- FA katsoo, että ohjeluonnoksessa ehdotettu rajaus, jossa hierontaedun verovapauden ulkopuolelle suljetaan tiettyjä hoitomuotoja, on tarpeeton ja aiheuttaa käytännössä vaikeuksia työnantajille tulkinnan suhteen, millaista hoitoa voidaan katsoa hieronnaksi.
VH/192/00.01.00/2024
Lausunto henkilökuntaedut verotuksessa ohjeen päivitysluonnoksesta
Viitaten 4.3.2024 päivättyyn lausuntopyyntöön haluamme tuoda esille seuraavia huomioita ohjeluonnoksesta.
3.2.1 Työntekijöille järjestettävä terveydenhuolto
Voimassa olevan Työterveyshuoltolain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan työterveyshuollon ammattihenkilöllä tarkoitetaan terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitettua terveydenhuollon ammattihenkilöä, jolla on työterveyshuollon erikoislääkärin pätevyys taikka muun laillistetun lääkärin, terveydenhoitajan tai fysioterapeutin pätevyys ja työterveyshuollon toteuttamiseen tarvittava koulutus.
FA katsoo, että ohjeluonnoksen 3.2.1 kohtaa tulisi korjata tältä osin eli siirtää fysioterapeutit terveyshuollon ammattihenkilöiden ryhmään terveyshuollon asiantuntijoiden ryhmän sijaan.
3.5.2.9 Hieronta verovapaana virkistystoimintana
Ohjeluonnoksessa katsotaan, että työnantajan verovapaana virkistystoimintana järjestämää hierontaa koskevia periaatteita ei voida soveltaa esimerkiksi osteopaatin, naprapaatin, kiropraktikon tai kalevalaisen jäsenkorjaajan tarjoamiin palveluihin eikä työnantaja voi siten järjestää työntekijöilleen tällaisia palveluja verovapaasti.
Hieronnan käsitettä ei ole määritelty lainsäädännössä ja se voi käsittää erilaista lihastenkäsittelyä ja erilaisia hoitomuotoja. Hierontaa voivat antaa nimikesuojatut koulutetut hierojat, mutta myös muut henkilöt, joilla on hoitamaansa tehtävään riittävä koulutus, kokemus ja ammattitaito. Hierontaan voidaan myös yhdistää muunlaista manipulatiivista hoitoa. Toisaalta myös osteopaatit, naprapaatit, kiropraktikot ja kalevalaiset jäsenkorjaajat voivat sisällyttää hoitoihinsa hierontaa vastaavaa lihasten käsittelyä.
FA katsoo, että tällaisen rajauksen tekeminen, jossa verovapauden ulkopuolelle suljetaan tiettyjä hoitomuotoja, on tarpeetonta ja aiheuttaa käytännössä vaikeuksia työnantajille tulkinnan suhteen, millaista hoitoa voidaan katsoa hieronnaksi. FA:n käsityksen ohjeluonnoksessa asetettu 400 euron vuosikohtainen kohtuullisuuden raja on riittävä ja hierontaedun tulisi voida kattaa kaikenlainen virkistystoimintana tarjottu hieronnankaltainen käsittely mukaan lukien osteopaatin, naprapaatin, kiropraktikon, kalevalaisen jäsenkorjaajan ja vastaavien tarjoamat palvelut.
FINANSSIALA RY
Hannu Ijäs
Jäikö kysyttävää?
|Ota yhteyttä aiheen asiantuntijaan
