Pirhan pullat ja sääntelyn filosofiaa

Viime aikoina olemme saaneet lukea erään hämeenkyröläisen vapaaehtoisen leipomista pullista vanhusten päivätoimintaan. Hyvinvointialue Pirha on kieltänyt pullien leipomisen vedoten elintarvikelainsäädäntöön ja yhtenäisiin käytäntöihin. Ei auta, vaikka kyseinen vapaaehtoinen on toiminut pitkään suurkeittiötyönjohtajana ja pitopalveluyrittäjänä. Mistä tämä kertoo? Onko sääntö-Suomi ylittänyt itsensä?

Tietyllä tapaa Pirha on tehnyt loogisen johtopäätöksen. Kun lähtökohdaksi otetaan elintarvikkeiden turvallisuus, tulkinnan voi viedä niin pitkälle kuin haluaa. Kuinkahan pitkään lasten harrastuksiin saa leipoa mokkapaloja?

Varmasti lainsäädäntö antaa Pirhan päätökselle tukea. Mutta ongelman ytimessä onkin yksipuolisuus. Entä leipomisen tuoma hyvä mieli ja yhteisöllisyyden kasvu? Onko näillä mitään arvoa?

Sama kuvio on toistunut laajemmassa mittakaavassa. Finanssisektorin sääntelyä on kehitetty vuoden 2008 finanssikriisistä lähtien vain suppeasta näkökulmasta. Rahoitusjärjestelmän vakautta on lisättävä ja samalla kuluttajansuojaa parannettava. Täysin oikeita ja perusteltuja näkökulmia.

Näin on synnytetty finanssialalle valtava määrä säännöksiä. Arvion mukaan finanssisektoria koskee reilusti yli 90 000 sivua EU-sääntelyä ja kansallinen sääntely siihen päälle.

======
Jos jossain on ongelma, se ratkaistaan kaikkia koskevalla sääntelyllä.
======

Mitä miettii pankkivirkailija, kun tekee lainapäätöstä? Miettiikö hän, mitä mahdollisuuksia laina tarjoaa asiakkaalle vai mitkä säännökset lainansaannin estävät? Kuinka dynaamista toiminta voi tässä ympäristössä olla? Nyt on EU-pöydissäkin tunnustettu, että liian pitkälle on menty ja asioilla on myös toinen puoli – kielteinen vaikutus kilpailukyvylle ja talouskasvulle.

Palataan pulliin. Toinen päätöksen perustelu on tasapuolisuus. Näinhän asioita on tapana perustella. Kaikille samat säännöt ja sillä siisti. Yksinkertaista ja selkää. Ongelmana on, että saman koon sukkahousut eivät sovi kaikille. Näin käy helposti myös finanssisektorin sääntelyn kanssa. Jos jossain on ongelma, se ratkaistaan kaikkia koskevalla sääntelyllä. Tasapuolisuus on hyve, kunhan se ei johda epäoikeudenmukaisuuteen.