkuajoilta 1980-luvulta peräisin olevia säännöksiä. Ne eivät enää toimi muuttuneessa maailmassa, missä sijoittaminen on globaalia. Olisi hölmöä ajaa rahastoala muualle, kuten Luxemburgiin tai Irlantiin. Tarvittavat muutokset eivät ole lainsäädäntöteknisesti erityisen työläitä eikä niihin tarvita valtiontakauksia tai muita tukia. Päinvastoin, niillä voidaan pitää nykyiset työpaikat ja verotulot sekä kasvattaa niitä.