Kabinettipäällikkö EU-komissiosta: Vain virheitä välttelemällä Eurooppa ei menesty – finanssivalvojien tulee huolehtia vakauden lisäksi kasvusta

Komissaari Valdis Dombrovskisin kabinettipäällikkö Michael Hager yllätti seminaariväen puhumalla finanssivalvojien roolista kilpailukyvyn edistämisessä lähes samoin sanoin kuin Finanssiala ry:n hallituksen puheenjohtaja Sara Mella (oik.).
  • Eurooppalaisen finanssialan sääntely on paisunut ja monimutkaistunut, mikä vaikeuttaa alan toimintaa ja nostaa kustannuksia. Sääntelyn ongelmat johtuvat erityisesti sen suuresta määrästä ja yksityiskohtaisuudesta.
  • Sääntelyn valmistelun puutteet ja epäselvyydet aiheuttavat tulkintaongelmia, minkä vuoksi yritykset kaipaavat selkeyttä ja ennustettavuutta.
  • Ratkaisuksi tarvitaan sääntelyn yksinkertaistamista. Sekä EU-tason että kansallisen tason valvojien mandaattia on tasapainotettava niin, että kilpailukyky ja talouskasvu huomioidaan vakauden rinnalla.
  • Finanssiala ry:n (FA) Less is More -EU-seminaarissa käsiteltiin eurooppalaisen finanssisääntelyn ongelmia. Seminaarin pääpuhujana toimi komissaari Valdis Dombrovskisin kabinettipäällikkö Michael Hager ja tilaisuuden paneelikeskusteluun osallistuivat alivaltiosihteeri Leena Mörttinen valtiovarainministeriöstä, apulaisprofessori Heikki Marjosola Helsingin yliopistosta sekä OP Pohjolan pääjohtaja Timo Ritakallio.

Seminaari liittyy Euroopan pankkiyhdistyksen (European Banking Federation, EBF) Less Is More -keskustelupaperiin, joka käsittelee sääntelyn ongelmia ja sen varmistamista, että sääntely ja valvonta pysyvät sekä tehokkaina että oikeasuhtaisina.

Finanssiala ry (FA) järjestämässä Less is More -seminaarissa pohdittiin vauhdilla paisuneen ja monimutkaistuneen eurooppalaisen finanssialan sääntelyn ongelmia ja ratkaisuja.

Sääntelyn virtaviivaistamisella on tällä hetkellä poliittista myötätuulta takanaan EU:ssa, sillä nykyinen komissio on määritellyt sääntelyn yksinkertaistamisen yhdeksi keskeiseksi keinoksi parantaa unionin kilpailukykyä.

Seminaarin pääpuhuja Michael Hager, sääntelyn parantamisesta vastaavan komissaarin Valdis Dombrovskisin kabinettipäällikkö, korosti, että EU:n on kyettävä vastaamaan geopoliittisen murroksen ja ilmastonmuutoksen kaltaisiin haasteisiin. Hän teki seminaarissa käytännössä saman ehdotuksen, kuin Finanssiala ry:n hallituksen puheenjohtaja Sara Mella: finanssivalvojien mandaattiin on lisättävä yhdeksi tekijäksi kilpailukyvyn edistäminen.

Unionin on kyettävä rahoittamaan merkittäviä strategisia hankkeita tukahduttamatta omaa finanssisektoriaan. Hagerin mukaan unionin kilpailukyvyn huomioiminen sääntelyssä ja valvonnassa on tärkeää, jotta  ei tukahduteta kasvua ja Eurooppa voi investoida tulevaisuuteen.

”Kilpailukyvystä on pidettävä huolta – ei vakauden tai valvonnan kustannuksella, vaan nostamalla se rakenteelliseksi elementiksi yksinkertaistamisen rinnalle”, Hager totesi.

Seminaarin paneelikeskustelussa OP Pohjolan pääjohtaja Timo Ritakallio (oik.) kertoi sääntelyn vaikutuksista finanssiyritysten arkeen ja korosti sääntelyn selkeyden, ennustettavuuden ja riskiperusteisuuden tärkeyttä. Paneelissa esiintyivät myös valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Leena Mörttinen ja kuvassa puhuva apulaisprofessori Heikki Marjosola. Paneelin juonsi FA:n mediapäällikkö Jussi Karhunen (vas.)

Vakauden ja kasvun välille tarvitaan tasapainoa

”Suomalaisessa sääntelyssä tiedetään, milloin lait tulevat voimaan, ja toteutukselle jätetään riittävästi aikaa. Osa EU-sääntelystä tulee sen sijaan voimaan tipoittain ja toimijan kannalta olennaisin sisältövalmistelu saadaan vasta kalkkiviivoilla. Se on kohtuutonta, sillä sääntely saattaa aiheuttaa esimerkiksi tietojärjestelmiin suuria muutoksia, joiden toteuttamiseen ei jää aikaa”, harmitteli OP Pohjolan pääjohtaja Timo Ritakallio tilaisuuden paneelikeskustelussa.

Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen sääntelyn lisääminen oli perusteltua, sillä finanssijärjestelmän vakaus on Ritakallion mukaan tärkeää myös pankkien näkökulmasta. Sääntelyn määrä on kuitenkin jatkanut kasvuaan vielä kauan finanssikriisin pölyjen laskeutumisen jälkeen, ja määrä on paisunut viime vuosina edelleen.

Finanssialan sääntely koostuu EU:lta ja kansalliselta lainsäätäjältä tulevista laeista  sekä valvojilta ja EU:n valvontaviranomaisilta tulevista tarkentavista määräyksistä ja ohjeista, joilla täsmennetään lakien käytännön soveltamista. Lisäksi sääntelyssä on niin sanottu kolmostaso, jolla tarkoitetaan vielä yksityiskohtaisempia suosituksia, tulkintoja ja ohjeita, joita valvontaviranomaiset laativat. Kolmostason sääntely ei aina ole lakien tavoin sitovaa, mutta käytännössä se ohjaa yritysten toimintaa voimakkaasti.

Kun sääntelyä sataa paljon kaikilta tasoilta, yksittäisen sääntelykokonaisuuden sivumäärä kasvaa helposti useisiin tuhansiin. Määrät muuttuvat vaikeasti hallittaviksi, mikä hankaloittaa finanssialan toimintaa ja nostaa kustannuksia.

EU-sääntelyn määrä on massiivista. Varsinaista lainsäädäntöä täydennetään komission ja valvontaviranomaisten delegoiduilla asetuksilla ja valvontaviranomaisten ohjeilla. Esimerkiksi rahoitusvälineiden markkinoita säätelevän MiFID II -direktiivin ja sitä täsmentävien alemman tasoisten määräysten ja ohjeiden sanamäärä nousee noin 1,2 miljoonaan sanaan. Ranskalaisen kirjailijan Marcel Proustin klassikkoteoksessa Kadonnutta aikaa etsimässä on suurin piirtein sama sanamäärä. Se julkaistiin suomeksi kymmenenä niteenä.

”Sääntelyn määrästä ja yksityiskohtaisuudesta johtuen pelkkä perässä pysyminen sitoo organisaatioiden resursseja, aiheuttaa kustannuksia, kangistaa toimintaa ja muodostaa ongelman eurooppalaiselle kilpailukyvylle. Lisäksi liian runsaassa ja yksityiskohtaisessa sääntelyssä riskiperusteisuus häviää”, Ritakallio perusteli.

Puutteellinen lainvalmistelu aiheuttaa usein tulkintaongelmia. Finanssialan sääntelyyn erikoistunut Helsingin yliopiston apulaisprofessori Heikki Marjosola totesi, että markkinatoimijat kaipaavat tilanteessa usein selkeyttä.

”Kolmostason sääntely vastaa usein tähän tarpeeseen, sillä yritykset haluavat tietää, miten niiden tulisi toimia ja miten lakia käytännössä tulkitaan”, Marjosola analysoi.

EU-tason finanssisääntely kuvataan usein kolmiportaiseksi. Kuva havainnollistaa, mikä ero eri tasoilla on, kuka sääntelyä siellä antaa ja missä muodossa. Lopputuloksena sääntelymerestä kasvaa valtaisa ja alan toimijat yrittävät pysyä pinnalla parhaansa mukaan

Valtiovarainministeriön alivaltiosihteerin Leena Mörttisen mukaankolmostason sääntelyn kautta annettuja ohjeita pyydetään, koska tulkintaepäselvyydet pitävät yritykset varpaillaan ja valvovien viranomaisten sanktioita pelätään. Myös Mörttisen mukaan valvojien mandaatin tarkistaminen on tarpeen, ja sääntelyä laatiessa tulisi analysoida sen vaikutuksia talouteen.

”Sääntelyhanoja ei saa käännettyä kiinni, mutta virtaa voi vähentää ja määrää hillitä kolmostasolla”, Mörttinen tiivisti.

Valvojien mandaatin laajentaminen ei tarkoita valvonnan höllentämistä, vaan sen tasapainottamista. Kun vakauden rinnalla pidetään silmällä talouskasvun edellytyksiä, Euroopan kilpailukyky paranee ja sääntely muuttuu tarkoituksenmukaisemmaksi. Timo Ritakallio kehotti pohtimaan, mikä sääntelyn tarkoitus viime kädessä on.

”Finanssikriisin jälkeen tehdyn sääntelyn tarkoitus oli juuri kilpailukyvystä ja talouskasvusta huolehtiminen, niiden varjeleminen kriisin yli”, Ritakallio luonnehti.

Jäikö kysyttävää?

|

Ota yhteyttä aiheen asiantuntijaan