- FA katsoo, että sääntely on epäselvä juuri finanssialaa koskevin osin.
- Kompromissiehdotus siitä, että sääntely soveltuisi finanssialan toimijoiden upstream-osuuteen jää sisällöllisesti epäselväksi: ei ole saatavilla taustoitusta siitä, mitä tällä käsitteellä tarkoitetaan eikä valtioneuvoston kirjelmäluonnos myöskään tuo lisäselvyyttä asiaan. Tämän epäselvyyden johdosta on hyvin vaikea arvioida säännöksen vaikutuksia.
- FA pitää tärkeänä, että valtioneuvosto pyrkii jatkoneuvotteluissa selkeyttämään toimintaketjun alkupään määrittelyä.
Finanssialan kannalta keskeiseksi muodostuu kysymys siitä, pidetäänkö rahaa finanssialan toimijoiden ”raaka-aineena,” eli tämän sääntelyn kontekstissa up-streamina. Jos lainsäätäjän tarkoitus on, että finanssialan arvoketjuun ei lueta rahoituksen hankkimista (ml. finanssialan yritysten jälleenrahoitus) se tulee ilmaista selkeästi. Jos sen sijaan tarkoituksena on saattaa rahoituksen hankinta tämän lainsäädännön mukaisen selvitysvelvoitteen piiriin, tulee sääntely tosiasiallisesti koskemaan toimialaa varsin laajasti. Tämä erkaannuttaisi säädöksen sisällön siitä, mitä voidaan katsoa poliittisessa kompromississa sovitun, sekä voisi luoda vaikeita tulkintakysymyksiä siitä, ovatko esimerkiksi talletukset tai finanssialan toimijan omat liikkeelle laskemat joukkovelkakirjat palvelu tai tuote, jota se myy markkinoilla (downstream) vaiko oman toiminnan mahdollistamiseksi hankittua raaka-ainetta (upstream).
EU-jaostot 10 ja 16
Finanssiala ilmaisee huolensa ehdotetun kompromissin epäselvyydestä
Johdonmukaisuus ja yhdensuuntaisuus muuhun sääntelyyn nähden
Kirjelmäluonnoksen johdanto-osan kirjaus siitä, että kompromissiehdotus olisi sopusoinnussa 2024 vuoden alusta voimaan tuleen kestävyysraportointisääntelyn kanssa ei FAn näkemyksen mukaan pidä täysin paikkaansa. CSRD:ssä ei ole esimerkiksi määritelty arvoketjun upstream-osuutta finanssialan osalta, minkä vuoksi ei ole varmuutta siitä, että määritelmät olisivat yhdenmukaiset. Tällä hetkellä ei edes ole vielä tietoa siitä, miten käytännössä finanssisektorispesifi kestävyysraportointi tapahtuu – finanssialan standardeja kun ollaan juuri lykkäämässä kahdella vuodella eteenpäin.
FA pitää lisäksi tärkeänä, että jos EU-tasolla harmonisoitu yritysten hallintoon ja raportointiin kohdistuva sääntely rakentuu ajatukselle siitä, että suuriin yrityksiin soveltuu vaativammat tai tiukemmat normit, yritysten kategorioita koskevat määritelmät olisivat yhteneväiset läpi lainsäädännön.
FA katsoo, että Suomen tulisi neuvotteluissa johdonmukaisesti ja jatkuvasti pitää yllä kysymystä EU-sääntelyn sisäisestä koherenssista.
Finanssialaspesifit säännökset – soveltamisala
Luonnoksen toteamus “Finanssialaan soveltamisen osalta Suomelle tärkeintä on ollut, että ratkaisu on selkeä ja oikeusvarma, sekä sellainen, että se huomioi sosiaaliturvajärjestelmiä hoitavien eläkelaitosten osalta Suomen kansalliset erityispiirteet. Suomi pitää erityisen tärkeänä, että sääntelyä voidaan soveltaa käytännössä ilman merkittäviä tulkintaepäselvyyksiä” on omiaan luomaan vaikutelman siitä, että nyt saavutettu kompromissi täyttäisi nämä odotukset, kun kantaluonnoksessa todetaan, että neuvottelutulos on Suomen hyväksyttävissä.
FA kuitenkin katsoo, että sääntely on epäselvä juuri finanssialaa koskevin osin. Kompromissiehdotus siitä, että sääntely soveltuisi finanssialan toimijoiden upstream-osuuteen jää sisällöllisesti epäselväksi: ei ole saatavilla taustoitusta siitä, mitä tällä käsitteellä tarkoitetaan eikä valtioneuvoston kirjelmäluonnos myöskään tuo lisäselvyyttä asiaan. Tämän epäselvyyden johdosta on hyvin vaikea arvioida säännöksen vaikutuksia.
FA, pitää tärkeänä, että valtioneuvosto pyrkii jatkoneuvotteluissa selkeyttämään toimintaketjun alkupään määrittelyä.
Finanssialan kannalta keskeiseksi muodostuu kysymys siitä, pidetäänkö rahaa finanssialan toimijoiden ”raaka-aineena,” eli tämän sääntelyn kontekstissa up-streamina.
Jos lainsäätäjän tarkoitus on, että finanssialan arvoketjuun ei lueta rahoituksen hankkimista (ml. finanssialan yritysten jälleenrahoitus) se tulee ilmaista selkeästi.
Jos sen sijaan tarkoituksena on saattaa rahoituksen hankinta tämän lainsäädännön mukaisen selvitysvelvoitteen piiriin, tulee sääntely tosiasiallisesti koskemaan toimialaa varsin laajasti. Tämä erkaannuttaisi säädöksen sisällön siitä, mitä voidaan katsoa poliittisessa kompromississa sovitun, sekä voisi luoda vaikeita tulkintakysymyksiä siitä, ovatko esimerkiksi talletukset tai finanssialan toimijan omat liikkeelle laskemat joukkovelkakirjat palvelu tai tuote, jota se myy markkinoilla (downstream) vaiko oman toiminnan mahdollistamiseksi hankittua raaka-ainetta (upstream).
FINANSSIALA RY
Hannu Ijäs
Jäikö kysyttävää?
|Ota yhteyttä aiheen asiantuntijaan
