- Merkittävä osa finanssialan sääntelystä tulee EU:sta.
- Kiireessä valmisteltu vaikeaselkoinen sääntely aiheuttaa monenlaisia ongelmia.
- Sääntelyn määrä lisääntyy ja lisääntyy, onko tämä tosiaan tarpeellista?
- Sääntelyn kustannusarvioissa on petraamista – sekä lainsäätäjillä että finanssialalla.
- Paras lopputulos syntyy, kun keskeiset sidosryhmät otetaan mukaan lainsäädännön valmisteluun.
FA:n lainsäädännöstä vastaava johtaja Lea Mäntyniemi jää toukokuun alussa eläkkeelle. Hän ehti työskennellä Finanssiala ry:ssä ja sen edeltäjissä yli 40 vuotta. Tässä haastattelussa finanssialan lainsäädännön asiantuntija erittelee nykysääntelyn ongelmia ja pohtii, miten lainvalmistelua tulisi kehittää.
Sääntelylle on viime vuosina ollut tyypillistä jatkuva kiire. Tämä on ollut tunnusomaista erityisesti EU-sääntelylle, muttei ihan vierasta kansalliselle lainvalmistelullekaan. Aikataulut ovat tiukkoja, jolloin lakitekstistä ei saada laadukasta, saati ymmärrettävää. Lea Mäntyniemi pitää valitettavana, että EU:ssa lyödään ensin lukkoon jonkin säädöksen voimaantulopäivä eikä varata riittävästi aikaa sitä täydentävän alemman asteisen sääntelyn valmistelulle. Mäntyniemi mainitsee esimerkkinä liiallisella kiireellä ajetusta lainsäädännöstä EU:n lakipaketin kestävästä rahoituksesta.
”Täysin uutta ja hyvin monimutkaista sääntelyä tehdään erittäin kireällä aikataululla. Monet kestävän rahoituksen sääntelypaketin osista ovat olleet myös poliittisesti vaikeita. Kun koko paketti on vihdoin valmis, jää finanssialan yrityksille useimmiten aivan liian lyhyt aika tehdä tarvittavat muutokset toimintaansa ja järjestelmiinsä.”
Sääntelytulvasta seuraa ongelmia paitsi sääntelyn kohteille ja niiden asiakkaille, myös viranomaisille. Suomen kaltaisen pienen maan virkamiehistö on kovilla, sillä EU-sääntelyn määrän kasvu ei ole näkynyt virkamiesten resursseissa ministeriöissä eikä valvontaviranomaisissa.
”Esimerkiksi Finanssivalvonta (Fiva) on tärkeässä roolissa, kun EU-sääntelyä valmistellaan ja pannaan toimeen. Nyt Fivan on priorisoitava, mihin EU:n lainsäädäntöhankkeisiin erityisesti panostetaan, eikä Suomi voi osallistua valmisteluun niin paljon kuin olisi tarpeen.”
Sääntelyn kustannusten arviointi puutteellista
Sääntelyn aiheuttamien kustannusten arviointi on Mäntyniemen mukaan sekä EU-sääntelyssä että puhtaasti kansallisissa hankkeissa usein puutteellista. Viimeksi mainituista valitettavan hyvä esimerkki on vireillä oleva suomalaisen henkilötunnuksen uudistaminen. Sitä on valmisteltu ja valmistellaan edelleen poliittisista linjauksista huolimatta ikään kuin sekä julkiselle sektorille että yrityksille aiheutuvilla satojen miljoonien eurojen kustannuksilla ei olisi mitään merkitystä.
”Kun pöydällä on jatkuvasti lukuisia sääntelyehdotuksia, jotka aiheuttavat alalle kymmenien tai satojen miljoonien eurojen kustannukset, tahtoo kokonaiskuvan katsominen unohtua. FA on avainasemassa toimittamassa tietoja viranomaisille, jotta vaikutuksia olisi mahdollista arvioida. Ei tämä prosessi meidän päästämmekään ole aivan ihanteellisesti toiminut. Myös FA:lla on peiliin katsomisen paikka.”
Ihan oma kysymyksensä on, onko kaikki uusi sääntely tarpeen. “Finanssikriisin jälkeen pankkien ja vakuutusyhtiöiden vakavaraisuusääntelyä ja valvontaa tiukennettiin. Sääntelyn kehittäminen oli paikallaan, mutta onko vauhti jäänyt päälle? Vaikuttaa, että sääntelyn tulva on loputon.”
Mäntyniemen mukaan vaarana on, että esimerkiksi EU:n mittavat digisääntelyhankkeet enemmänkin jarruttavat kehitystä kuin sitä edistävät. Esimerkkinä tästä on komission huhtikuun lopulla antama vaikeaselkoinen ja yksityiskohtainen asetusehdotus tekoälyn eettisistä periaatteista.
”Huolestuttavaa suomalaisten finanssialan yritysten näkökulmasta on monenlaiset pyrkimykset eurooppalaisen yhteisvastuun lisäämiseen. Pankkipuolella tämä näkyy muun muassa yhteisen eurooppalaisen talletussuojan valmistelussa, ja vakuutusalalla vastaava hanke on käynnistynyt, koska halutaan luoda EU-sääntelyä yhteistakuujärjestelmistä.”
EU:n laajuinen yhteistakuujärjestelmä ei suinkaan ole Mäntyniemen ja aiheen ensikohtaaminen. Vakuutusjärjestelmien harmonisointi oli tapetilla jo Suomen liittyessä EU:hun. Tuolloin Mäntyniemellä oli takanaan jo 15 vuotta vakuutusalan edunvalvontaa.
”Tuolloin keskusteltiin kiivaasti Suomen työeläkevakuutusjärjestelmän ja lakisääteisen tapaturmavakuutuksen asemasta EU:ssa. Työeläkevakuutus saatiin lopulta vakuutusdirektiivien ulkopuolelle, työtapaturmavakuutusta ei.”
Sekä pankki- että vakuutusalan yhteisvastuukysymyksissä Suomen valtion ja finanssialan näkemykset ovat olleet varauksellisia ja pitkälti yhdensuuntaisia.
Sidosryhmät mukaan valmisteluun
Miten sääntelystä sitten saataisiin laadukkaampaa?
EU:ssa tulisi nuo aikataulukysymykset miettiä kunnolla uudelleen ja varata yrityksille riittävä aika uuteen sääntelyyn sopeutumiseen. Tulisi myös miettiä, ovatko EU-säädösten niin sanotut uudelleentarkastelulausekkeet tarkoituksenmukaisia, kun niistä näyttää tulleen itseään ruokkiva sääntelyautomaatti. Ei voi olla järkevää, että EU käynnistää uuden sääntelyn onnistumisen ja uuden lisäsääntelyn tarpeen arvioinnin samaan aikaan kun monissa jäsenvaltioissa vielä toimeenpannaan edellistä kierrosta.”
Suomessa viranomaisten riittävien lainvalmisteluresurssien lisäksi on Mäntyniemen mukaan tärkeää, että keskeiset sidosryhmät otetaan mukaan kansalliseen lainvalmisteluun, oli kyse sitten EU-sääntelyn toimeenpanosta tai kansallisesta lainsäädännöstä.
”Erityiset kiitokset haluan osoittaa oikeusministeriölle, jossa aina ennen lainsäädäntöhankkeen alkua on tarkkaan pohdittu, mitä toimialoja tai sidosryhmiä sääntely koskee ja asianomaiset tahot on otettu mukaan sääntelyä valmisteleviin työryhmiin.”
Tähtäin kuuteen tuhanteen metriin
Mäntyniemi jää viettämään eläkepäiviään koronapandemian varjossa.
Yksi eläkepäivien tavoitteista on vaeltaa korkeilla paikoilla: haaveena on kiivetä yli 6 000 metriin. ”Tähän mennessä korkein kiipeämäni paikka on Kilimanjaro, 5 680 metriä. Olen käynyt Everestin perusleirissä, ja niihin näkymiin aion vielä palata, kunhan matkustusrajoituksista päästään.”