Kansanedustaja Elisa Gebhard: ”Poliitikko ei missään tapauksessa ole ajopuu”

  • Avoimuusrekisterilaki lisää lobbauksen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.
  • FA on kannattanut pitkään avoimuusrekisterin käyttöönottoa ja oli ensimmäinen järjestö, joka rekisteröityi avoimuusrekisteriin.
Finanssiala ry:n Avoin – hyvä, paha lobbari -tilaisuudessa lobbauksen roolista keskustelivat Itä-Suomen yliopiston eurooppaoikeuden ja lainsäädäntötutkimuksen professori Emilia Korkea-aho, STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen, europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen ja kansanedustaja Elisa Gebhard. Paneelin juontajana toimi FA:n kehityspäällikkö Jussi Karhunen.
  • Vuoden 2024 alussa voimaan astui avoimuusrekisterilaki, joka lisää lobbauksen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.
  • Lain myötä kaikesta eduskuntaan ja ministeriöihin kohdistuvasta suunnitelmallisesta vaikuttamistoiminnasta eli lobbaamisesta on ilmoitettava julkiseen avoimuusrekisteriin
  • Finanssiala ry:n Avoin – hyvä, paha lobbari -tilaisuudessa lobbauksen roolia analysoitiin paneelikeskustelussa niin poliittisen päätöksenteon kuin median ja tutkimuksenkin näkökulmasta.
  • Paneeliin oman kokemuksensa ja näkemyksensä toivat kokoomuksen europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen, SDP:n kansanedustaja Elisa Gebhard, STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen sekä Itä-Suomen yliopiston eurooppaoikeuden ja lainsäädäntötutkimuksen professori Emilia Korkea-aho.

Kansanedustaja Elisa Gebhardilla (sd.) on kokemusta lobbaamisesta pöydän molemmilta puolilta , sillä hän on aiemmin työskennellyt lobbarina Finanssiala ry:ssä. Gebhard kertoo katsovansa lobbausta pitkälti sääntelyllisenä kysymyksenä. Hän nosti Finanssiala ry:n Avoin – hyvä, paha lobbari -tilaisuuden paneelikeskustelussa esiin Euroopan komission oikeusvaltioraportit, joissa Suomea on muistutettu siitä, että lobbausta ja sen avoimuutta tulisi säännellä.

”Lobbauksessa ei ole mitään paheksuttavaa tai salamyhkäistä, mutta kyllähän ihmisillä on oikeus tietää, mitkä tahot lobbaavat politiikkoja ja millä tavalla. Poliitikko voi käydä keskustelua lobbareiden kanssa ja hyödyntää näiden asiantuntemusta, mutta hän on aina itse vastuussa päätöksistä, joita tekee. Poliitikko ei missään tapauksessa ole ajopuu”, muistuttaa Gebhard.

Kokenut europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok.) on Gebhardin kanssa samaa mieltä poliittisten päättäjien viimekätisestä vastuusta.

”Minä tapaan aika paljon lobbareita ja sidosryhmiä, sillä hyvä lainsäädäntö ei synny pullossa. Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat tässä kaikkein tärkeimpiä asioita. Meidän europarlamentaarikkojen on pakko pitää tapaamispäiväkirjaa ja tehdä lainsäädäntöesitykseen vaikutusjalanjälki niistä intressitahoista, joita tapaamme asian tiimoilta. Pidän sitä hyvänä käytäntönä”, Pietikäinen kertoo.

Dataa ja avoimuutta löytyy – kuka siitä hyötyy?

Suomessa lobbaus otti vuoden 2024 alusta alkaen aimo harppauksen avoimempaan suuntaan, kun avoimuusrekisterilaki astui voimaan. Kaikesta eduskuntaan ja ministeriöihin kohdistuvasta suunnitelmallisesta vaikuttamistoiminnasta eli lobbaamisesta on ilmoitettava julkiseen avoimuusrekisteriin. Suomi on ensimmäinen Pohjoismaa, joka on ottanut oman lobbarirekisterinsä käyttöön. EU-instituutioissa on kokemusta vaikuttamistoiminnan raportoinnista jo useiden vuosien ajalta.

”EU-tasolla on hirvittävän vaikea saada kokonaiskuvaa siitä, ketä lobataan ja missä asioissa, sillä tietoa löytyy niin monesta eri paikasta. Lobbarit tuottavat jotain tietoa avoimuusrekisteriin ja sitten löytyy esimerkiksi tapaamispäiväkirjoja. Olisi hyvä, jos tiedot löytyisivät yhdestä rekisteristä, josta selviäisi nopeasti, mitä on tehty. Tässä voitaisiin ottaa mallia esimerkiksi Suomesta tai muista kansallisista rekistereistä”, professori Emilia Korkea-aho Itä-Suomen yliopistosta ehdottaa.

STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopaiselta tiedusteltiin, onko avoimuusrekisterin ja lobbauksen avoimuuden myötä Suomeen syntymässä uusi veropäivän kaltainen mediaspektaakkeli.

”Nähtäväksi jää. Paljon riippuu siitä, mitä avoimuusrekisteristä löytyy. Mitä mehukkaampia asioita sieltä löytyy, sitä enemmän se herättää kiinnostusta. Jos joku toimittaja keksii hyvän ja kiinnostavan tavan käsitellä dataa, varmasti siitä myös uutisoidaan. Itse tietysti toivon, että käytämme tarjolla olevaa dataa, kun tällainen uudistus tapahtuu”, Holopainen sanoo.

”Tästä on itseasiassa tutkittua tietoa Irlannista, jossa on ollut avoimuusrekisteri vuodesta 2015. Siellä on huomattu, että rekisterin innokkaimpia käyttäjiä ovat toiset lobbarit. Eli rekisteristä voidaan käydä katsomassa, mitä kilpailijat tekevät”, Korkea-aho täydentää.

Katso tallenne paneelista

Salli kaikki evästeet, jotta voit nähdä tämän sisällön.

Jäikö kysyttävää?

|

Ota yhteyttä aiheen asiantuntijaan