Pankkiunioni on kriisien lapsi

Kymmenen vuotta sitten maailmaa kouraissut finanssikriisi ja sitä seurannut euroalueen velkakriisi herättivät EU:n rakentamaan pankkiunionia. Nyt voidaan sanoa, että reilut kolme vuotta toiminnassa ollut pankkiunioni on vahvistanut rahoitusjärjestelmää. Se on hyvä pohja vakauden menestystarinalle. Pankkien on oltava vahvoja, ja niiden on selviydyttävä mahdollisista tulevista kriiseistä. 

Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen esitti 14. helmikuuta eduskunnan talousvaliokunnalle arvokkaan talous- ja rahaliittoa luotaavan tulevaisuuspuheen. Pääjohtajan mukaan työtä euroalueen vakauden puolesta on jatkettava. On helppo yhtyä hänen näkemykseensä, että pankkijärjestelmän vakautta tukevia talletussuoja- ja kriisinratkaisujärjestelmiä on edelleen vahvistettava.

Työtä pankkiunionin perustusten loppuun valamiseksi on siis vielä runsaasti. Kaikkien pankkiunionimaiden pankkijärjestelmät samoin kuin yksittäiset pankit on saatava terveelle pohjalle, ennen kuin pankkiunionin yhteisvastuuta lisätään esimerkiksi yhteisen talletussuojan kautta. Kukin maa on itse velvollinen huolehtimaan tästä ja kantamaan kustannukset. Pankit on myös testattava ennen yhteisvastuun lisäämistä.

Pankkien kuntoerot hyvin suuret

Pankkijärjestelmien kuntoerot ovat edelleen hyvin suuret, minkä vuoksi yhteisvastuu sisältää aidon riskin epäoikeudenmukaisesta taakanjaosta. Lisäksi moraalikadon ongelma on olemassa kaikissa järjestelmissä, jotka perustuvat tavalla tai toisella riskien jakamiseen osanottajien kesken. Tämä koskee myös pankkiunionia.

On tärkeää, että kaikkia unionin luottolaitoksia valvotaan yhdenmukaisesti ja että niitä koskevat yhteiset vakavaraisuus- ja muut säännöt. Myös ongelmatilanteissa luottolaitoksia on kohdeltava yhdenmukaisesti. Suomalainen finanssiala on pitänyt pankkiunioniin sisältyviä yhteisvastuuelementtejä ongelmallisina ja vaatinut, että niiden käyttökynnys nostetaan mahdollisimman korkealle.

Yhteisen talletussuojan rakentamisessa olisi järkevintä edetä siten, että alkuvaiheessa se olisi pelkästään lainamuotoinen tukijärjestely. Tämä vastaa niitä ajatuksia, joita EU-komissio esitti viime syksynä. Ensimmäisessä vaiheessa yhteiseen talletussuojaan ei sisältyisi yhteisvastuuta, vaan kyseessä olisi pelkästään likviditeettitukijärjestely. Kukin kansallinen talletussuojarahasto joutuisi ensin käyttämään omat varansa, ennen kuin se voisi saada lainamuotoista tukea yhteiseltä talletussuojarahastolta. Mahdolliset tappiot kannettaisiin kansallisesti.

Pääjohtaja Liikanen totesi, että pankkien altistumia kotivaltionsa riskeille pitäisi vähentää ja pääomia näiden riskien kattamiseksi lisätä. Tämä on tärkeä reunaehto, jonka on täytyttävä ennen kuin yhteiseen talletussuojaan voidaan edetä. On syytä arvioida huolella, miten valtionpapereiden kohtelua pankkien vakavaraisuussääntelyssä olisi tarpeen uudistaa. Yhteisvastuun lisääminen ei ole mahdollista ilman, että samalla luottolaitosten valtionvelkariskejä vähennetään olennaisesti. Sääntelyn lähtökohtana tulisi olla saamisten riskipitoisuus. Nyt näin ei ole.

Ruotsi tervetullut pankkiunioniin

Toivottavasti Suomi on aktiivinen ja aloitteellinen toimija EMUn ja sitä kautta pankkiunionin rakentamisessa. Mielellään näkisimme myös länsinaapurimme Ruotsin pankkiunionissa. Ruotsin hallitus tekee jäsenyydestä virallisen selvityksen, ja päätös tehdään marraskuun 2019 loppuun mennessä. Keskustelut liittymisestä ovat käynnissä myös Tanskassa.

Olisi hyvä, jos pohjoisen ääni pankkiunionissa voimistuisi. Pohjoismaiden pankeilla on monia yhdistäviä tekijöitä, ja osa niistä toimii usealla pohjoismaisella markkinalla.

Jäikö kysyttävää?

|

Aiheen asiantuntijat