EU

Suomi todella voi pelastaa Euroopan

Suomi valmistautuu parhaillaan ottamaan EU:n puheenjohtajuuden hoidettavakseen vuoden 2019 toisella puoliskolla. Nyt on Suomen tilaisuus jatkaa aloittamaansa vahvan ja avoimen Euroopan unionin luomista.

Suomen puheenjohtajuuskausi ajoittuu jälleen kerran mielenkiintoiseen murrosvaiheeseen Euroopan unionin kehityksessä. Eurovaalit pidetään alkukesästä 2019, joten uusi parlamentti ja sen vahvistama uusi komissio aloittavat työskentelynsä Suomen puheenjohtajuuskaudella. Mikäli Brexit-neuvottelut ovat edenneet nyt hahmotellussa aikataulussa, Iso-Britannia on jättänyt EU-jäsenyyden aiemmin keväällä. Lisäksi EU:ssa ovat alkamassa eräänlaiset talouspolitiikan johtajien vaihtoviikot. Talous- ja finanssikomissaarien lisäksi myös Euroopan Keskuspankki ja Euroopan vakausmekanismi SRM saavat uudet pääjohtajat.

EU:n luotsaaminen tällaisessa taitekohdassa on suuri mahdollisuus. Suomella on sitä paitsi aiempaa kokemusta johtamisesta murroksessa, sillä Suomen ensimmäinen EU-puheenjohtajuus vuonna 1999 ajoittui vastaavantyyppiseen ajanjaksoon. Suomen teemana oli viedä EU uudelle vuosituhannelle ”vahvana ja avoimena”. Näin parinkymmenen vuoden perspektiivillä tarkasteltuna tässä myös onnistuttiin. Suomi sai tuolloin aikaan pitkän listan todella suuria asioita.

Kautta aikain menestyksekkäin puheenjohtajuus

Tampereen huippukokousta lokakuussa 1999 pidetään edelleen yhtenä onnistuneimmista huippukokouksista unionin historiassa. Euroopan unioni päätti muun muassa lisätä oikeus- ja sisäasioiden yhteistyötä esimerkiksi poliisi- ja maahanmuuttokysymyksissä. Edelleenkin EU-instituutioiden käytävillä puhutaan Tampereen hengestä viitattaessa niihin askeliin, joita EU tuolloin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomisessa otti.

Suomen 1999 puheenjohtajuuskaudella aloitettiin EU-kansalaisten perusoikeuskirjan valmistelu. Valmistelukunnan valmistelema perusoikeuskirja hyväksyttiin vuoden 2000 Nizzan huippukokouksessa. Vaikka kansalaisten Eurooppaa oli rakennettu jo 1950-luvulta asti, voidaan ajatella, että vasta Suomen puheenjohtajuuskauden jälkeen EU kansalaisten perusoikeudet saivat ansaitsemansa painoarvon unionin kehittämisessä.

Suomi ajoi EU-politiikkaan läpi myös kansallisten intressien kannalta tärkeitä uusia näkökulmia. Muun muassa EU-areenoita pitkään hallinneen Välimeri-politiikan rinnalle tuotiin oma ”Pohjoinen ulottuvuus”, mikä mahdollisti EU:n tuen Pohjois-Euroopan kannalta tärkeiden asioiden edistämiselle.

Ehkäpä kaikkein merkittävin Suomen puheenjohtajakaudella alulle pantu kehitys liittyy kuitenkin unionin itälaajentumiseen ja Turkin jäsenyysneuvottelujen aloittamiseen. Helsingin huippukokouksessa joulukuussa 1999 EU päätti aloittaa neuvottelut 12 ehdokasvaltion kanssa ja hyväksyä Turkin jäsenehdokkuuden. Myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikka otti ison harppauksen, kun huippukokous hyväksyi niin sanotut Helsingin tavoitteet, joilla luotiin EU:lle mahdollisuus lähettää 60 000 sotilaan joukko rauhaturvatehtäviin. Kun otetaan huomioon, että sodan runtelemaan Kosovoon oli saatu aselepo vasta juuri ennen Suomen puheenjohtajakauden alkua saman vuoden kesäkuussa, tätä on pidettävä todella isona askeleena rauhan ja vakauden varmistamisessa.

Kaiken kaikkiaan Suomen 1999 puheenjohtajuudella luotiin erinomainen pohja tulevien vuosikymmenten yhteistyölle. Mitä Suomi voisi saada aikaan vuoden 2019 puheenjohtajuuskaudellaan? Mitkä olisivat tällä hetkellä niitä kehityspolkuja, jotka voisimme saattaa alulle niin, että EU pääsisi 2040-luvulla nauttimaan pitkäjänteisen työn hedelmistä?

Vahva ja avoin Eurooppa edelleen hyvä visio

Ehdotan, että Suomi jatkaisi parikymmentä vuotta sitten aloittamaansa ”vahvan ja avoimen” Euroopan unionin luomista.

Ensinnäkin vahvuutta luotaisiin sillä, että EU:ssa päästäisiin eteenpäin yhteisen eurooppalaisen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan saralla. Tätä meiltä odottavat myös globaalit kumppanimme USA ja Kiina.

Toiseksi vahvuutta luotaisiin myös sillä, että EU saisi oman sisämarkkinansa toimimaan entistä dynaamisemmin. Esimerkiksi pääomamarkkinaunionin loppuunsaattaminen kasvattaisi EU:n muskeleita talouden saralla. Vanha sanonta EU:sta talouden jättiläisenä ja politiikan kääpiönä on kääntymässä päälaelleen. EU:sta on tulossa poliittisena unionina aiempaa tärkeämpi, mutta EU:n merkitys jäsenvaltioiden talouden näkökulmasta pienenee maailman globalisoituessa. Siksi sisäisen vahvistamisen lisäksi tarvitaan myös avoimuutta.

EU tarvitsee vahvuuden lisäksi avoimuutta enemmän kuin koskaan. Voimakkaan globalisaatiokehityksen jälkeen päätään ovat nostaneet kansallismielisyys ja sisäänpäin kääntymisen suunta. Tämä ilmentyy esimerkiksi protektionistisena kauppapolitiikkana. EU:n pitää nyt ottaa avoimuuden airueen rooli maailmantaloudessa. Varsinkin kun USA ei siihen lähivuosina tunnu kykenevän. Donald Trump on kyllä twiittaillut kovia lausahduksia, mutta todellisuudessa kauppapolitiikan avainpaikoille ei ole vielä edes nimitetty tekijöitä.

Lisäksi on muistettava, että EU on yksi maailman avoimimmista markkinapaikoista, ja jäsenmaiden talous nojaa suurelta osin globaaleihin arvoketjuihin. Komission mukaan vientiteollisuus työllistää yli 31 miljoonaa ihmistä EU-maissa. EU:n tulee omankin etunsa tähden olla etujoukoissa edistämässä vapaakauppaa.

Keskeisenä lähtökohtana kaikessa tekemisessä pitää olla sääntöperustaisen maailmanjärjestyksen vahvistaminen vastineena suurvaltojen mielivallalle. EU:ssa instituutiot on rakennettava niin, että kaikilla jäsenvaltioilla on tasavertainen mahdollisuus saada äänensä kuulluksi. Uskon, että yksi EU-kansalaisia eniten mietityttävistä asioista on EU:n ”orwellilaisuus”; kaikki jäsenvaltiot ovat tasa-arvoisia – toiset vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Mikäli kaikki jäsenmaat eivät noudata yhteisiä pelisääntöjä, se haittaa koko unionin legitimiteettiä kansalaisten silmissä. Suomelle sopiikin hyvin teemaksi tasa-arvon edistäminen, mikä voidaan liittää myös jäsenvaltioiden oikeudenmukaiseen kohteluun.

Suomi todella voi pelastaa Euroopan. Onnistuneen EU-politiikan ytimessä on kuitenkin se, että kotipesämme on kunnossa. Menestyminen EU:n nuijan varressa edellyttää, että keväällä 2019 valitaan eduskunta, jonka luottamuksen pohjalta kyetään muodostamaan hallitus, jolla on vahva eurooppalainen visio.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Verkkouutisissa.

Jäikö kysyttävää?

|

Aiheen asiantuntijat