- Tuore opinnäytetyö tarkastelee viestinnän mahdollisuuksia huijausten torjunnassa.
- Pankit, teleoperaattorit, viranomaiset ja muut huijareita vastaan kamppailevat toimijat työskentelevät uhrin ja huijarin välissä.
- Hieman yksinkertaistettuna esimerkiksi teleoperaattorin rooli on estää rikollista saamasta yhteys uhriin ja pankki yrittää tunnistaa petollisen maksun ja pysäyttää sen.
- Ennakoivaa petosten torjuntaa vaikeuttaa sääntely, joka tuo pankeille useita, usein tulkinnanvaraisia velvoitteita.
Jouni Määttä tutkii opinnäytetyössään, miten huijauksia voitaisiin torjua viestinnän keinoin. Tarkoitus on löytää syitä, miksi ihmiset lankeavat digihuijauksiin sekä selvittää, minkälaisilla toimenpiteillä digihuijausten onnistuminen saataisiin vähenemään. Työn toimeksiantaja on Finanssiala ry. Määttä työskentelee S-Pankissa kehityspäällikkönä talousrikollisuuden torjunnan osa-alueella.
Jouni Määttä tarkastelee Laurea-ammattikorkeakoulun opinnäytetyössään välitilaa, jossa pankit, viranomaiset ja muut toimijat työskentelevät torjuessaan huijauksia. Petosrikoksen keskeiset osatekijät ovat motivoitunut tekijä, potentiaalinen kohde sekä tilanne, josta puuttuu ehkäisevä toimija. Mitä ehkäisevä toimija voi tehdä huijauksen torjumiseksi tilanteessa, jossa tekijä tavoittaa kohteen?
Akateemiselle tutkimukselle tyypillisesti Määtän työ esittää enemmän kysymyksiä kuin tarjoaa vastauksia. Vastauksien löytäminen jää pankeille, viranomaisille, teleoperaattoreille ja muille huijauksia torjuville tahoille.
”Mitä huijari yrittää tehdä, miten hän tavoittaa uhrinsa ja miksi kohde uskoo huijaukseen? Miten rikollinen lähestyy kohdettaan? Miksi uhri uskoo huijaria? Ja tämän kaiken päätteeksi vielä yksi tärkeä kysymys: mitä pankki tai muu toimija siinä välissä voisi tehdä?” Määttä luettelee.
On selvää, että pankit eivät yksin voi huijauksia pysäyttää. Pankin mahdollisuudet ovat vasta siinä vaiheessa, kun uhriin on jo saatu yhteys ja raha alkaa liikkua. Silloin on jo kiire. Määtän mukaan pankkien mahdollisuuksia kehittää torjuntatoimiaan jarruttaa laaja ja useasta suunnasta tuleva sääntely.
”Sääntely tuo pankeille useita velvoitteita: on tietosuojasääntelyä, kyberturvaa, maksupalveluja, tunnistamista, rahanpesun torjuntaa… Samaan aikaan huijareita ei paljon sääntelyt kiinnosta – he haluavat vain rahaa.”
Kun huijari soittaa, voi olla jo liian myöhäistä
Huijausten perinteisen kaavan mukaisesti huijarit keksivät uusia ansoja ja pankit ja viranomaiset yrittävät reagoida. Tiedon jakaminen ja huijauksista varoittaminen ovat keinoja, joilla pankit voivat ennakoivasti torjua huijauksia.
Määttä tarkastelee työssään viestinnän mahdollisuuksia huijausten torjunnassa. Siinä keskeinen ongelma on ajoitus: kun puhelin kiireen keskellä soi ja pankin tai viranomaisen edustajana esiintyvä soittaja pyytää kirjautumaan palveluun, ei välttämättä muista varoitteluita, joita on viikko sitten lehdestä tai verkkopankistaan lukenut.
”Tarvittaisiin tilannesidonnaista viestintää. Miten teleoperaattori voi tunnistaa viestin tai puhelun epäilyttäväksi ja antaa jonkinlaisen signaalin? Voisiko selain varoittaa verkkosivustosta, jos se on perustettu kaksi päivää sitten? Voisiko pankki päätellä rahasiirtoa edeltävistä tapahtumista, että jotain outoa on tekeillä?” Määttä kysyy.
Psykologista peliä
Yksi Määtän tutkimuksen havainnoista oli, että potentiaalisen uhrin henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat vahvasti siihen, meneekö huijaus läpi. Otollisten ominaisuuksien tunnistaminen onkin yksi huijareiden tärkeimpiä tavoitteita.
”Tutkimusten mukaan esimerkiksi alhainen itsehillintä saattaa altistaa huijauksille. Myös muut persoonallisuuden piirteet, kuten medialukutaito, itsetunto ja impulsiivisuus saattavat vaikuttaa kykyyn tunnistaa huijauksia tai langeta niihin”, Määttä sanoo.
Digihuijaukset ovat psykologista peliä, jossa rikollinen pyrkii tunnistamaan uhrissa sopivia piirteitä ja niitä manipuloimalla saamaan viestinsä läpi. Juuri tähän perustuvat esimerkiksi rakkaushuijaukset, joissa hyödynnetään uhrin hyväksynnän tai huomion kaipuuta sekä sijoitushuijaukset, joissa isketään haluun saada taloudellista hyötyä.
”Rikolliset ovat taitavia sekä tunnistamaan otollisia piirteitä uhreissa että hyödyntämään niitä. Huijarit ovat hommassaan ammattilaisia, ja nämä ovat heidän ammattitaitonsa keskeisiä osia”, Määttä summaa.
Janoatko lisää?
Tähän aiheeseen liittyviä uutisia ja kolumneja
”Huijareita ei paljon sääntelyt kiinnosta – he haluavat vain rahaa” – Jouni Määtän opinnäytetyö tarkastelee pankkien toimintaa rikollisen ja uhrin välissä
Yritysten oikeus pankkipalveluihin rajattava yhteen tiliin – Fiva, Verohallinto ja poliisi FA:n kanssa samoilla linjoilla
Digitaalinen identiteettilompakko lupaa turvallisuutta, mutta petosriskeistä vaietaan
”Teknologia auttaa havaitsemaan asioita, joita ihmissilmä ei huomaa” – estettyjen ja palautettujen huijausmaksujen osuus nousi yli puoleen
