Tiukka hintasääntely ei edistä sähköistä tunnistamista

Liikenne- ja viestintäministeriön (LVM) esitys tunnistamista koskevan lainsäädännön uudistamiseksi tiukentaisi hintasääntelyä. Esitystä perustellaan sillä, että tunnistamismarkkinalle on saatava lisää kilpailua. On kuitenkin erikoinen ajatus, että tiukasti säännelty hinta houkuttelisi uusia toimijoita, houkuttelevalla markkinalla kun tulisi olla mahdollista harjoittaa kannattavaa liiketoimintaa.

Laissa jo tällä hetkellä oleva hintataso on ajanut osan nykyisistäkin toimijoista ahtaalle, mikä nähtiin muun muassa Väestörekisterikeskuksen (VRK) hakiessa aiemmin kesällä tarjouksia tunnistamispalveluista Suomi.fi -palveluunsa. VRK uutisoi näkyvästi, että pankkien pyytämät hinnat olivat valtion näkökulmasta liian korkeita, vaikka ne olivat nykyisen hintasääntelyn puitteissa. Nyt hintasääntelyä oltaisiin kiristämässä roimasti, kun laissa säädelty hinta putoaisi alle kolmannekseen. Uudet toimijat, jotka joutuisivat luomaan koko infrastruktuurinsa nollasta, tuskin pystyisivät kannattavaan toimintaan.

Finanssiala epäilee, että uudella, pienemmällä hinnalla ei uusia toimijoita löytyisi yhtään enempää kuin tähänastisellakaan sääntelyllä – ei siis yhtäkään. Lakihanke ei edistäisi uusien kilpailijoiden tuloa alalle, mutta toki pienentäisi sekä valtion että operaattoreiden kustannuksia pankkitunnuksilla tapahtuvassa tunnistamisessa ja uusien mobiilivarmenteiden luomisessa.

Vaikuttaa siltä, että markkinoiden yleisen avaamisen sijaan tämä lakihanke korkeintaan edistäisi mobiilivarmenteiden markkinaosuuden kasvamista sähköisessä tunnistautumisessa. Tällä hetkellä vahvaa tunnistamista vaativista tunnistautumistapahtumista yli 90 % tehdään pankkitunnuksilla, koska ne ovat käyttäjälle tutut, turvalliset ja edulliset.

Vahvan tunnisteen luomiseksi on käyttäjä tunnistettava vahvasti. Poliisin tällaisesta tunnistamisesta veloittama hinta on yli 40 euroa. Myös pankit tunnistavat asiakkaansa pankkitunnusten antamista varten, ja kustannukset siitä ovat useiden kymmenien eurojen luokkaa. Mobiilivarmenteet taas luodaan pääosin verkossa pankkitunnisteiden avulla.

Teleoperaattoreita edustava FiCom on vaatinut, että uuden sähköisen tunnisteen luomisella, eli ensitunnistamisella, ei saa olla keinotekoista, tavanomaisesta tunnistamistapahtumasta poikkeavaa hintaa, vaan hinta on laskettava normaalin tunnistustapahtuman tasolle (Kauppalehti 12.11.2018). Tämä toive olisi nyt toteutumassa, kun LVM:n esityksessä uuden vahvan tunnisteen sähköiselle luomiselle esitetään samaa kolmen sentin hintaa kuin tavallisille tunnistustapahtumille. Nykylaissa hinta on 2,51 euroa. Pankkien tulisi siis luovuttaa asiakkaan tunnistamiseen käyttämänsä useiden kymmenien eurojen työpanos lähes ilmaiseksi.

Toinen kysymys sitten on, miksi markkinaa pitäisi avata ja mobiilitunnisteen käyttöä tunnistautumisessa edistää? Suurin osa vahvasta sähköisestä tunnistautumisesta tapahtuu tällä hetkellä pankkitunnuksilla, joilla hoituu sekä pankkiasiat, maksaminen että kaikki muukin vahvaa tunnistamista vaativa asiointi. Mikä on se etu kuluttajalle, jota mobiilivarmenteen leviäminen edistäisi? Uusien salasanojen muistaminen ja mobiilivarmenteen kuukausimaksun maksaminen eivät monenkaan kuluttajan punninnassa mene pluspuolelle.

Tunnistamisen tulevaisuuden kehitys on kysymys, joka ei odottamalla ratkea. Pankkien panos suomalaisen sähköisen asioinnin kehittymisessä on ollut ratkaisevan tärkeä, ja olemme valmiit jatkossakin olemaan mukana edistämässä asiaa. Nopeasti voimaan saatettavan tiukan hintasääntelyn sijaan toivomme, että kokonaisuutta selvittämään nimettäisiin nopeasti laajapohjainen työryhmä, joka pystyisi luomaan suunnitelman, johon kaikki osapuolet voisivat sitoutua. Tämä olisi erittäin tärkeää, jotta Suomi ei putoaisi sähköisen asioinnin kelkasta.

Kirjoitus on alun perin julkaistu muokattuna Kauppalehden mielipidepalstalla vastauksena teleoperaattoreita edustavan FiComin toimitusjohtajan Elina Ussan kirjoitukseen.

Jäikö kysyttävää?

|

Aiheen asiantuntijat