Finanssialan asiakasdatan jakamisen tavoitteena on parantaa palveluita – lakiesityksessä on potentiaalia mutta liian vähän konkretiaa tavoitteiden saavuttamiseksi

Open finance -lakiesityksen tarkoituksena on avata pääsy finanssialan asiakasdataan sekä alan yrityksille että ulkopuolisille toimijoille. Kuva: Shutterstock

Euroopan komission Open finance -lakiesityksen tarkoituksena on avata pääsy finanssialan asiakasdataan sekä alan yrityksille että ulkopuolisille toimijoille.
Komission mukaan mahdollisuus hyödyntää asiakasdataa loisi asiakkaille uusia yksilöllisiä palveluja, jotka on räätälöity heidän tarpeidensa mukaan.
Finanssiala ry ei näe, että uusien palvelujen syntyminen olisi välitön tai automaattinen seuraus uudesta sääntelystä.
Sääntelyn kustannukset olisivat merkittävät suhteessa siitä saatavaan hyötyyn.
Finanssiala ry suhtautuu ehdotukseen varauksellisesti etenkin esityksen konkretian puutteen vuoksi.
Ongelmallista on erityisesti asiakasdatan määritelmä ja kategoriat.
Positiivista asetusehdotuksessa on kompensaatiomahdollisuus datan jakamisesta sekä se, että jakaminen tapahtuu vain lisensoitujen ja rekisteröityjen toimijoiden välillä.
FA kannattaa vaiheittaista toimeenpanoa ja että tiedonjakojärjestelmien perustamiselle annetaan kolmen vuoden siirtymäaika.

EU-komission Open finance -esityksen tavoitteena on edistää kilpailua ja innovaatioita. Kesäkuussa julkaistu Open finance -asetusehdotus on Suomessa nimetty rahoitusdatan käyttökehykseksi (FIDA). Finanssiala ry ymmärtää komission esityksessä hakemat tavoitteet, mutta ei näe, että esitys automaattisesti tuottaisi uusia palveluita tai innovaatioita. Asetusehdotus sisältää myös runsaasti ongelmia: asetustekstiä tulee muuttaa niin kuluttajien tietosuojan takaamiseksi kuin markkinatoimijoiden liikesalaisuuksien ja liiketoimintamallien suojaamiseksi.

Erityisesti asiakasdatan määritelmä ja kategoriat vaativat tarkennuksia.

”Asetuksessa tulee selventää etenkin asiakkaan tietosuojan ja tietoturvan takaamiseksi, mihin rahoitustietopalvelun tarjoajilla on oikeus käyttää saamaansa dataa ja tarkentaa, mitä nämä rahoitustietopalvelut voivat olla. Rahoitustietopalvelut ja sellaisen tarjoajan lisenssi ei voi toimia pikakaistana finanssialan toimilupiin. Mikäli uudet toimijat haluavat tarjota perinteisiä finanssialan tuotteita, tulee niiden täyttää voimassa olevan sääntelyn vaatimat pätevyys- ja toimilupavaatimukset”, muistuttaa Finanssiala ry:n (FA) juristi Tuulia Karvinen.

Karvisen mukaan asetustekstin merkittävin epäkohta on konkreettisten ratkaisujen puute. Ehdotus jättää avoimeksi merkittävän määrän tärkeitä seikkoja, joista tulisi säädellä asetuksen tasolla eikä toisen asteen sääntelyllä.

FA kannattaa sääntelyn vaiheittaista toimeenpanoa ja tukee valtioneuvoston kantaa, että tiedonjakojärjestelmien perustamiselle tulisi asettaa realistinen siirtymäaika. FA on katsonut, että realistisena aikajänteenä voidaan pitää vähintään 36 kuukauden siirtymäaikaa.

Parempaa palvelua

Komission tavoitteena on sääntelyn avulla kehittää rahoitus- ja vakuutustuotteita, asiakkaiden neuvonnan laatua ja palveluiden saatavuutta sekä tehostaa liiketoimintaa yritysten välillä. Finanssiala ry ei kuitenkaan näe, että sääntelyn voimaantulon välitön seuraus olisi komission odotusten kaltainen merkittävä kilpailun lisääntyminen ja innovaatioiden eksponentiaalinen kasvu.

Myöskään komission tekemät arviot sääntelyn toimeenpanon kustannuksista eivät ole realistisia. Maksupalveludirektiivin toimeenpanoon perustuen rahoitusdatan käyttökehyksen kustannukset olisivat merkittävästi komission arviota suuremmat. Tämä on erityisen huolestuttavaa huomioiden, ettei komission tavoittelemia hyötyjä suhteessa kustannuksiin voida taata.

Ehdotuksessa on myös joitakin positiivisia elementtejä.

”On hyvä, että kompensaatiomahdollisuus datan jakamisesta on linjassa datasäädöksen kanssa ja että datan jakaminen tapahtuu ainoastaan lisensoitujen ja rekisteröityjen toimijoiden välillä”, Karvinen sanoo.

Runsaat asiakastiedot saattavat helpottaa yhtiöiden työtä ja edistää tarjontaa asiakkaille kehittyvien palveluiden myötä. Kun käytettävissä on aiempaa enemmän asiakastietoja, palveluntarjoajat voivat ainakin teoriassa tarjota yksilöllisempiä palveluja, jotka on räätälöity paremmin asiakkaiden erityistarpeiden mukaan. Nämä edut toteutuvat kuitenkin vain, jos asetuksen varsinainen toimeenpano toteutetaan onnistuneesti.