Sijoitusintoilu vertautuu jo ulkonäköpaineisiin – Naiset ovat ot­ta­neet rahan ja si­joit­ta­mi­sen maail­man omak­seen

Onko sitä kunnon äiti ollenkaan, jos ei vapaa-ajallaan hieman sijoita? Sehän on itsenäisen ihmisen merkki, että huolehtii paitsi itsestään, myös taloudestaan. Kai vauvalle on turvattu taloudellinen varmuus? Hissun kissun kansan kahvipöytiin ovat hiipineet aiheiksi rahastot ja ETF-sijoittaminen, ehkä osakesäästötilikin. 

Erityisesti nuorempien ja työikäisten naisten keskuudessa sijoittamisella on paljon julkisuusavusteista vetoa – naisille sanojaan suuntaa usea sosiaalisen median vaikuttaja ja sijoituskeulakuva: Mimmit sijoittaa -kaksikko, Julia Thurén, Merja Mähkä, Jasmin Hamid, aiheesta kirjoja kirjoittaneet Terhi Majasalmi, Unna Lehtipuu, Emilia Kullas – lista on pitkä, muttei tyhjentävä. Naiset ovat ottaneet vuosia miehiseksi koetun rahan ja sijoittamisen maailman omakseen. Viesti on heillä kaikilla sama: Sijoittaminen kuuluu kaikille, ei vain rikkaille.

Ja sitähän se on – nyky-Suomessa sijoittaminen ei ole varattu vain niille, joiden tittelin loppuosa on -neuvos ja joiden palveluskunnasta löytyy autonkuljettaja. Kapitalismi on demokratisoitunut, kansanvaltaistunut.

Tarkoitusperät ovat hyvät, mutta joko sijoittamisen normalisointi lyö ylipaineita pyttyyn? Onko rahojen makuuttaminen pankkitilillä ja olematon sijoitusstrategia nolostumisen aihe, jota häpeillen seurueessa peitellään? Ulkonäköpaineita on koettu jo vuosia ja niitä ovat kantaneet erityisesti naiset. Tuleeko sijoittamisesta naisille uusi ulkonäköpaine?

Sijoittaminen vaikuttaa olevan yksi tapa vauraalle keskiluokalle osoittaa statustaan, kuulua ryhmään, kertoa olevansa elämän ja tilanteen tasalla sekä hallitsevansa itsensä. Kaikki porvarillisia hyveitä, osin myös yleisinhimillisiä.

Sijoittamisen normalisoituminen vertautuu muun elämän yleiseen kunnollistumiseen – on oltava hyväkuntoinen, urheilullinen, syötävä terveellisesti, kiinnitettävä huomiota ympäristöön eikä kunnon ryyppääminenkään ole enää oikein muodissa. Lappiin mennään oikeasti hiihtämään.

=====
Klassinen kysymys on,
pitääkö olla huolissaan?
=====

Ei ainakaan sijoittamisesta. Sijoittamisen normaalistuminen kertoo nähdäkseni edistyksestä, mahdollisuuksien ja tietotason lisääntymisestä. Se, että nimenomaan naiset ovat kansankapitalismin airuina on osoitus tasa-arvoistumisesta.

Sijoittaminen ei ole koskaan ollut suomalaisille näin helppoa. Ostoja ja myyntejä voi tehdä kuka tahansa omalla älylaitteellaan ja lähes koko maailman sijoituskohteet ovat auki tavallisista palkkatuloista irrotettavissa olevilla summilla. Tietoa on myös helposti saatavilla verkosta. Kaikesta tästä nähtiin mielenkiintoinen ilmiö , kun piensijoittajat saivat aikaan rakettimaisia kurssinousuja yllättäviin osakkeisiin paitsi Amerikassa myös Helsingin pörssissä. Nyt osataan siis jopa leikitellä.

Sijoittaminen on toisaalta vain yksi niistä asioista, jotka ovat tulleet nykyihmisen käden ulottuville. Kun kaikki on mahdollista, asettuu sijoittaminen yhdeksi lisämittariksi kilvoittelun kentällä. Sillä on osoitettava, jos ei ylivertaisuuttaan, niin ainakin koeteltua kansalaiskunnokkuuttaan ollakseen esikuvalliseksi kelpaava yhteiskunnan jäsen – uomo tai donna universale. Ahdistuuhan siinä.

Huolissaan pitää siis olla suorituspaineista, joita kaiken käden ulottuville tulo kasaa yhä nuorempien niskoille.

Kun entisaikaan kalustettuihin huoneisiin meneville annettiin ohjeeksi Älä sylje lattialle äläkä niistä verhoihin, niin nykyisin herrashenkilöyteen vaaditaan enemmän, vaikka ohje sinänsä on voimassa edelleen. Pelkillä niukkuuden ajan opeilla ei enää menesty yltäkylläisyyden maailmassa.

Oli näet aika, jolloin kauniin ruoka-annoksen saattoi syödä ilman, että sen kuvasi tai lenkin juosta ilman, että mittasi metrit ja kalorit ja jakoi kaiken someseuraajilleen. Niiden kuvien ja jakojen avulla määritellään omalle verkostolle, mikä on kunnollista, oikeellista ja tavoiteltavaa. Ne ovat esikuvallisia asioita, jotka tekevät niistä normaaleja, tavoittelemisen arvoisia.  

=====
Elämässä, sijoittamisessakin,
riittää kohtuullinen ponnistus
=====

Järkevä sijoittaminen rinnastuu somessa ja julkisessa sanassa esikuvien kautta terveelliseen syömiseen, riittävään uneen ja kuntoa kohottavaan liikuntaan – ne ovat aidosti järkiratkaisuja ja ihmiselle hyväksi. Moni tulee ajatelleeksi sijoittamista juuri tämän normaalistumisen kautta. Kääntöpuolena on, että hyvä ihminen on sitten oltava monella tavalla.

Mikä käteen? Jos ei pyri läpimurtoon oman elämänsä yksittäisellä osa-alueella, on viisainta edetä kohtuullisen ponnistuksen taktiikalla joka suunnalla siinä määrin kuin pää ja kroppa kestää. Jos johdannaisiin ja trendikkäisiin teema-ETF-rahastoihin syventyminen ei innosta, voi kohtuullisen ponnistuksen toteuttaa kysymällä apua ammattilaisilta.

Kyllä se siitä. Ei kaikkien tarvitse olla pörssihaita. Voi olla myös pörssiahven. Kelpo kala sellainenkin – kunhan ui. 

Kolumni on julkaistu ensin Kalevassa 7.2.2021.