Finanssikriisin myötä toimialalle on kohdistettu uutta ja entistä yksityiskohtaisempaa sääntelyä. Finanssialan Keskusliitto (FK) pitää tärkeänä, että rahoitusmarkkinat ovat vakaat ja luotettavat. Ala kannattaakin pankkiunionia, yhdenmukaista valvontaa ja laadukasta sijoittajansuojaa Euroopassa. Nämä ovat terveiden ja toimivien rahoitusmarkkinoiden edellytyksiä. Mutta viime vuosina sääntelyn piirin on tullut sellaisia alueita, jotka eivät ole vakaiden rahoitusmarkkinoiden kannalta olennaisia.
Euroopan komissio on määritellyt paremman lainsäädännöt tavoitteet, joilla pyritään ehkäisemään turhaa tai päällekkäistä sääntelyä. Pekonen-Rannan mielestä tavoitteet eivät ole toteutuneet käytännössä. Komission tuore Refit-ohjelma on jo hieman lähempänä konkretiaa, sanoo Pekonen-Ranta.
”Finanssialan sääntelyä tulisi käydä tässä komission ohjelmassa läpi huomattavasti tarkemmin. Keskustelua on jo käyty eduskunnassa ja valtioneuvoston piirissä. FK tekikin oman listauksensa kahdeksasta turhimmasta säännöksestä osoittaakseen keskeiset hankkeet, jotka ovat tarpeettomia.”
Turhimpien säädösten listauksessa on säännöksiä, joissa on jo paljon EU-sääntelyä, jotka ovat haitallisia finanssimarkkinoiden toiminnalle tai ne ovat ristiriidassa olemassa olevien säännösten kanssa. Turhaksi FK listaa esimerkiksi pankkitilejä koskevan sääntelyn, joka ei tuo suomalaiselle asiakkaalle lisäetuja.
Sidosryhmiä kuunneltava
Kokonaisarvioiden tekeminen jo varhaisessa vaiheessa on se paikka, jossa komissiolla olisi eniten kehitettävää. Pekonen-Ranta sanoo, että juuri tässä vaiheessa sidosryhmiä tulisi kuulla enemmän, jotta lainsäädäntöprosesseja voitaisiin parantaa. Myös parlamentin tulisi keskittyä säädösten johdonmukaisuuteen.
Eurooppalaisten finanssivalvojien osalta ongelmana on se kuinka alan edustajat pääsevät kuultavaksi jo varhaisessa vaiheessa sääntelyvalmisteluja.
”Näiden valvojien sääntelyn määrä on moninkertaistunut, ja kaikkia tahoja ei riittävästi kuunnella etukäteen”, sanoo Pekonen-Ranta.
FK on huolissaan pienempien toimijoiden mahdollisuuksista monimutkaistuvan sääntelyn edessä. Jos toimijoille asetetaan paljon erilaisia velvollisuuksia, on pienempien niitä vaikeampi täyttää. Tämä ei ole markkinoiden monipuolisuuden kannalta toivottavaa, toteaa Pekonen-Ranta.