Digihuijaukset jo huumerikollisuutta kannattavampia – pankeilta vaaditaan estotoimia sekunneissa, mutta torjuntaan on valjastettava muitakin

Suuri osa huijauksista saa alkunsa tavalla tai toisella somealustoilta, mutta niillä ei ole vastuuta huijausten torjunnasta.

Poliisin mukaan petosrikollisuus on nykyisin rikollisten parissa kannattavampi ja suositumpi ansaintakeino kuin huumerikollisuus, sillä kyse on siististä sisätyöstä, jossa päätekijöiden kiinnijäämisen riski on pieni.

Huijaukset ovat erittäin ammattimaisia, ja niitä tehdään tekoälyn avulla massiivisessa mittakaavassa. Valtaisien viestimäärien takia riittävän moni uhri tarttuu aina syöttiin.

”Brittiläisten tutkimusten mukaan 96 prosenttia petos- ja huijausyrityksistä sai vuonna 2022 alkunsa verkkoalustoilta, puheluista tai tekstiviesteistä. Brittiläinen finanssiteknologiayritys Revolut arvioi, että 60 prosenttia petostapauksista liittyy Metan alustoihin, kuten Facebookiin, Instagramiin ja WhatsAppiin, ja ne koskevat tuotehuijauksia ja vilpillisiä mainoksia”, kertoo Finanssiala ry:n johtava asiantuntija Teija Kaarlela.

Teija Kaarlelan mukaan huijausten torjuminen merkitsee ainaista kilpajuoksua.

”Kun yksi tekotapa saadaan aisoihin teknisillä ratkaisuilla tai asiakkaita tiedottamalla, kehitetään tilalle uusia”, Kaarlela harmittelee.

Huijareilla on kuukausia aikaa pohjustaa operaatioitaan ja saada uhri koukkuun. Odottavan aika ei ole pitkä, jos palkinto houkuttelee. Pankkien on sen sijaan reagoitava sekunneissa.

”EU:ssa halutaan nopeuttaa maksamista entisestään, ja syksystä 2025 alkaen kaikkien pankkien on tarjottava kymmenessä sekunnissa saapuvia pikamaksuja. Tämä houkuttelee rikollisia, koska asiakkaalla sen paremmin kuin pankillakaan ei ole aikaa reagoida”, Kaarlela kertoo. FA:n tuoreen kyselyn mukaan 7,3 prosenttia suomalaisista on menettänyt rahaa digihuijareille, mikä tarkoittaa yli 400 000 ihmistä. Kyselyn mukaan 1,9 prosenttia, eli noin 107 000 suomalaista, on menettänyt itselleen merkittävän summan. Rahamäärää ei tarkennettu, koska merkittävyys riippuu tulojen ja varallisuuden tasosta.

Pankkialaa aitiopaikalta seuraava Finanssiala ry:n toimitusjohtaja Arno Ahosniemi vakuuttaa, että pankit kehittävät jatkuvasti kykyään petosten havaitsemiseen ja asiakkaiden hälyttämiseen.

”Suuri osa huijauksista pysähtyy jo ennen kuin rikolliset pääsevät tekemään ensimmäistäkään maksua. Osa rikollisista maksuista pysäytetään tai saadaan palautettua asiakkaille. Siitä huolimatta pankkien on mahdotonta tunnistaa jok’ikistä petosmaksua miljoonien maksujen joukosta”, Ahosniemi toteaa.

Lisävahvistuksista ja muista varotoimista on oma hyötynsä, mutta rikolliset kyllä keksivät keinonsa niiden kiertämiseen. Ylimääräisten vahvistusten vaatiminen myös lisää kitkaa tavallisten asiakkaiden päivittäisasiointiin.

”On iskettävä petosten alkulähteille. Vaikka useimmat huijaukset alkavat verkkoalustoilta tai telekommunikaatiosta, petosten ehkäisy ja uhrien taloudellisten menetysten korvaaminen on sälytetty pankkien vastuulle”, Ahosniemi kummastelee.

Sähköisten viestintäpalveluiden tarjoajille tulisi asettaa Ahosniemen mukaan korkeammat standardit ja juridinen velvollisuus estää petokset. Tämä koskee somejättejä ja internetin kauppapaikkoja.

”Kaikkien yhteiskunnan toimijoiden tulee osallistua talkoisiin. Pankit tekevät paljon, mutta yksin ne eivät ongelmaa ratkaise”, Ahosniemi tiivistää.

Yhteistyö sähköisten viestintäpalveluntarjoajien ja pankkisektorin välillä on tyypillisesti toiminut hyvin, kun torjunnan kohteena on esimerkiksi terrorismi tai huumekauppa. Kun torjuntatoimet pitäisi kohdentaa verkkoalustojen maksettuihin mainoksiin, joita huijarit usein hyödyntävät, yhteistyö loppuu herkästi. Viestintäpalveluntarjoajat eivät ole halukkaita valvomaan, seulomaan ja poistamaan maksettuja mainoksia, linkkejä tai hakutuloksia, jotka johtavat huijaussivustoille. Huijarit maksavat alustan tarjoajille siitä, että heidän mainoksensa näytetään kuluttajille.

Pankkien torjuntatyötä vaikeuttaa lainsäädäntö. Epäilyttävästä toiminnasta voi nykylainsäädännön mukaan kertoa poliisille ja rahasiirron saajapankille, mutta muita pankkeja ei voi varoittaa.

”Nykyinen lainsäädäntö estää pankkeja vaihtamasta tehokkaasti tietoa rikollisesta toiminnasta, joten huijauksia torjutaan toinen käsi sidottuna”, Ahosniemi summaa. Kun pankit pystyisivät jakamaan tietoa keskenään, yksittäisistä epäilyttävistä toimista voisi nopeammin hahmottua kokonaiskuva selvästi rikollisesta toiminnasta.