Hallintarekisteri – mitä ihmettä?

Iltalehden toimittaja Tommi Parkkonen kirjoitti Näkökulma-kolumnissaan 14.10.2015, että hallituksen ja Finanssialan Keskusliiton väitteet hallintarekisterin tarpeellisuudesta ovat harhaanjohtavia. Parkkonen esitti jutussa omat faktansa, jotka vaativat kommentointia.

Nykylainsäädännöstä: ”Mikään voimassa oleva laki ei estä (arvopaperikeskusten välistä) kilpailua jo nyt.”

Tämä on muodollis-juridisesti arvioiden totta. Monopolista tai yrityksen määräävästä markkina-asemasta puhuttaessa on kuitenkin olennaista, minkälaisia alalle tulon esteitä markkinoilla on. Toteutuuko kilpailu käytännössä vai ainoastaan teoriassa? Arvopaperikeskukset ovat ns. pullonkaulainfrastruktuureja, joiden perustamista on aikanaan edeltänyt useiden vuosien kehitys- ja lainsäädäntötyö. Uuden arvopaperikeskuksen perustaminen alusta alkaen on äärimmäisen kallista ja työlästä. Vastaavantyyppisiä luontaisia monopoleja ovat esimerkiksi tele- ja sähköverkot tai satamat ja lentokentät. Tällaiset luontaiset monopolit avataan kilpailulle sallimalla muille toimijoille oikeus käyttää olemassa olevaa infrastruktuuria. Avautuisiko lentoliikenteen kilpailu, jos ulkomaisilta lentoyhtiöiltä vaadittaisiin oman kentän rakentamista? Sama liiketaloudellinen logiikka toimii arvopaperikeskuksissa. Muille eurooppalaisille kilpailijoille annetaan oikeus perustaa linkkejä eli arvopaperitilejä toisiin arvopaperikeskuksiin. Samaan tapaan kuin televerkoissa ns. sijoittaja-arvopaperikeskukset voivat haastaa alkuperäisen liikkeeseenlaskija-arvopaperikeskuksen kilpailuun. Näin syntyy moniportaisen hallinnan ketju, joka edellyttää lainsäädäntömme mukauttamista. Muun muassa Kilpailu- ja kuluttajavirasto on pitänyt tärkeänä kansallisten arvopaperikeskusten monopoliasemien heikentämistä kilpailua lisäämällä. Sen mukaan markkinoita, jolla toimii vain yksi yritys, voidaan pitää yhteiskunnan kannalta tehottomina. Arkikielessä voimme siis puhua käytännön monopolijärjestelmästä.

Euroclear Finlandista: ”Belgialaisen emokonsernin suurimpiin omistajiin ja suurimpiin asiakkaisiin kuuluu joukko pohjoismaisia pankkeja.”

Onko kotimaisuudella ja omistajuudella merkitystä? Arvopaperikaupan infrastruktuuripalveluita Suomessa tarjoavat ainoastaan ulkomaisessa omistuksessa olevat yritykset. Pörssit ja muut markkinapaikat, arvopaperikauppoja määrittävät keskusvastapuolet ja arvopaperikeskus ovat kaikki ulkomaisessa omistuksessa. Omistajuudella on vain vähäinen merkitys, jos markkinoilla on useita keskenään kilpailevia toimijoita. Kilpailun paine parantaa palvelua ja laskee kustannuksia. Sitä vastoin kun kyseessä on monopoliyritys, omistajuudella ja markkinoiden ohjauskeinoilla on merkitystä. Euroclear Finland Oy on belgialaisen emoyhtiönsä 100 prosenttisesti omistama tytäryhtiö. Emoyhtiön omistaa puolestaan 168 kansainvälistä finanssialan yritystä. Joukossa on myös pohjoismaisia pankkeja, mutta niin pienellä omistusosuudella, ettei sillä ole käytännön vaikutusta emoyhtiön päätöksentekoon. Ilman aidon kilpailun tuomaa painetta mikä tahansa monopoliasemassa toimiva yhtiö voisi käyttää määräävää markkina-asemaansa sijoittajien, liikkeeseenlaskijayhtiöiden tai tilinhoitajapankkien etujen vastaisesti.

Kustannuksista: ”Arvopaperikaupan kustannuksista menee yli 90 prosenttia pankkien perimiin kaupankäyntikuluihin.”

Kustannuksissa ei ole kyse vain Euroclear Finlandin perimästä muutaman kymmenen sentin kaupankäyntikulusta. Arvopaperikeskuksen (Euroclear Finland) suora jäsenyys on pankeille kallista. Se edellyttää mittavia järjestelmäinvestointeja ja henkilöstöresursseja. Jo järjestelmään liityttäessä tilinhoitajalta (pankki) perittävä 600 000 euron vakuusmaksu muodostaa merkittävän alalle tulon esteen. On selvää, että kalliiseen järjestelmään osallistuminen nostaa kotimaisia arvopaperikaupan kustannuksia ja ne jäävät viime kädessä suomalaisten sijoittajien maksettavaksi. Suurista järjestelmäkuluista kärsivät erityisesti pienet pankit ja sijoituspalveluyritykset. Eurooppalaiset pörssit, keskusvastapuolet ja arvopaperikeskukset antavat tavallisesti paljousalennuksia kaupankäynti- ja selvitysvolyymien perusteella. Pienelle pankille tai sijoituspalveluyritykselle ei ole välttämättä taloudellisesti kannattavaa pyrkiä arvopaperikeskuksen suoraksi osapuoleksi, puhumattakaan useamman palveluntarjoajan jäseneksi. Arvopaperikaupan kustannusvertailua Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä on käsitelty valtiovarainministeriön työryhmämuistiossa sivuilla 54 – 55.

Omistustietojen saatavuudesta: ”Osakkuustietoja ei voi selata netistä.”

Viranomaiset tekevät vuosittain yli puoli miljoonaa tietokyselyä pankeille. Tätä varten pankit suunnittelevat sähköistä järjestelmää, jota voidaan hyödyntää myös yleisöjulkisuuskyselyissä. Vuosi sitten FK ehdotti uutta yleisöjulkisuusmallia, jossa tietoa tarvitseva toimittaja saisi omistajatiedot reaaliaikaisesti suoraan suomalaisten pankkien hallintarekisteröidyiltä tileiltä. FK:n mielestä tämä onnistuisi parhaiten nettipohjaisen omistajakyselyjärjestelmän avulla. Se helpottaisi muun muassa eri puolilla Suomea toimivien toimittajien työtä. Nykyään omistusten selvittäminen edellyttää henkilökohtaista käyntiä Euroclear Finlandin toimistossa Helsingissä. Järjestelmää ylläpitäisi Patentti- ja rekisterihallitus (PRH). Hallintarekisteritilejä Suomessa saisivat tarjota vain sellaiset pankit, jotka rakentavat yhteyden PRH:n tietojärjestelmään. Järjestelmän rakentamiseen on arvioitu kuluvan noin kaksi vuotta. Malli ideoitiin, kun toimittajajärjestöt tyrmäsivät VM:n työryhmän esityksen, jossa omistustiedot olisi saanut PRH:n ylläpitämästä rekisteristä vain neljästi vuodessa. Tietosuojavaltuutettu on kantanaan kertonut, että omistajatietojen selailua netin välityksellä ei nykylainsäädännön mukaan voida tehdä. Lainsäädäntöä onkin syytä tarkastella uudelleen. Digitalisaatio, sähköinen asiointi ja sähköinen tunnistaminen ovat tätä päivää. Julkisten palvelujen digitalisoiminen kuuluu myös hallituksen kärkihankkeisiin.

Veronkierrosta

Viranomaisten tiedonsaanti Suomessa säilyy entisellään. Pankki on lainsäädännössä velvoitettu antamaan pankkisalaisuuden alaisia tietoja useille eri viranomaisille (Finanssivalvonta, veroviranomaiset, poliisi, syyttäjä-, tulli- ja rajaviranomaiset jne.). Vuodesta 2017 alkaen käynnistyy kansainvälinen automaattinen verotietojen vaihto. Verottaja saa silloin tietoa niistä tuloista ja varoista, joita Suomessa asuvilla henkilöillä on ulkomaisissa pankeissa sekä rahoitus- ja vakuutuslaitoksissa. Tämän myötä mahdollisuus veronkiertoon vaikeutuu oleellisesti. Verotietojen vaihtoa koskevan sopimuksen allekirjoittajamaita on jo yli 60. Mukana ovat myös esimerkiksi Bermuda, Brittiläiset Neitsytsaaret, Caymansaaret, Guernsey, Jersey ja Liechtenstein, jotka ovat aiemmin suhtautuneet tietojenvaihtoon kielteisesti. Kansainvälisiä verotietoja vaihdetaan vuosittain. Ne liitetään osaksi Verohallinnon vuosittain julkaisemia verotietoja suomalaisista. Vaihdettavat tiedot kattavat pääosin kaikki pääomatulot, mukaan lukien tiedot hallintarekisteröidyistä pörssiomistuksista.

Jäikö kysyttävää?

|

Aiheen asiantuntijat

Lainsäädäntö

Mona Redsven

Verolakimies

Verolainsäädäntö