Perinnöt lihoiksi – varoilla vanhushoivaa

Julkiset palvelut ovat murroksessa. Erityisesti yli 80-vuotiaiden terveydenhuollon ja hoivapalveluiden tarve kasvaa voimakkaasti. On kestämätöntä, että ikäsidonnaisten menojen kiihtyvä kasvu rahoitettaisiin vain verotusta kiristämällä tai vastaavasti palvelutasoa heikentämällä.

​Suomalaisten elintaso on reilussa viidessäkymmenessä vuodessa kymmenkertaistunut. Noin 500 miljardin euron yksityinen varallisuus koostuu lähinnä asunnoista, kesämökeistä ja metsäomaisuudesta. Kansalaisilla on siten aiempaa paremmat mahdollisuudet osallistua myös itse vanhuusajan palvelujen rahoitukseen, kunhan siihen tarjotaan toimivat työvälineet.

Kansa on tämän jo hoksannut. Kolme neljästä Finanssialan Keskusliiton teettämään tuoreeseen vakuutustutkimukseen vastanneista on sitä mieltä, että omaehtoinen varautuminen vanhuuden varalle pitää olla nykyistä helpompaa ja houkuttelevampaa.

Kansalaisista 86 prosenttia uskoo joutuvansa tulevaisuudessa varautumaan ja kustantamaan yhä enemmän itse vanhuuden hoivaan liittyviä palveluja. Lähes yhtä moni uskoo näin käyvän myös terveyden- ja sairaanhoidon palveluissa. Vain neljännes sanoo varmasti, ettei olisi valmis täydentämään julkisia palveluja omalla kustannuksellaan esimerkiksi hankkimalla ylimääräistä kotiapua. IROResearch Oy:n tekemään tutkimukseen vastasi 1 000 18 – 79 -vuotiasta suomalaista.

Haluja ostaa täydentäviä palveluja omalla rahalla on mutta valintojen tekeminen on vaikeaa. Vanhuspalvelut ovat edelleen villi länsi. Ensinäkin julkisen palvelulupauksen sisältö on epäselvä. Kukaan ei kerro kansalaiselle, mihin ja minkä tasoisiin verovaroin kustannettuihin palveluihin hän on oikeutettu. Toisaalta itse hankittujen palvelujen laadun ja hintojen vertailtavuus on vaikeaa.

Selkeä ja ymmärrettävä palvelulupaus olisi ensiarvoisen tärkeää.

Kansalaisen oman varautumisen kannalta selkeä ja ymmärrettävä palvelulupaus olisi ensiarvoisen tärkeää. Mitä selkeämpi, sitä helpompi kansalaisen on itse varautua. Esimerkiksi yksityisen vakuutuksen turvin voi kustantaa niitä tarpeita, joita yhteiskunnan tarjoamat palvelut eivät kata tai joiden laatua tai määrää haluaa itse nostaa.

Yksilöiden ja kotitalouksien arki edellyttää jatkuvaa suunnittelua ja valintojen tekemistä. Lakisääteinen työeläke on tarkoitettu kattamaan normaalit elämisestä aiheutuvat kulut. Erityisesti elämänkaaren loppupäässä lisääntyviin terveydenhuollon ja hoivapalveluiden kustannuksiin se ei välttämättä riitä. Vain reilu viidennes aiemmin mainitsemaani vakuutustutkimukseen vastanneista uskoo pystyvänsä hankkimaan kaikki tarvitsemansa palvelut lakisääteisen eläkkeen turvin mikäli elää yli 80-vuotiaaksi. Eli ikään, jolloin hoivapalvelujen kustannukset lähtevät jyrkkään nousuun.

Nuorilla velat ja vanhoilla varat. Näinhän se menee. Kaikkein varakkaimpia ovat 65 – 75 –vuotiaat. Maksetun asunnon ja muun kiinteän omaisuuden lisäksi iäkkäämmän polven säästöjä ja sijoituksia on kertynyt talletuksiin sekä rahastoihin ja osakkeisiin. Tavallisimmin suomalainen varautuu säästöillään ”pahaan päivään”. Elämän ehtoopuolella se paha päivä on usein käsillä.

Perinnön jättämisen sijaan ikäihmiset ovat nykyisin aiempaa valmiimpia käyttämään varallisuuttaan omaan hyvinvointiinsa. Myös potentiaaliset perinnön saajat ajattelevat usein samoin. Sinkkuna eläminen yleistyy etenkin suurissa kaupungeissa. Sen myötä on entistä tärkeämpää varautua senioriaikaan. Tässäkin tapauksessa porkkana on parempi kuin keppi. Pakolla ei saa toivottua tulosta. Tarvitaan positiivisia kannustimia. Ei ole järkevää, että suomalainen on rikkaimmillaan kuolinpäivänsä aamuna.

Omaisuutta olisi voitava hyödyntää nykyistä tehokkaammin oman palvelutarpeen rahoittamiseen seniorivaiheessa. Tämän on kuitenkin tapahduttava vapaaehtoisesti. Ketään ei pidä pakottaa luopumaan omasta kodistaan tarvitsemiensa palvelujen rahoittamiseksi. Julkisten palvelujen täydentäminen vapaaehtoisesti asuntovarallisuudella tulee kuitenkin olla tarjolla.

Suomesta puuttuu esimerkiksi mahdollisuus ostaa kertamaksulla vakuutus, joka täydentäisi lakisääteistä eläketurvaa ja antaisi lisää tuloja palvelujen ostamiseen. Kertamaksuinen lisäeläke ei ole nykylain mukaan asiakkaalle mielekäs, koska sen verotus on rankaiseva. Eläkettä verotetaan nykyään sekä tuoton että pääomanpalautuksen osalta. Hallitusohjelmassa on luvattu, että kertamaksuisen lisäeläkkeen verokohtelu selvitetään tällä hallituskaudella. Työ pitäisi saada vauhtiin pikimmiten.

Kirjoitus on julkaistu Talouselämän Tebatti-palstalla 23.10.2016

Jäikö kysyttävää?

|

Aiheen asiantuntijat