Talousosaamisvaje – seuraava talouden rakenteellinen ongelma

Heikkojen taloustaitojen aiheuttamat ongelmat koskevat erityisesti nuoria . Nuoruuden kulutusvoittoinen taloudenhallinta kaduttaa monia vanhempana. Koulutusjärjestelmämme ei tee tarpeeksi varmistaakseen, että nuorien taloustaidot ovat riittävän hyvällä tasolla.  Tehtävää on niin kauan,  kun pikavipit ja maksuhäiriöt ovat nuorillemme tutumpia kuin pörssi-indeksit ja ASP-tilit.  Tavoitteeksi tulee asettaa, ettei yksikään nuori valmistu peruskoulusta ilman ymmärrystä säästämisen, sijoittamisen ja oikeiden kulutusvalintojen merkityksestä.

​Merkittävän suurella osalla suomalaisista nuorista on puutteelliset taloustaidot. Tämä on hälyttävää, sillä on erittäin tärkeää, että kansa todella ymmärtäisi ne talouden perusperiaatteet, joiden pohjilta poliittiset päättäjät tekevät heidän elämäänsä koskevia päätöksiä. Vaikeina aikoina on tehtävä vaikeita päätöksiä, mutta niiden tekemisestä tulee helpompaa mitä paremmin kansa ymmärtää niiden tarvetta. Pahimmassa tapauksessa talouspopulistin yksinkertaiset ratkaisut monimutkaisiin ongelmiin uppoavat liian helposti talousosaamisen puutteesta kärsivään kansaan. Tällainen tilanne on nähty jo Italiassa.

Taloustaidot nousevat arvoon arvaamattomaan, kun yhteiskunnan taloudellinen koneisto alkaakin yskimään. Mitä paremmin kansamme ymmärtää kansantalouden kiertokulun toimintaperiaatteet, sitä paremmin he myös osaavat varautua tuleviin kriiseihin. Onkin yhteiskuntamme kannalta hyvä asia, että tärkeät päättäjämme ovat heränneet taloustaitojen merkitykseen. Esimerkiksi Talousgurut-podcastissa vieraana ollut Suomen Pankin tuleva pääjohtaja Olli Rehn kannusti jokaista velallista laskemaan tulevat lainanhoitokustannuksensa, kun vaihtuvakorkoisten lainojen viitekorot lähtevät nousuun.

Taloustaitojen puute näkyy myös suomalaisten käyttäytymisessä pääoman suhteen. Nykyinen tilanne ei ole yksittäisen säästäjän kannalta edullinen. Meillä suomalaisilla on pankkitileillämme yli 87 miljardia euroa rahaa, joka voisi olla yksilöiden kannalta tuottavammin sijoitettu. Yritysrahoituksen ja pankkijärjestelmän kannalta talletuksilla on kuitenkin merkitystä. Yksilöiden kannattaisi sijoittaa pankkitileillä olevaa rahamäärää nykyistä enemmän. Kansankapitalismin aika on nyt.

Suomalaisten irrationaalinen sijoittamisen pelko ja riskin välttämisen tarve on kulttuurimme syytä. Ihmisten mielissä talous on mörkö. Pörssi-indeksit, P/E-luvut ja kolmannen kvartaalin tulosjulkistukset kuulostavat pelottavilta käsitteiltä. Ihmiset luulevat, etteivät he kykene niitä koskaan ymmärtämään. Sijoittaminen halutaan jättää monitoriensa edessä istuville Helsingin herroille. Ongelmaa ei helpota se, että sillä puolella ikäluokasta, joka valitsee ammattikoulun, taloudellinen sivistäminen jää pitkälti lapsen kenkiin. Peruskoulun yhteiskuntaopin tunnit olisivat otollinen hetki opettaa oman taloudenhoidon perusperiaatteet ja säästämisen ja sijoittamisen merkityksen. Liian usein meitä nuoria opettavat aikuiset, jotka eivät itse ole sijoittaneet, ja joiden pankkitileillä lojuva raha on osa sitä 87 miljardin euron pottia.

Kansankapitalismin aika on nyt.

Kun koulutusjärjestelmämme ei huolehdi nuortemme taloudenhallinnan taidoista tarpeeksi, periytyvät taidot omilta vanhemmilta ja kavereilta. Tämä lisää epätasa-arvoa, sillä huono taloudenhallinta on monen huono-osaisen taloudellisen epätoivon takana.

Kaikki tämä vaatii sitä, että talousopetustamme parannetaan. Mitä aikaisemmin talousasioiden tärkeys tuodaan esille, sitä todennäköisemmin nuoret kiinnostuvat siitä. Talous ei saa olla nuorillemme mörkö. Emme voi alkaa ymmärtää ympärillä olevaa maailmantaloutta ennen kuin olemme katsoneet omalle takapihallemme ja hallinneet tämän talouden kiertokulun. Peruskoulussa tulisi keskittyä konkreettiseen taloudenhallinnan opetukseen.

Yhteiskuntamme tarvitsee myös syvällisesti taloudesta ymmärtäviä nuoria. Lukiossa talousasioita käsitellään vain yhdellä kurssilla, mikä on täysin riittämätöntä. Nuoret haluavat ymmärtää talouspolitiikkaamme syvällisemmin, mutta se ei ole mahdollista, jos heille ei anneta työkaluja siihen. Taloustieteen tuominen omaksi oppiaineeksi jo lukiossa vastaisi monen nuoren tarpeeseen saada ymmärrystä niistä asioista, joista luetaan päivittäin lehdistöstä. Tämä toisi suomalaista lukiota lähemmäksi muiden maiden, kuten Britannian ja Ranskan, lukiojärjestelmiä, joissa taloustiede on jo pitkään ollut oma oppiaineensa.

Jottei talousosaamisvajeesta tule seuraavaa taloutemme rakenteellista ongelmaa, on varsin suotavaa, että talous- ja sijoitusguruja löytyisi muualtakin kuin niistä reilusta tuhannesta nuoresta, jotka osallistuvat Talousguru-kilpailuun vuosittain. Muussa tapauksessa pelkään, että Suomi ajautuu pikavippien, talouspopulismin ja ylivelkaantumisen tielle.