Asuntolainakatto heinäkuusta lähtien – miksi se säädettiin?

Asuntolainojen lainakatto tulee voimaan heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Lakimuutos koskee uusia asuntolainoja. Asiakas voi saada lainaa korkeintaan 90 prosenttia annettavien vakuuksien – eli yleensä hankittavan asunnon – käyvästä arvosta. Lainakatolla tahdotaan estää asuntomarkkinoiden ylikuumenemista ja kotitalouksien liiallista velkaantumista.

​Ensiasunnon ostajan lainakatto on hieman korkeampi eli 95 prosenttia vakuuksien arvosta. Finanssivalvonnan johtokunta voi poikkeuksellisissa tilanteissa tiukentaa lainakattoa enintään 10 prosenttiyksiköllä. Alimmillaan lainakatto on siis 80 tai 85 %. Pankilla on aina mahdollisuus erikseen vaatia lainakattoa tiukempia omarahoitusosuuksia. Käytännössä asunnon vakuusarvo on yleensä enintään 70–75 % eli lainaa saa vain tämän verran asunnon hinnasta, jos asiakkaalla ei ole tarjota muita vakuuksia.

Lainakatto on osa viranomaisten uutta työkalupakkia, niin sanottua makrovakausvälineistöä. Niiden avulla yritetään estää sellaisten rahoitusjärjestelmälähtöisten ongelmien synty, jotka voisivat alkaa heiluttaa koko kansantaloutta. Tällaisia ongelmia ovat esimerkiksi luotonannon liiallinen kasvu, kotitaloussektorin ylivelkaantuminen ja asuntohintakuplien synty.

Makrovakausvälineiden tarvetta lisää euroalueen maissa se, että yhteinen rahapolitiikka on viritetty alueen keskimääräisen inflaatiokehityksen mukaan. Yksittäiselle jäsenmaalle korkotaso voi olla liian matala, mikä voi synnyttää kuplia etenkin asuntomarkkinoilla.

Suomessa asuntoluototus on kylmäpäistä

Suomalaiset ovat vastuullisia lainanmaksajia ja pankkien vakuuskäytännöt ovat varovaisia. Luottopäätöstä tehtäessä asiakkaan maksukykyä arvioidaan tilanteessa, jossa korkotaso on huomattavasti nykyistä korkeampi. Suomessa ei ole Ruotsin kaltaisia ”ikuisia” tai erittäin pitkiä asuntoluottoja, vaan luotot maksetaan takaisin keskimäärin alle 20 vuodessa.

”Suomessa pankkien luottotappiot asuntoluotoista ovat viime vuosina olleet hyvin vähäisiä. Myös kotitalouksiin liittyvien järjestämättömien saamisten määrä on pieni, noin 1,6 % kaikista lainoista ja muista saamisista. Jopa 1990-luvun alun syvässä lamassa asuntoluotoista koituneet tappiot jäivät suhteellisen pieniksi”, Finanssialan Keskusliiton pääekonomisti Veli-Matti Mattila muistuttaa.

ASP-säästämisellä voi ponnistaa lainakattoon

Lainakaton myötä etukäteissäästämisen merkitys korostuu. Yksi konsti päästä kiinni ensiasuntoon on asuntosäästöpalkkiotilin eli ASP-tilin avaaminen. Heinäkuun alusta lähtien jo 15-vuotias voi avata ASP-tilin ja säästää sinne itse tienaamiaan varoja. Tilin varat on tarkoitettu asunnon ostoon. ASP-lainaa voi saada 90 prosenttia asunnon hankintahinnasta lainakaton tasosta riippumatta.

Tilille maksetaan vuotuista yhden prosentin verotonta talletuskorkoa ja pankista riippuen 1–4 prosentin lisäkorkoa. Sen saa tililleen asunnon oston yhteydessä. Kun ASP-tilille on säästänyt tarpeeksi varoja ja ottaa ASP-lainan, tarjoaa valtio lainalle maksuttoman korkotuen kymmeneksi vuodeksi. Jos korko ylittää 3,8 %, valtio maksaa 70 % ylimenevästä korosta.