Nuoret ja viisikymppiset ovat samassa veneessä

Usein kuulee puhuttavan nuorten luottamuksen puutteesta eläkejärjestelmään. On myös tullut mielikuva siitä, että eläkejärjestelmä kohtelisi nuoria epäoikeudenmukaisesti. Etuuksia on kieltämättä kavennettu, mutta tässä suhteessa nuoriin tulisi lukea myös nykyiset viisikymppiset. Myöskään viisikymppiset eivät ole päässeet juuri nauttimaan paremmista etuuksista, joita on kovalla kädellä karsittu vuosikymmenien varrella.

Yksilöllinen varhaiseläke on lopetettu. Niin sanottu työttömyysputki on käytännössä tukittu, kun työttömyyseläke ja työttömyysrahan lisäpäivät on lopetettu. Osa-aikaeläke on myös poistunut. Korvaajaksi tullut osittainen varhennettu vanhuuseläke, vaikka suosittu onkin, ei ole yhtä antelias järjestely.  

Ennen eläke perustui viimeisten vuosien loppupalkkaan. Tämä laskenta vapaakirjautettiin vuoden 2004 lopussa ja sen jälkeen eläke on karttunut vuosiansioista. Selkeää ja oikeudenmukaista, mutta jos nuorella tai nykyisellä viisikymppisellä olisi nousujohteinen työura, eläketasoa leikkaavaa.

Alinta vanhuuseläkeikää ensin laskettiin 63 vuoteen ja nostettiin takaisin 65:een. Samalla alin vanhuuseläkeikä sidottiin eliniän odotteeseen. Tämä koskee niin nuoria kuin nykyisiä viisikymppisiä yhtä lailla. Lisäksi elinaikakerroin leikkaa eläkettä eliniän pitenemisen mukaan. Ajatuksena on, että sama eläkepotti riittää kollektiivisesti eläkkeisiin elinajasta huolimatta. Totta on, että elinaikakerroin leikannee nuorten eläkkeitä enemmän kuin viisikymppisten. Kolikon toinen puoli on, että nuoret ovat keskimäärin pidemmän ajan vanhuuseläkkeellä.

Viime vuonna loppui korotettu eläkekarttuma 53–62-vuotiaille. Korotetun karttuman vastineeksi myös maksettiin korkeampaa eläkevakuutusmaksua. Tästä huolimatta järjestelyn voi laskea etuudeksi, joka siis nyt on poistunut kaikilta. Nykyiset viisikymppiset eivät tästä ole päässeet nauttimaan paljoa, jos ollenkaan. 

Korotettujen karttumien poistuminen oli vuoden 2017 eläkeuudistuksen häntä. Jos katsoo kyseisen uudistuksen vaikutusarvioita eri sukupolville, suurimpien häviäjien joukossa ovat – kuinka ollakaan – nykyiset viisikymppiset.

Viisikymppiset ovat myös jääneet joistain etuuksista paitsi, joita nyt on. Selkein esimerkki on eläkkeen karttumisen alaikäraja, joka oli ennen 23 vuotta. Rajan alapuolella maksut maksettiin, mutta eläkettä ei karttunut, mitä voi pitää nykyisestä näkökulmasta varsin erikoisena. Paljon puhuttanut opintojen ajalta karttuva eläke ei myöskään ole ollut voimassa, kun nykyiset viisikymppiset opiskelivat.

======
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole valittaa huonosta eläkejärjestelmästä.
======

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole valittaa huonosta eläkejärjestelmästä. Ja onhan niitä etuuksien parannuksiakin joitain vuosien varrella tullut. Ei ole myöskään tarkoitus sanoa, että eläkejärjestelmää ei voisi edelleen kehittää. Eläkejärjestelmän vahvuushan on ollut, että se on pystynyt mukautumaan muutoksiin.

Tarkoituksena on ollut osoittaa, että suuri osa nykyisestä työssäkäyvästä väestöstä on samassa veneessä eläkkeiden osalta. Tämän vahvistaa myös Eläketurvakeskuksen laskemat sukupolvikohtaiset eläkemaksujen ja -etuuksien suhteet, joka ovat melko samanlaiset näille sukupolville. Suhteeseen vaikuttaa siis etuuksien lisäksi maksutaso, joka on ollut menneinä vuosikymmeninä matalampi.

Epäluottamus eläkejärjestelmää kohtaan sanoittuu usein juuri nuorten kautta. Nuorten luottamus onkin eläkejärjestelmää kohtaan ikäryhmistä heikointa Eläketurvakeskuksen eläkebarometrin mukaan. Huomattavaa on, että luottamus nousee tasaisesti iän karttuessa. Vaikka edellä on todettu, että eläkejärjestelmä on työssäkäyville melko samanlainen, se ei näy samana luottamuksena.

Mitä tästä jäi käteen? Se, että samassa veneessä ollaan! Ja toivottavasti yhdessä samaan suuntaan soudetaan.