Perheenhuoltajan kuolemantapauksessa maksettavien korvausten verotusta ei Finanssialan Keskusliiton mielestä pidä kiristää. Valtiovarainministeriön vero-osasto esittää, että henkivakuutuksen perusteella saadut alle 35 000 euron suuruiset korvaukset lähiomaisille pantaisiin verolle. Henkivakuutusten veronkiristyksestä kärsisivät lesket ja orvot.
Riskihenkivakuutuksilla on suuri taloudellinen merkitys etenkin sellaisille perheille, joiden tilanne ei ole mahdollistanut säästöjen kerryttämistä. Kuolemantapauskorvaus on tarkoitettu korvaamaan sitä nettotulojen menetystä, minkä eteen perhe joutuu perheenelättäjän kuollessa joko sairauden takia tai tapaturmaisesti. Perheenhuoltajan kuolema voi aiheuttaa perheen taloudellisen tilanteen niin merkittävän huononemisen, ettei lakisääteinen sosiaaliturva riitä läheskään paikkaamaan sitä.
Riskihenkivakuutus on sosiaalipoliittisesti perusteltu vakuutusmuoto, johon ei liity mitään varallisuudensiirron elementtejä. Vakuutustoimintaan liittyvät sosiaaliset syyt olivat perusteena verottoman vapaaosan määrittelylle vuonna 1995, jolloin aiemmin täysin verovapaat korvaukset saatettiin osittain veronalaisiksi (HE 68/1995). Henkivakuutuskorvaukset ovat nykyisin laissa määritellyille lähiomaisille pääsääntöisesti perintöverosta vapaita 35 000 euroon asti.
Veronkiristys vaikuttaisi myös kaikkiin suomalaisiin työntekijöihin työntekijäin ryhmähenki-vakuutuksen kautta. Kiristys osuisi erityisesti pienituloisiin palkansaajiin. Korvaukset ovat olleet saajilleen verovapaita, sillä korvaussummat eivät nouse yli 35 000 euron. Maksetut korvaukset ovat noin 4 500 – 16 000 euroa. Ryhmähenkivakuutuksen kustannuksista vastaa tällä hetkellä työmarkkinasopimusten perusteella yksinomaan työnantaja. Mikäli korvauksen summat halutaan verollepanon jälkeen pitää entisellään, nousee työnantajan vakuutusmaksun määrä vastaavasti.
Reilu kolmannes suomalaisista on ottanut vapaaehtoisen henkivakuutuksen. Vuosittain kuolee noin 10 000 työikäistä. Etenkin perheitä, joilla on isoja asunto- ja yritysluottoja, tulisi kannustaa turvaamaan taloutensa itse kustantamallaan riskihenkivakuutuksella. Näin vältetään yhteiskunnan tukeen turvautuminen, eikä kuolemantapauksen vuoksi tarvitse realisoida perheen asuntoa tai esim. sukulaisten panttaamaa omaisuutta. Vapaaehtoisten henkivakuutusten tyypillinen korvaussumma on nykyään 25 000 – 50 000 euroa.
Kuolemantapauskorvausten osittainen verovapaus on edelleen perusteltu veromalli. Nyt kaavaillun verotuksen kiristämisen sijaan on harkittava keinoja saada ihmiset vakuuttamaan itsensä taloudellisten katastrofien varalle nykyistä paremmin.
Perintö- ja lahjaverotusta on tarkoitus keventää 60 miljoonalla eurolla ja ainoaksi keinoksi paikata tätä verokertymän heikennystä esitetään vakuutuskorvausten verotuksen kiristäminen, mistä arvioidaan saatavan 20 miljoonaa euroa lisää verotuloja. Ehdotuksen mukaisten veronkevennysten, jotka painottuvat ensimmäisen veroluokan lahjaveroasteikon ylimpiin portaisiin, ainoaksi rahoitustavaksi esitetään vakuutusturvastaan huolehtineiden perheiden verotuksen kiristämistä.
Veronkiristysesitys ei tue ajatusta, jossa kansalaisia kannustettaisiin itse varautumaan erilaisiin ikäviin tilanteisiin elämässä. Riskihenkivakuutus on vapaaehtoista varautumista kuoleman varalle – läheisten toimeentulon turvaksi.