Perillisten pesämunaksi – vai lihoiksi omaksi iloksi ja hoivaksi?

Me suomalaiset säästämme usein pahan päivän varalle tai haluamme jättää perinnön jälkipolville. Olen alkanut miettiä tätä perinteistä ajattelutapaa. Lähipiirissäni on viisi lähes 90-vuotiasta, jotka tarvitsevat yhä enemmän tukea ja hoivaa päivittäin.

Onko järkevää, että moni suomalainen on rikkaimmillaan kuolinpäivänsä aamuna? Tiedän, ettei tämä ole kaikille helppo päätös.

Tosiasia on, että yli 80-vuotiaiden hoito- ja terveyspalvelujen tarve kasvaa nopeasti, eikä kukaan halua nähdä verojen nousevan tai palveluiden heikkenevän. Suomalaiset ovat vaurastuneet viime vuosikymmenien aikana, ja yksityinen varallisuus – pääosin asuntoihin, mökkeihin ja metsiin sijoitettuna – on nyt yhteensä noin 500 miljardia euroa. Mahdollisuudet rahoittaa omat vanhuuden palvelut ovat paremmat kuin koskaan, kunhan tarvittavat työkalut saadaan käyttöön.

Vanhuspalveluita leimaa yhä epäselvyys, sillä julkisen palvelulupauksen sisältö ei ole kansalaisille selvä. Ei myöskään ole helppoa vertailla yksityisten palveluiden hintaa ja laatua. Tarvittaisiin selkeä ja ymmärrettävä lupaus siitä, mihin voi luottaa.

======
Ketään ei saa pakottaa

myymään kotiaan saadakseen tarvitsemansa palvelut,
vaan vaihtoehdot pitää olla olemassa.
======

Yhä useampi vanhus käyttää varallisuuttaan omaan hyvinvointiinsa, eikä perinnön jättäminen ole enää itsestään selvää. Myös monet perilliset tukevat tätä ajattelua. Sinkkuuden yleistyessä etenkin kaupungeissa korostuu se, että on varauduttava huolehtimaan itsestään itse.

Omaisuutta tulisi voida hyödyntää nykyistä tehokkaammin seniorivaiheessa omien palvelutarpeiden kattamiseen, mutta aina vapaaehtoisesti. Ketään ei saa pakottaa myymään kotiaan saadakseen tarvitsemansa palvelut, vaan vaihtoehdot pitää olla olemassa. Varallisuus ei myöskään saa vaikuttaa julkisen hoivan maksuihin.

Käänteinen asuntolaina on yksi tapa vapauttaa varallisuutta kodista palveluihin. Kotitalousvähennystä on harmillisesti juuri pienennetty, mutta ikäihmisten hoivapalveluihin kohdistuvat ostot tulisi huomioida paremmin kotitalousvähennyksessä.

Elämä ei ole perintöä varten – vaan elettäväksi. Selkeät ratkaisut ja lupausten täyttäminen tuovat turvallisuutta ja onnellisuutta vanhuuteen. Kannustetaan ihmisiä käyttämään omat säästöt oman hyvinvoinnin hyväksi.

Jäikö kysyttävää?

|

Ota yhteyttä aiheen asiantuntijaan