Veroasiantuntijan kolme toivetta vuodelle 2026

Kukapa verojen maksamista rakastaisi. Siitä huolimatta finanssitoimiala on iloinen veronmaksaja ja yksi suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan keskeisistä rahoittajista. Vuonna 2024 yhteisöverokärjessä oli seitsemän finanssiyhtiötä ja toimialan verokädenjälki oli 5,7 miljardia euroa.

Verotuksen sääntelyn on oltava kannustavaa, ennustettavaa ja mahdollisimman yksinkertaista. Finanssialaa koskevan verosääntelyn valuvikoja korjaamalla verotusta saataisiin virtaviivaistettua ja varmistettua, että työpaikkoja ja verotuottoja tuovat yritykset pysyvät Suomessa. Listaan tässä kolme verolainsäädäntöä koskevaa toivetta, jotka voisi realistisesti toteuttaa jo tänä vuonna.

======
Toivelistan kohta 1:
Ajatelkaa edes taloushallintoa ja kirjanpitäjiä.
======

Tällä hetkellä monien yritysten on verotuksellisista syistä tehtävä sekä kansainvälisen IFRS-standardin että kotimaisen FAS-standardin mukaiset tilinpäätökset. Nämä ovat monilta osin päällekkäiset. IFRS-tilinpäätöksen ja elinkeinoverolain sääntelyn yhteensovittaminen keventäisi yritysten hallintoa ja säästäisi turhaa työtä. Lisäksi se parantaisi suomalaisten yhtiöiden tilinpäätöstietojen kansainvälistä vertailtavuutta. Uudistus ei kaventaisi veropohjaa ja valtiolle kertyisi samat verotulot kuin ennenkin.

Verosääntelyn järkevöittämisen myötä verotus ei enää vaatisi ylimääräisen tilinpäätöksen tekemistä, jolloin myös hallinnon kulut pienenisivät. Tästä hyötyisivät niin finanssiala kuin todella suuri joukko suomalaisia yrityksiä, jotka nykyisin joutuvat tekemään kaksi erillistä tilinpäätöstä.

Petteri Orpon hallituskaudella on saatettu voimaan muun muassa suuria konserneja koskeva minimiverosääntely, joka juontaa juurensa OECD:n piirissä tehtyyn ratkaisuun. Järjestelmä on hyvin monimutkainen ja aiheuttaa yrityksille runsaasti hallinnollista taakkaa ja suuria kustannuksia. Hallitusohjelman yksi periaatteista on yksi sisään, yksi ulos, eli jos hallinnollista taakkaa kasvatetaan sääntelyllä, sitä vastaavasti kevennetään jostain muualta. Tilinpäätössääntelyn järkevöittäminen olisi helppo tapa korvata ainakin osittain minimiverosääntelyn mukanaan tuomaa hallinnollista taakkaa.

======
Toivelistan kohta 2:
Tarvitseeko rahastoissa olla vähintään 30 osuudenomistajaa?
======

Kansainvälisesti toimivat rahastot ovat tärkeitä sijoittajia maailmanlaajuisesti ja tärkeitä myös Suomen talouden kannalta. Suomen nykyinen rahastoverotus ja erityisesti sen sisältämä minimisijoittajamäärä aiheuttavat ongelmia niin kotimaiselle rahastoalalle kuin myös lukuisille ulkomaisille rahastoille näiden hakiessa palautusta Suomeen liikaa maksetuista lähdeveroista.

EU:ssa tulee voimaan vuoden 2030 alusta niin kutsuttu FASTER-direktiivi, joka nopeuttaa lähdeveron palautusprosesseja EU:ssa. Suomessa rahastoissa on lainsäädännön mukaan oltava vähintään 30 osuudenomistajaa. Tämä rajoitus on suomalainen erikoisuus, jota ei muilla relevanteilla markkinoilla tunneta. Mikäli Suomessa rahastojen verovapauden edellytyksenä olisi vielä FASTER-direktiivin astuessa voimaan muun muassa 30 osuudenomistajan vaatimus, rajaisi se suuren joukon huomattavia ulkomaisia rahastotoimijoita pois FASTER-menettelyjen piiristä Suomessa.

On selvää, että ulkomaiset sijoitukset uhkaavat tällöin valua muualle EU:hun, joissa rahastot saavat niille kuuluvat lähdeveroedut suoraan joko lähteellä tai viimeistään nopean palautusmenettelyn jälkeen. Rahastojen osuudenomistajamäärän alarajasta on siis syytä luopua. Tämä nopeuttaisi ja helpottaisi lähdeveron palautusmenettelyjä jo ennen FASTER-direktiivin voimaantuloa, kun verottaja ei kysyisi ennen palautusta selvitystä muun muassa osuudenomistajien määrästä.

======
Toivelistan kohta 3:
Sääntelyn valmisteluun varattava aikaa ja resursseja.
======

Verolainsäädäntö on jatkuvan muutoksen kohteena. Viime vuosina erityisesti Suomen rajojen ulkopuolelta tuleva sääntely on lisääntynyt. OECD ja EU ovat tuottaneet suuressa määrin täysin uudenlaista sääntelyä, jonka vieminen osaksi kansallista lainsäädäntöä vie huomattavia resursseja. Kuitenkaan vero- tai muutakaan sääntelyä valmistellessa ei pitäisi hätiköidä. Valmistelevalle viranomaiselle, kuten valtiovarainministeriölle, on taattava riittävät resurssit ja aika, jotta valmisteltu sääntely laaditaan huolella. Silloin on mahdollista huomioida riittävällä laajuudella kaikki sääntelyyn vaikuttavat seikat sekä sääntelyn vaikutukset.  

Hyvä esimerkki kovalla kiireellä valmistellusta uudistuksesta on hallituksen esitys vertailutietotarkastuksista, joka laajentaisi merkittävästi Verohallinnon tiedonsaantioikeuksia. Finanssiala sekä muun muassa tietosuojavaltuutettu ja oikeusministeriö kritisoivat esitystä viime syksynä sekä perustuslain takaaman yksityisyyden suojan että tietosuojan vastaisena.

Esityksen tavoite on sinänsä kannatettava: torjua harmaata taloutta, mikä ei kuitenkaan voi astua perusoikeuksien yli eikä olla ristiriidassa pakottavan tietosuojasääntelyn kanssa.

Marraskuussa 2025 perustuslakivaliokunta linjasi, että esitys ei voi edetä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, ennen kuin esitystä täsmennetään useista kohdista. Valiokunta nosti esiin useita samoja ongelmakohtia kuin Finanssiala ry. Esitys on nyt palautettu valtiovarainministeriöön, jossa siihen valmistellaan täydentää esitystä.

Vertailutietotarkastuksia koskeva hallituksen esitys laadittiin nopealla aikataululla huhtikuisen puoliväliriihipäätöksen jälkeen, eikä valtiovarainministeriölle selvästikään jäänyt aikaa selvittää riittävästi esityksen tietosuoja- ja perusoikeusnäkökohtia oikeusministeriön ja tietosuojavaltuutetun kanssa. Finanssialan näkökulmasta esityksen sisältämät vaikutusarviot ovat puutteelliset. On selvää, että uusi sääntely lisää pankkien kustannuksia huomattavasti ja kustannusarvio olisi pitänyt sisällyttää hallituksen esitykseen.