Perinteisesti EU-lainsäädäntöä on valmisteltu Euroopan komission, parlamentin ja jäsenvaltioiden neuvoston yhteisissä lainsäädäntömenettelyissä. Erityisesti finanssialaa koskevaa sääntelyvaltaa on kuitenkin viime aikoina siirtynyt yhä laajemmalle joukolle, pois perinteisestä menettelystä.
”Eurooppalaisille finanssivalvojille on myönnetty monenlaisia toimivaltuuksia. Niiden tehtävänä on muun muassa edistää tehokasta ja yhdenmukaista sääntelyä ja valvontaa, turvata finanssimarkkinoiden toiminta, parantaa asiakkaansuojaa ja taata tasapuoliset kilpailuedellytykset”, kertoo lakimies Elina Kirvelä Finanssialan Keskusliitosta (FK).
Finanssikriisiä seurannut sääntelytulva on johtanut siihen, että myös eurooppalaiset finanssivalvojat ovat lähes yksinomaan valmistelleet EU-sääntelyä esimerkiksi yhtenäisten valvontakäytäntöjen luomisen sijaan.
Tyypillisesti eurooppalaiset finanssivalvojat valmistelevat säännöksiä EU-direktiivien ja -asetusten nojalla. Tällöin kyse on niin kutsutuista teknisistä sääntely- ja täytäntöönpanostandardeista.
Finanssivalvojia koskevien asetusten mukaisesti teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien on oltava esimerkiksi teknisiä eikä niihin saa sisältyä strategisia päätöksiä tai toimintavalintoja.
”Käytäntö on osoittanut jo näiden ensimmäisten kolmen toimintavuoden aikana, että EU-valvojien valmistelemilla säännöillä on poikkeuksellisen suuri merkitys finanssiyrityksille. Niiden myötä alaa koskeva sääntely on hajautunut useaan eri oikeuslähteeseen ja sääntelyn sivumäärä on arvioiden mukaan jopa kymmenkertaistunut”, Elina Kirvelä toteaa.
Käytännössä EU-valvojien teknisillä sääntelystandardeilla on ollut poliittisluonteista merkitystä, kun niissä on päätetty esimerkiksi siitä, minkä kokoisiin yrityksiin EU-asetuksen velvoitteita sovelletaan. Vastaavasti täytäntöönpanostandardeissa säädetään muun muassa siitä, mitä tietoja ja missä muodossa finanssiyritysten on raportoitava.
”Tällaiset säännöt vaikuttavat suuresti vaikkapa tietojärjestelmien suunnitteluun. Järjestelmämuutosten toteuttaminen on kallista ja vaatii myös paljon toteuttamisaikaa”, muistuttaa Kirvelä.
Sääntelyn vauhdikkuus lyhentää reagointiaikaa
Finanssivalvojat tulevat myös entistä enemmän keskittymään asiakkaansuojan edistämiseen ja ne voivatkin antaa tässä tarkoituksessa muun muassa suosituksia tuotekehityksestä, raportteja huonoista markkinakäytänteistä ja väliaikaisia kieltoja tuotteiden markkinoinnista ja myynnistä.
Eurooppalaiset finanssivalvojat laativat sääntelyä pitkälti toimistotyönä ja nopeassa aikataulussa. Toimialaa ja suurta yleisöä kuullaan sääntöjä valmisteltaessa tyypillisesti yhdessä tai kahdessa konsultaatiossa, jossa monisatasivuisia sääntöjä ja niiden vaikutuksia voi arvioida. Nämä konsultaatiot ovat kuitenkin avoinna vain joitakin viikkoja.
”Jotta ehdotusten vaikutuksia voidaan arvioida ja päättää parhaasta toteuttamisvaihtoehdosta näihin arvioihin perustuen, tulisi konsultaatioaikoja pidentää vähintään muutaman kuukauden mittaisiksi. Tämä edellyttäisi lisäajan myöntämistä EU-valvojien valmisteluun myös EU-asetuksissa ja -direktiiveissä. Tiukka aikataulu on haasteellinen paitsi finanssialan, myös kansallisten hallitusten näkökulmasta. Monet kysymyksistä ovat luonteeltaan sellaisia, joista pitäisi käydä keskustelua vähintään ministeriöissä ja eduskunnassa, samaan tapaan kuin perinteisessä EU-lainsäädäntömenettelyssä”, Elina Kirvelä arvioi.
”Suomessa monet finanssiyritykset sekä Finanssivalvonta seuraavat ja noudattavat kaikkien kolmen EU-finanssivalvojan ohjeita ja sääntelyä. Kotimaisen finanssimarkkinan rakenteen vuoksi on erityisen tärkeää, että yhtäältä ohjeiden ja sääntöjen kohde on selkeästi ilmoitettu ja toisaalta, että kaikkien kolmen valvojan tapa toimia ja konsultaatiomenettelyt ovat yhtäläisiä”, Elina Kirvelä painottaa.
Säädösvalmistelun ja valvontakäytännön yhtenäistämisen lisäksi EU-valvojat antavat tulkintaohjeita niin kansallisille viranomaisille kuin toimialalle. Näitä kutsutaan tyypillisesti ”Kysymyksiä ja vastauksia”- dokumenteiksi.
Vastaukset valmistellaan EU-valvojissa toimistotyönä ilman avointa keskustelua ulkopuolisten kanssa. Kuitenkin vastauksissa voidaan linjata esimerkiksi raportoinnin yksityiskohdista: kokonaan uuden, maksullisen kansainvälisen yritystunnuksen käytöstä tai siitä, millaisella logiikalla rakennetaan tunniste yksittäiselle liiketoimelle.
FK:n lakimies Elina Kirvelän mukaan jälkimmäinen ohjeistus poikkesi Euroopan laajuisesti käytössä olleesta markkinatavaksi muodostuneesta logiikasta, johon perustuva suositus oli säästänyt alan yrityksissä useiden kymmenien tuntien työn.