Parempaa EU-sääntelyä – jalo ajatus, johon toivomme konkretiaa

EU-komissio esittää useita toimenpiteitä unionin lainsäädännön laadun parantamiseksi. Finanssiala ry:n EU-asioista vastaava johtaja Mari-Pekonen Ranta on seurannut sääntelyn kehitystä jo Suomen EU-jäsenyyden aamunkoitosta ja oppinut hieman skeptiseksi tällaisia lupauksia kohtaan.

EU:n lainsäätäjät tekevät täysin uutta ja monimutkaista sääntelyä usein kireällä aikataululla. EU:ssa on pidetty sääntönä, että ensimmäiseksi lukkoon lyödään sääntelyn voimaantulopäivä, joka sitoo myös kansallista soveltamista ja edelleen sääntelyn kohteita, kuten finanssiyrityksiä.

Usein uutta sääntelyä täydentävän, tärkeän alemman asteisen sääntelyn valmistelulle ei kuitenkaan ole varattu riittävästi aikaa. Lisäksi sääntelyn vaatimustaso, yksityiskohtaisuus ja määrä on vuosi vuodelta kasvanut. Jatkuva kiire luo noidankehän, jossa hätiköidyn lainlaadinnan ongelmat valuvat lainsäätäjiltä virkamiehille ja edelleen finanssiyhtiöille.

Hyvä esimerkki turhan kiireisesti valmistellusta sääntelystä on kestävän rahoituksen sääntelypaketti. Paitsi että kokonaisuus on hengästyttävän laaja ja monimutkainen, monet sen osista ovat olleet myös poliittisesti vaikeita jäsenvaltioissa. Tämä tuo uuden tason kiireelle sääntelyn valmistelussa. Sääntelyn eri osien yhtenäisyys on myös turvattava.

Toinen laaja kokonaisuus sääntelijöiden pöydällä on EU:n mittavat digisääntelyhankkeet. Vaarana on, että paketin jotkin uudistukset voivat enemmänkin jarruttaa kehitystä kuin edistää niitä. Yksi esimerkki on komission huhtikuun lopulla antama vaikeaselkoinen asetusehdotus tekoälyn eettisistä periaatteista. Sen raskaat ja yksityiskohtaiset velvoitteet ja raportointivaateet voivat hidastaa tekoälyn hyödyntämistä.

Komissio on vuosien varrella isosti julistanut parantavansa sääntelyn laatua ja keventävänsä sääntelyn aiheuttamaa taakkaa ja usein osin siinä onnistunutkin. Sääntelyn parantaminen on kuin elämäntavat – pienikin kohennus on aina hyväksi. Komission kunnianhimoisissa suunnitelmissa on aina ollut myös paljon hyvää.

Komissio luo syksyllä katseen finanssialan sääntelyn alkujuurille ja ottaa käyttöön niin sanotun one in, one out -periaatteen. Sen mukaisesti aina uusia säännöksiä esitettäessä tarkastellaan, miten ja mistä sääntelyn kansalaisille ja yrityksille aiheutuvaa taakkaa voitaisiin vähentää.

======
Sääntelyn parantaminen on kuin elämäntavat –
pienikin kohennus on askel oikeaan suuntaan.
Lainsäädännön parantamissuunnitelmissa on myös paljon hyvää.
======

On hyvä päätös tarkastella, josko jokin vanhoista säädöksistä joutaisi jo eläkkeelle. Iso osa sääntelystä on ollut tarpeellista: vakaasti toimiva järjestelmä on myös finanssialan yritysten ja niiden asiakkaiden etu. Jatkuvasti lisääntyvä sääntely kuitenkin näkyy esimerkiksi rahoituksen ehtojen tiukentumisena ja lisääntyvänä työtaakkana.

Komissio kiinnittää myös entistä enemmän huomiota EU-säädösten sisältämiin uudelleentarkastelulausekkeisiin. Usein EU-säädöksen uudelleentarkastelu käynnistyy komissiossa jo siinä vaiheessa, kun kansallinen täytäntöönpano on vasta saatettu loppuun. On syytä miettiä, ovatko EU-säädösten niin sanotut uudelleentarkastelulausekkeet tarkoituksenmukaisia, kun niistä näyttää tulleen itseään ruokkiva sääntelyautomaatti.

Aikataulukysymykset on mietittävä kunnolla uudelleen, ja yrityksille pitää varata riittävä aika uuteen sääntelyyn sopeutumiseen. Kaikki tietävät, millaisia lapsia syntyy hätäilemällä. Finanssikriisin jälkeen pankkien ja vakuutusyhtiöiden sääntelyn ja valvonnan tiukennus oli paikallaan. Onko lainsäätäjällä jäänyt kuitenkin vauhti päälle: vaikuttaa että esimerkiksi vakavaraisuuteen ja erilaisiin kriisinhallintamekanismeihin liittyvän sääntelyn tulva on loputon.