Kun poliitikot viis veisaavat asiantuntijoiden varoituksista, kansalaiset joutuvat maksamaan kalliin hinnan

Poliitikot kiroavat toistuvasti asiantuntijoita, joiden varoitukset haastavat lyhyen tähtäimen poliittisia tavoitteita. Demokratioissa kansa voi vaihtaa hallituksen, mutta sekään ei välttämättä korjaa kauaskantoisia virheitä.

Kun kävin kesällä Suomessa ensimmäisen kerran kolmeen ja puoleen vuoteen, jouduin kummalliseen tilanteeseen. 

Olin matkalla kauppakeskus Triplasta Puu-Vallilaan, ja aika oli niin tiukalla, että päätin ottaa taksin Triplan edestä. Kuljettaja ilmoitti vakaasti, että kahden kilometrin taksa olisi viisikymmentä euroa. Nousin autosta ennen kuin se ehti lähteä liikkeelle ja päätin kävellä Vanajantielle. 

Olinpa päässyt maistamaan sitä, mitä Suomessa vuonna 2018 toteutettu taksiuudistus käytännössä tarkoitti. 

Suomen taksiuudistuksen aiheuttamat murheet ovat kuitenkin pientä siihen verrattuna, millaisia seurauksia poliitikot ovat maailmalla saaneet aikaan väheksymällä asiantuntijoiden varoituksia. 

Olen toimittajana seurannut poikkeuksellisen läheltä muutamaa lähihistorian tapahtumasarjaa, jossa demokraattisesti valitut dogmaattiset poliitikot ovat sivuuttaneet asiantuntijat ja onnistuneet aiheuttamaan vahinkoja, jotka heijastuvat miljoonien ihmisten elämään vielä vuosien päästä. Yksi näistä oli Irakin sota, jota seurasin vuosina 2003–2010 päivittäin vapaana toimittajana New Yorkissa. Toinen on brexit, josta olen kirjoittanut satoja artikkeleita Brysselistä käsin.

Irakin sotaa ja brexitiä yhdistää myös se, että kun asiantuntijoiden etukäteen ennustamat vahingot ovat tapahtuneet, poliitikot ovat kieltäneet vastuunsa tai vaienneet koko asiasta.

Asiantuntijoiden sivuuttamisen ennätys

Yksi lähihistorian parhaista asiantuntijuuden sivuuttamisen esimerkeistä on tapa, jolla Britannian konservatiivinen puolue käytännössä toteutti maan eron Euroopan unionista.

Pääministeri David Cameron oli luvannut kansanäänestyksen EU:n jäsenyydestä linjapuheessaan vuonna 2013 varmistaakseen konservatiivien vaalivoiton vuoden 2015 parlamenttivaaleissa. Vastoin asiantuntijoiden varoituksia pääministeri ei ollut lainkaan ottanut huomioon mahdollisuutta, että brexit-puoli voittaisi. 

Kun brexitin kannattajat sitten voittivat, Cameron joutui eroamaan, ja hänen seuraajansa Theresa Mayn epäkiitollinen tehtävä oli ryhtyä toteuttamaan ristiriitaisia lupauksia, joita EU-eroa ajaneet olivat tehneet. Konservatiivien lyhytnäköinen puoluepoliittinen laskelmointi oli kostautunut, ja konservatiivit olivat täysin valmistautumattomia uuteen tilanteeseen.

Historiaan on jäänyt kuva siitä, kuinka Britannian eroneuvotteluja johtanut brexit-ministeri David Davis istui ensimmäisen kerran neuvottelupöytään EU:n puolelta neuvotteluja vetäneen Michel Barnierin kanssa heinäkuussa 2017. Barnierilla ja hänen avustajillaan oli valmiina paksu pino papereita läpikäytävistä asioista, kun taas Davis oli liikkeellä tyhjin käsin. Mitään ei ollut valmiina. 

Brittihallituksen omat virkamiehet ja EU-diplomaatit olivat varoittaneet Mayn hallitusta edessä olevasta urakan mittasuhteista ja EU:n vahvasta neuvotteluasemasta. Tästä huolimatta Davis lähti vääntämään EU-eron ehtoja ajatuksella, että Britannia voi sanella eron ehdot, koska EU tarvitsee Britanniaa enemmän kuin Britannia EU:ta. 

Erosopimus saatiin lopulta solmittua lokakuussa 2019 Boris Johnsonin johdolla. Johnson oli uhonnut repivänsä Mayn neuvotteleman erosopimuksen ja korvaavansa sen paljon paremmalla sopimuksella, mutta käytännössä lopullinen sopimus oli Britannian kannalta kehnompi kuin aiempi versio.

Sopimus jätti Britannian kannalta aivan keskeisiä asioita ratkaistaviksi vasta tulevaisuudessa, ja esimerkiksi tullittomuus oli sopimuksen mukaan vain ehdollista. Britannialle kävi altavastaajana juuri niin kuin asiantuntijat olivat varoittaneet: se joutui antamaan lähes kaikessa periksi väestöltään itseään seitsemän kertaa itseään suuremmalle EU:lle.

Palvelusektorin hyytyminen kävi kalliiksi

Lontoon Cityn asiantuntijat varoittivat maan hallitusta kesäkuussa 2018 merkittävistä talousvaikutuksista, jos palvelut jäävät kauppasopimuksen ulkopuolelle. 

Britannian vienti EU-maihin oli vuonna 2019 yhteensä 326 miljardia euroa, josta 42 prosenttia oli palvelujen vientiä. Varsinkin finanssisektorin palvelujen vienti oli Britannian talouden kultamunia pökeltävä hanhi, ja brittipankkiirien osaamista pidettiin maailman parhaana.

Silloinen ulkoministeri Johnson kuittasi asiantuntijoiden varoitukset toteamalla kylmästi “fuck business”. Jälkeenpäin on käynyt selväksi, että Johnson piti kerrankin vahingossa lupauksensa.

Palvelut jäivät pois kauppasopimuksesta, ja kun brexit astui voimaan, Britanniassa toimivat rahoitusalan yritykset putosivat EU:n sisämarkkinat kattavan passporting-toimilupajärjestelmän ulkopuolelle. Samalla esimerkiksi brittiläisten lakimiesten ja muiden palvelualojen ammattilaisten kelpoisuus toimia EU-maissa lakkasi. 

Britannian valtiovarainministeriön rahoittama mutta poliittisesti riippumaton talousennustaja The Office for Budget Responsibility on laskenut, että Britannian talouden tuottavuus on nyt neljä prosenttia heikompi kuin se olisi ollut EU:n jäsenenä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että maan kansantalous menettää sata miljardia puntaa vuosittain.

Britannian inflaatio laukkaa yli kymmenessä prosentissa ensimmäisen kerran 40 vuoteen, ja amerikkalaisen Citigroupin ennusteen mukaan britti-inflaation ennakoidaan nousevan ensi vuoden alussa jopa 18 prosenttiin.

Bushin sodan perustelut murenivat

Asiantuntijoiden sivuuttamisen seuraukset voivat myös olla kauaskantoisia. Hyvä esimerkki tästä on Irakin sota, jonka seuraukset näkyvät edelleenkin niin Lähi-idän kuin Euroopankin arjessa.

Yhdysvaltain presidentti George W. Bush aloitti ”terrorismin vastaisen sotansa” nimissä maaliskuussa 2003 hyökkäyksen Irakiin presidentin Saddam Husseinin kukistamiseksi.

Bushin hallitus perusteli sotaa väittämällä, että Hussein oli ollut osallinen syyskuun 11. päivän terrori-iskuihin vuonna 2001. Amerikkalaiset väittivät myös, että Irakilla oli joukkotuhoaseita, vaikka YK:n alainen Irakin joukkotuhoaseita etsinyt UNMOVIC-komissio oli toistuvasti todistanut, että Irakista ei löydy merkkejä joukkotuhoaseiden valmistamisesta tai varastoinnista. 

Mitään yhteyttä syyskuun terrori-iskujen toteuttajien ja Saddam Husseinin välillä ei koskaan kyetty osoittamaan. Myöskään joukkotuhoaseita ei koskaan löytynyt, vaikka amerikkalaiset kampasivat koko Irakin täikammalla Husseinin hallinnon kaatumisen jälkeen. 

Bush sai kuitenkin sotansa, ja lopulta Hussein hirtettiin 30. joulukuuta 2006. Amerikkalaiset sotilaat pysyivät maassa vuoteen 2011.

Yhdysvallat ei piitannut varoituksista

Colin Powellin johtama Yhdysvaltain ulkoministeriö oli laatinut Husseinin syrjäyttämisen jälkeistä aikaa varten yksityiskohtaiset suunnitelmat. Tarkoituksena oli vaihtaa vain Irakin ylin johto ja antaa Husseinin Baath-puolueen virkamiesten jatkaa viroissaan.

Ulkoministeriön asiantuntijat varoittivat, että 40 miljoonan asukkaan maan hallintovirkamiesten erottaminen johtaisi kaaokseen. Sotilaiden erottaminen tarkoittaisi puolestaan sitä, että erilaisilla sotilaallisilla ryhmittymillä olisi satojen tuhansien koulutettujen ja asekuntoisten, työttömiksi jääneiden miesten reservi vain odottamassa rekrytoimista. 

Bushin hallinnon puolustusministeri Donald Rumsfeld ei kuitenkaan piitannut varoituksista. Käytännössä ulkoministeriön huolellisesti valmistelemat suunnitelmat vallansiirron toteuttamisesta Irakissa heitettiin roskakoriin. Baath-puolueen virkamiehet Irakissa saivat potkut ja asetettiin virkakieltoon. Rumsfeldin päätöksellä myös puoli miljoonaa Irakin armeijassa palvellutta ammattisotilasta heitettiin kadulle. 

Kuten arvata saattaa, kävi juuri niin kuin asiantuntijat olivat varoittaneet. Sota jatkui hyökkäysvaiheen jälkeen miehityksenä, terrori-iskuina ja sissisotana. 

Irakin hallinnon romahdettua suuri osa työttömiksi jääneistä sotilaista liittyi erilaisiin sunnien, kurdien ja šiiojen ryhmittymiin jotka taistelivat kukin omilla tahoillaan Yhdysvaltain johtamaa liittoumaa, maan uutta hallitusta ja toisiaan vastaan. Valtava määrä irakilaisia joutui pakolaisiksi, ja Irakin sisäinen sekasorto mahdollisti osaltaan myös Isis-järjestön laajenemisen osaan Irakia 2010-luvulla.

Yhdysvallat ei kuitenkaan ole ollut valmis vastaamaan aiheuttamistaan vahingoista ja väkivallan kierteestä, vaikka valta on vaihtunut useaan kertaan Valkoisessa talossa. 

Miljoonista länsimaihin paenneista pakolaisista vain murto-osa on saanut turvapaikan Yhdysvalloista. Suurin osa on päätynyt Eurooppaan. Yksin Suomeen on paennut yli 30 000 irakilaista.

Asiantuntijoiden halveksiminen tulee kalliiksi

On tietenkin selvää, että eri alojen tutkijoilla saattaa olla samoista asioista merkittävästikin toisistaan poikkeavia näkemyksiä, joita sitten poliittiset päätöksentekijät joutuvat puntaroimaan ratkaisuja tehdessään. Varsin usein näyttää kuitenkin käyvän niin, että omaa ideologiaansa ajavat poliitikot kerta kaikkiaan kieltäytyvät kuuntelemasta ketään, joka ei ole samaa mieltä heidän kanssaan.

Demokratioissa vaalien tulos usein kertoo, kuinka tyytymättömiä äänestäjät ovat poliittisten johtajiensa ratkaisuihin. 

Suomessa esimerkiksi taksiuudistuksen toteuttanut Juha Sipilän (kesk.) hallitus vähensi ministerien ja heidän avustajiensa lukumäärä niin minimiin, että sen väitettiin heikentäneen merkittävällä tavalla lainvalmistelun tasoa, ja ministerit alkoivat palaa loppuun. Nykyinen Sanna Marinin (sd.) hallitus on puolestaan kerännyt arvostelua palkkaamalla avustajikseen ennätysmäärin eri alojen asiantuntijoita. 

On lohdullista, että demokratioissa vallanpitäjät vaihtuvat ja politiikka muuttuu vaalitulosten mukaan, jolloin vanhoja virheitä päästään myös korjaamaan. Tästä huolimatta poliitikkojen harjoittama asiantuntijoiden halveksiminen on vaarallista ja tulee kalliiksi. 

Laskun maksavat tavalliset kansalaiset. Vaikkapa sitten vain taksimatkan hinnassa. 

Kirjoittaja: Mika Horelli, MustRead

Juttu on julkaistu MustReadissa 17.10.2022. MustReadin Brysselin-kirjeenvaihtajan työskentelyä tukee taloudellisesti Finanssiala ry. Lahjoittaja ei ole vaikuttanut sisältöön eikä MustReadin journalistiseen prosessiin.