FA katsoo, että yhtenäistä veropohjaa koskevan ns. BEFIT-sääntelyn soveltamisalan ulkopuolelle tulee jättää tietyt toimijat kuten työeläkevakuutusyhtiöt ja tietyt sijoitusrahastot kuten myös vähimmäisveron osalta on tehty.
U 64/2023 vp
Finanssiala (FA) yhtyy valtioneuvoston kantaan muutamin tarkennuksin
- FA katsoo, että yhtenäistä veropohjaa koskevan ns. BEFIT-sääntelyn soveltamisalan ulkopuolelle tulee jättää tietyt toimijat kuten työeläkevakuutusyhtiöt ja tietyt sijoitusrahastot kuten myös vähimmäisveron osalta on tehty.
FA yhtyy valtioneuvoston kannassa esitettyihin huoliin ja esille nostettuihin jatkovalmistelussa tarkennusta vaativiin kohtiin.
FA pitää erityisen hyvänä sitä, että valtioneuvosto on nostanut esille tarpeen siitä, että etenkin vakuutusyhtiöiden alustavan verotettavan tuloksen laskentaa koskevaa valtuutusta tulee pyrkiä selkiyttämään jatkovalmistelussa. FA yhtyy myös valtioneuvoston kantaan siitä, että direktiiviehdotuksen ajoitus ja implementoinnin määräaika ovat haastavia ja että tulee huolehtia siitä, ettei sääntely aiheuta kohtuutonta hallinnollista rasitusta verovelvollisille tai Verohallinnolle.
Ehdotettu BEFIT-sääntely uhkaa muodostaa konserneille uuden monimutkaisen ja moniportaisen verolaskenta ja -raportointivelvollisuuden. Vähimmäisveron soveltaminen on osoittanut, miten hankalaa, kallista sekä resursseja ja aikaa vievää on konserneille toimeenpanna täysin uudentyyppinen verolaji. Suomessa ja kansainvälisesti on eläkerahastot/eläkevakuutusyhtiöt ja sijoitusrahastot vapautettu verosta ja tämän tulee olla lähtökohta myös BEFIT-sääntelyn osalta. BEFIT-sääntelyn soveltuminen niihin laskenta- ja raportointivelvollisuuksien osalta aiheuttaisi niille kohtuuttomia kustannuksia ja hallinnollista työtaakkaa, kun sääntelyn tarkoituksena ei kuitenkaan voi olla asettaa näille veronmaksuvelvollisuutta.
BEFITin mukanaan tuomaan hallinnollisen työmäärän sälyttäminen tällaisille verovapaille toimijoille olisi pelkkä hallinnollinen rasite ja kustannus niin itse toimijoille kuin verohallinnoillekin, joille ei näiden käytännössä verosta vapautettujen toimijoiden osalta muodostu kuitenkaan verotettavaa tuloa. Tämän vuoksi BEFITin soveltamisalan ulkopuolelle tulisi rajata vähimmäisveroa koskevan sääntelyn tapaan muun muassa eläkerahastot ja tietyt sijoitusrahastot.
On huomattava, että työeläkeyhtiöt/-rahastot ovat muualla lähtökohtaisesti verovapaita, kun taas suomalaiset työeläkevakuutusyhtiöt ovat lähtökohtaisesti verovelvollisia. Suomalaisten työeläkeyhtiöiden käytännön verovapaus perustuu tulevaisuuden eläkevastuista tehtävien varausten erityiseen vähennyskelpoisuuteen elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa. BEFITin laskentasäännöstö ei arvatenkaan tulisi tunnistamaan tätä yleiseurooppalaisesta linjasta poikkeavaa työvakuutusyhtiöiden verokäsittelyä, minkä vuoksi Suomen on jo siksikin pidettävä huoli siitä, että työeläkevakuutusyhtiöt jäävät sääntelyn ulkopuolelle.
FINANSSIALA RY
Hannu Ijäs
Jäikö kysyttävää?
|Ota yhteyttä aiheen asiantuntijaan
