Hirmumyrskyjä, tulvia, ennätyshelteitä – vakuutusalan on yhä vaikeampi ennakoida ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä

Vakuutusalan on yhä vaikeampi ennakoida ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä

Kuva:s Shutterstock/Corona Borealis Studio

Ennätyksellisen rajut luonnonilmiöt ovat tuoneet vakuutusalalle niin paljon uusia epävarmuustekijöitä, että monista eurooppalaisten jokien varsiin vuosisatoja sitten rakennetuista kaupungeista on tulossa osittain vakuutuskelvottomia. Ilmastonmuutoksen huomioimisesta on tulossa yhä keskeisempi osa tulevaisuuden yhdyskuntasuunnittelua.

Olen toimittajana kirjoittanut paljon juttuja siitä, kuinka ilmaston lämpenemisen seuraukset vaikuttavat ihmisten ja yhteiskuntien elämään. Kävin jo vuonna 2006 raportoimassa Katrina-hirmumyrskyn jälkeisestä jälleenrakennuksesta Meksikonlahden rantakaupungeissa ja seurasin kauhulla, kuinka suurin koskaan rekisteröity Atlantin valtameren hurrikaani Sandy vuonna 2012 moukaroi entistä kotikaupunkiani New Yorkia.

Läpi viimeisten vuosien kerta toisensa jälkeen on toistunut se, että maapallolla koetaan luonnonkatastrofeja, jotka ovat tähänastisen mittaushistorian voimakkaimpia. On kiusallisen helppo vetää johtopäätös, jonka mukaan tulevaisuudessa hirmumyrskyt, kaatosateet tai metsäpalot tulevat olemaan vieläkin voimakkaampia kuin ne, mitä olemme tähän mennessä kokeneet.

Viimeisin luonnonkatastrofi koettiin heinäkuussa Saksassa ja Belgiassa, jossa kymmenien jokien vedet nousivat ennätyksellisiin korkeuksiin ja tuhosivat ennen näkemättömän määrän jokivarsien kaupunkien infrastruktuuria. Historiallisen rajut rankkasateet aiheuttivat vahinkoja ja laajoja liikennekatkoksia myös muualla Euroopassa ja Britanniassa.

Ilmastoriskit ohjaavat tulevaisuudessa yhä enemmän rakentamista

Keväällä Suomessa julkaistun Vahinkovakuuttaminen muuttuvassa ilmastossa -raportin mukaan vakuutusala joutuu mukauttamaan riskinarviointiaan ja hinnoitteluaan ennakoivasti sitä mukaa kun sääilmiöihin liittyvät korvausvaatimukset lisääntyvät.

Samalla on väistämätöntä, että osa vakuutuskohteista putoaa vakuutuskelvottomien kategoriaan, koska vakuutusliiketoimintamalli ei pysty käsittelemään riskejä, joihin liittyy varmoja tappioita. Tällaisesta on kysymys muun muassa kiinteässä omaisuudessa haavoittuvilla rantaviivoilla tai liian lähellä jokia.

Vakuutuskelpoisuus ohjaa paitsi sitä, mihin tulevaisuudessa voidaan rakentaa, myös miten rakennetaan. Hyvä esimerkki tästä nähtiin Katriina-hirmumyrskyn jälkeen Yhdysvaltain Meksikonlahden rantaosavaltioissa, joissa kiinteistöjen tulvavakuutuksia alettiin myöntää vain sellaisille rantakiinteistölle, joiden veden- ja myrskynkestävät perustukset oli rakennettu niin korkeiksi, että itse talot olivat tulvarajojen yläpuolella. Määräykset on myös otettu osaksi rakennuslupien ehtoja.

Niinpä esimerkiksi mississippiläisen Biloxin kaupungin rantamaisemaan kuuluvat nykyään talot, jotka on rakennettu useita metrejä korkeiden pylväiden päälle. Mitään seiniä pylväiden väliin talojen alle ei voi rakentaa eikä tyhjään tilaan saa varastoida mitään. Tulvan sattuessa veden on päästävä virtaamaan vapaasti rakennusten alta. Ilman tulvanormien noudattamista niille ei saa vakuutuksia, rahoitusta eikä nykyään edes rakennuslupaa.

Keski-Euroopan tulvavahinkojen todellinen määrä on vielä arvoitus

On hyvin todennäköistä, että viimeistään nyt myös Euroopassa herätään miettimään rakennetun ympäristön normeja täysin uudenlaisten riskien valossa.

Saksan ja Belgian ennätystulvat ovat vain yksi ilmaston lämpenemisen seurauksena syntyneistä luonnonilmiöistä, joiden ennustaminen on äärimmäisen vaikeaa. Keski-Euroopan tulvien tiedetään aiheutuneen pitkään paikallaan seisseestä matalapaineesta, jonka myötä sademäärät olivat kasvaneet ennätyksellisiksi. Joillakin alueilla satoi jopa 50 millimetriä vettä vuorokaudessa eli yhdelle neliömetrille ryöppysi taivaalta 50 litraa vettä. Muutamassa päivässä sataneet vesimäärät vastasivat kahden-kolmen kuukauden sademääriä verrattuna tavallisiin vuosiin.

Helmholtz Zentrum fuer Umweltforschung -tutkimuslaitoksessa Leipzigissä työskentelevän tutkija Reimund Schwarzen mukaan Saksassa ei ole koskaan mitatun historian aikana satanut yhtä paljon kuin heinäkuussa 2021. Vaikka kysymys oli heinäkuussa tilastojen valossa poikkeustilanteesta, kukaan ei voi olla varma, etteikö ensi kesänä sataisi vieläkin enemmän.

Saksassa vain noin 45 prosentilla rakennuskannasta on vakuutus tulvien tai rankkasateiden varalta. Saksalaisanalyytikkojen alustavien arvioiden mukaan tämän kesän tulvat ovat aiheuttaneet ainakin kuuden miljardin euron vahingot. Reinsurance News -uutissivuston mukaan Berenberg-pankin analyytikot arvioivat kesän tulvien kustannuksiksi jälleenvakuuttajille noin 2–3 miljardia euroa.

Monien tutkijoiden mukaan tulvien kokonaisvahinkoja on kuitenkin toistaiseksi mahdotonta arvioida, koska niiden aiheuttamia pitkäaikaisia ympäristötuhoja ei ole ehditty kartoittaa. Tulvien seurauksena yksin Belgiassa on arvioitu syntyneen muutamassa päivässä vähintään 1,5 miljoonaa tonnia jätettä.

Jätteiden seassa on asuntojen, kauppojen ja ravintoloiden irtaimistoja, rakennusjätettä, romahtaneiden talojen kappaleita ja raunioita, kodinkoneita, huonekaluja, muovia, öljyä ja kemikaaleja. Belgiassa pelkästään tulvien vuoksi käyttökelvottomiksi tuhoutuneita autoja on arvioitu olevan jopa 50.000. Kaikki tämä jäte pitäisi käsitellä mahdollisimman nopeasti tai muuten siitä muodostuu vakava ympäristö- ja terveysvaara.

Vesi tai sen puute ajaa miljoonat ihmiset nykyisiltä asuinsijoiltaan

Nyt Eurooppaan sataneet vesimäärät eivät ole lainkaan kummallisia esimerkiksi monsuunisateiden alueilla päiväntasaajalla, mutta siellä sekä luonto että ihmiset ovat oppineet elämään päivittäisten rankkasateiden kanssa. Euroopassa tilanne on kokonaan uusi.

Mutta myös päiväntasaajan monsuunisadevyöhykkeelle ennakoidaan merkittäviä ongelmia vielä tämän vuosisadan kuluessa. Tammikuussa Nature-tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos on muuttamassa päiväntasaajaa kiertävän trooppisen sadevyöhykkeen paikkaa pohjoiseen itäisellä pallonpuoliskolla ja etelämmäksi läntisellä pallonpuoliskolla. Muun muassa Kaakkois-Afrikkaan ja Madagaskarille sekä Väli-Amerikkaan ennakoidaan tulevaisuudessa piteneviä kuivuuskausia samaan aikaan kun eteläinen Intia tulee kärsimään lisääntyvistä tulvista. Ihmisten elämään ilmiö tulee vaikuttamaan erityisesti ruuan tuotannon vaikeutumisena.

Aasiassa keskeinen syy sadevyöhykkeen siirtymiseen pohjoiseen on tutkijoiden mukaan Himalajan jäätiköiden ja lumipeitteen kiihtyvä sulaminen, mikä puolestaan nostaa paikallisia lämpötiloja Himalajan eteläpuolisilla alueilla muita ympäröiviä alueita nopeammin.

Tutkimus täydentää kuvaa siitä, että jos ilmaston lämpeneminen jatkuu nykyisellään, vähintään satoja miljoonia ihmisiä odottaa seuraavina vuosikymmeninä pakkomuutto alueilta, joilla ei ole enää elämisen edellytyksiä joko liiallisen tai puuttuvan veden johdosta.

Helteitä Grönlannissa

Läntisellä pallonpuoliskolla sadevyöhykkeen etelään siirtymisen keskeisenä syynä tutkijat pitävät Golfvirran heikentymistä ja sen aiheuttamia muutoksia Pohjois-Atlantin veden kierrossa. Ilmastonmuutos hidastaa kiertoa, koska pintavesien tiheys pohjoisessa pienenee.

Muun muassa Grönlannin jäätiköiden sulamisesta ja lisääntyneistä sateista johtuen pintavesiin sekoittuu yhä enemmän makeaa vettä. Vähemmän tiheä eli keveämpi vesi ei vajoa entiseen tapaan, joten kierto häiriintyy. Tutkijoiden mukaan lämmintä ja suolaista pintavettä Meksikonlahdelta Pohjoiselle jäämerelle kuljettava Golfvirta on nyt hitaimmillaan 1 600 vuoteen.

Heinäkuun lopussa Grönlannin jäätikköjen sulamista seuraavan Polar Portal -tutkijasivuston mukaan Grönlannin jäätikkö sulaa parhaillaan noin kahdeksan miljardin tonnin päivävauhtia eli kaksi kertaa nopeammin verrattuna sen keskimääräiseen sulamisvauhtiin kesäisin. Grönlannin mannerjäätikkö on menettänyt massaansa viime vuosina neljä kertaa nopeammin kuin ennen vuotta 2000 edeltänyttä aikaa. Tanskan ilmatieteen laitoksen mukaan jopa Grönlannin pohjoisosissa on tänä kesänä mitattu yli 20 asteen lämpötiloja. Nekin ovat – ikävä kyllä – mittaushistorian uusia ennätyksiä.

Kirjoittaja: Mika Horelli, MustRead

Kirjoitus on alun perin julkaistu MustReadin sivuilla 2.8.2021. Sisällön mahdollistaa Finanssiala ry. Lahjoittaja ei ole vaikuttanut sisältöön eikä MustReadin journalistiseen prosessiin.