Työeläkejärjestelmä hyötyy kilpailusta

Keva ei monista hyvistä piirteistään huolimatta kelpaa nykyistä tehokkaamman eläkejärjestelmän esikuvaksi.

​Kansainvälisesti tunnetut eläkeasiantuntijat Nicholas Barr ja Keith Ambacthsheer totesivat vuosi sitten, että suomalainen työeläkejärjestelmä on kattava ja perusteiltaan kestävä. Järjestelmän toimeenpano on hajautettu yksityisille ja julkisille työeläkevakuuttajille, joiden toimintaa säännellään tarkasti.

Vuoden 2007 alussa voimaan tullut työntekijän eläkelaki täyttää eduskunnan perustuslakivaliokunnan arvion mukaan perustuslain vaatimukset. Olisiko yksi julkinen toimija – kuten Kuntien eläkevakuutus Keva – sitten parempi ja tehokkaampi vaihtoehto kuin nykyinen hajautettu järjestelmä?

Yksityisen sektorin työeläkejärjestelmä
perustuu vakuutusajatteluun. Työsuhteista karttuu yksilötasolla laskettuja eläkeoikeuksia, jotka rahastoidaan osittain työeläkevakuutusyhtiöihin. Keva ei ole vakuutusyhtiö vaan puhdas puskurirahasto. Myös se kirjaa vakuutettujen eläkeoikeuksia, mutta Kevan rahastoinnin taso perustuu poliittiseen päätökseen.

Kevan sijoitusten ehdot poikkeavat huomattavasti yksityisestä työeläkejärjestelmästä. Työeläkeyhtiöiltä edellytetään vakavaraisuutta, joka suhteutetaan yhtiön toimintaan sisältyviin sijoitus- ja muihin riskeihin. Lähtökohtana on, että vakuutetut edut on aina turvattu.
Kevalla ei puskurirahaston luonteensa takia tarvitse olla vakavaraisuutta. Kevan tavoitteena on saavuttaa paras mahdollinen tuotto.

Tilastot kertovat, että työeläkeyhtiöt ovat pärjänneet Kevalle sijoituksissa hyvin. Pääomapainottamaton keskimääräinen sijoitustulos oli vuosina 1997-2012 Kevassa 5,6 prosenttia ja työeläkeyhtiöissä 5,7 prosenttia. Tämä ei tue sellaista ajatusta, että monopolilaitos ilman vakavaraisuusvaatimuksia saisi parempia sijoitustuottoja.

Eläkejärjestelmän kestävyys vaatii, että Suomen kansantalous on kunnossa. Tämän ehto on, että Suomessa on yrityksiä. Yritystoiminta taas tarvitsee toimivia rahoitusmarkkinoita. Kevan sijoituksista noin 22 prosenttia kohdistuu kotimaahan. Työeläkeyhtiöiden sijoituksissa kotimaisten kohteiden osuus on noin 36 prosenttia.

Kunnissa eläkemaksujen taso on selvästi yksityistä sektoria korkeampi. Kevan keskimääräinen maksu on lähes 30 prosenttia palkkasummasta, kun työeläkevakuutuksissa osuus on 22,8 prosenttia. Tätä tasoa selittävät ikäjakauma ja aiemmin karttuneet paremmat edut. Kevan eläkemaksu määräytyy eri työnantajilla joko palkkasumman tai eläkemenon perusteella.

Keva kiistää kilpailevansa yksityisen työeläkejärjestelmän kanssa. Kilpailuasetelmasta kertoo kuitenkin Kevan tarve määrittää sen palkkasummaperusteinen maksu samaksi työeläkejärjestelmän kanssa. Käytännössä kilpailu kohdistuu työnantajiin, joissa määräysvalta on kunnilla. Nämä saavat valita työntekijöihinsä sovellettavan eläkelain. Lakisääteisessä eläkkeessä ei tulisi olla tällaista valinnanvapautta.

Keva haluaa pitää kuntaomisteiset työnantajat asiakkainaan ja perustelee haluaan sillä, että näin kunnallinen palkkasumma pysyy korkeana ja palkkaperusteinen maksu kilpailukykyisenä. Perustelu on huono, sillä kunnallinen eläketurva rahoitetaan viime kädessä verovaroin. Vain palvelutuotannon tehokkuuden pitäisi vaikuttaa veroihin.

Kevan liikekulut ovat monista syistä pienemmät kuin työeläkeyhtiöillä. Keva ei vakuuta yrittäjien eläkkeitä kuten työeläkeyhtiöt. Kevalla ei myöskään ole vakuuttamisvelvoitteita niin sanottuja tilapäisiä työnantajia kohtaan, joita varten työeläkeyhtiöillä pitää olla oma hoitojärjestelmänsä. Lisäksi työeläkeyhtiöt hoitavat lisäeläketurvaa.

Kevan ei myöskään tarvitse huolehtia vakuuttamisvelvollisuutta välttelevistä tai maksukyvyttömistä työnantajista tai hoitaa saamatta jääneiden maksujen perintää. Kevassa asiakkaat ovat suurehkoja ja eläkeasioita hoidetaan keskitetysti kuntien kautta. Valtion ja kirkon eläkkeet tulivat Kevan hoitoon ilman kilpailutusta.

Yksityisellä sektorilla työeläkevakuutusyhtiöt sekä eläkesäätiöt ja -kassat kilpailevat keskenään ja edistävät järjestelmän tehokkuutta. Kevan toimintaympäristö on erilainen, eikä Keva monista hyvistä piirteistään huolimatta kelpaa esikuvaksi nykyistä tehokkaammalle eläkejärjestelmälle

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla.