Lobbauksen avoimuusrekisteri tarpeen – keskityttävä eduskuntaan ja ministeriöihin

Laadukkaassa lainvalmistelussa on tunnistettava vaikutukset niihin ihmisiin ja toimialoihin, joihin säädös kohdistuu. Tämä taataan, kun lakien valmisteluun otetaan mukaan asiaan vihkiytyneitä asiantuntijoita ja intressitahoja.

Avoimen demokratian vahvistamiseksi Marinin hallituksen ohjelmassa on tärkeä linjaus, että Suomi saa lobbaukseen liittyvän avoimuusrekisterin – ensimmäisenä Pohjoismaana.

Esitys avoimuusrekisterilaista oli lausunnolla tammikuun loppuun asti. Esityksessä vaikuttamistoimintaa ja siihen liittyvää ammattimaista neuvontaa harjoittavat tahot velvoitetaan rekisteröitymään sähköiseen avoimuusrekisteriin ja ilmoittamaan harjoittamastaan vaikuttamistoiminnasta kaksi kertaa vuodessa annettavalla toimintailmoituksella. Rekisteri on määrä ottaa käyttöön vuoden 2023 aikana.

Kansalaiset, media sekä vaikuttamistoiminnan kohteet saisivat rekisteristä tietoa lobbauksesta. Tämä auttaa arvioimaan päätösten syntyä ja niiden taustalla olevia intressejä. Julkaisemalla ajantasaista tietoa lobbauksesta voidaan osoittaa lobbauksen olevan tärkeä osa demokratiaa.

Suomalaiset lobbarit ovat valmiita avaamaan lobbaustaan. Suomi ei tarvitse lobbauksen avoimuusrekisteriä siksi, että lobbaus olisi meillä salakähmäistä kabinettipuuhastelua, vaan siksi, että siitä tulisi avoimempaa ja ymmärrettävämpää.

Muutamat järjestöt kertovat jo nyt verkkosivuillaan lobbauksestaan. Finanssiala ry julkistaa vuosittain lobbauksen avoimuustilinpäätöksen, jossa kerrotaan, keitä päättäjiä sekä Helsingissä että Brysselissä on lobattu.

======
Suomi ei tarvitse lobbauksen avoimuusrekisteriä siksi, että

lobbaus olisi meillä salakähmäistä kabinettipuuhastelua, vaan
siksi, että siitä tulisi avoimempaa ja ymmärrettävämpää.
======

Lobbausta harjoittavat esimerkiksi kansalaisjärjestöt, työmarkkinaosapuolet ja eri toimialoja edustavat etujärjestöt. Ruohonjuuritason kansalaistoiminta jää rekisterin ulkopuolelle.

Merkittävä osa yritysmaailman lobbauksesta tapahtuu toimialajärjestöjen kautta, mutta yritykset vaikuttavat myös suoraan lainsäädäntöön asioissa, jotka liittyvät niiden omaan yritystoimintaan. Sääntely koskettaa yrityksiä, jotka harjoittavat suunnitelmallista ja pitkäjänteistä̈ vaikuttamistoimintaa tai sen ammattimaista neuvontaa.

Sääntely ei siis iske esimerkiksi lappilaiseen yrittäjään, joka haluaa kertoa huolensa kansanedustajalle koronarajoitusten vaikutuksesta omaan yritystoimintaan. Ulkopuolelle jäisivät tavanomainen asiointi viranomaisissa, viranomaisen asettamiin työryhmiin ja kuulemisiin osallistuminen, satunnainen ja vähämerkityksinen vaikuttamistoiminta, valtion omistajaohjaus sekä puoluetoiminta.

Jyväskylän yliopiston ”Lobbauksen nykytila Suomessa” -tutkimuksen mukaan eniten lobbausta kohtaavat kansanedustajat ja ministerit. Ministeriöiden viranhaltijat ovat myös vaikuttamisen kohteena. Valtion virastot sen sijaan eivät näyttäydy keskeisenä lobbauksen kohteena. Tutkimus tukee sitä, että soveltamisalaksi on viisasta ottaa ensivaiheessa eduskunta ja ministeriöt.

Nyt päättyneellä lausuntokierroksella soveltamisalaksi sai eniten kannatusta eduskunta ja ministeriöt. Useissa lausunnoissa korostetaan, että soveltamisalaa voidaan tarvittaessa laajentaa valtion virastoihin myöhemmin, kun rekisterin toimivuudesta on kertynyt riittävästi kokemusta ja rekisterin laajentamista alue- ja kuntatasolle arvioidaan lain seurannan yhteydessä.

Nyt on viisasta lähteä liikkeelle maltillisella mallilla. Esitystä on tarkennettava niin, että se avaa lakien valmistelun ja budjettivallan käyttöön liittyvää vaikuttamistyötä, mutta ei ulota sääntelyä kaikkeen mahdolliseen vuoropuheluun päättäjien ja intressitahojen välillä. Rekisteri ei saa luoda raja-aitoja julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kumppanuudelle.

Tuomo Yli-Huttula on Edunvalvontafoorumin puheenjohtaja ja Finanssiala ry:n viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja, joka oli mukana oikeusministeriön työryhmässä valmistelemassa avoimuusrekisteriä.

Jäikö kysyttävää?

|

Ota yhteyttä aiheen asiantuntijaan