EU:n komissio on ehdottanut asetusta, jolla erilaisia viitearvoja ryhdyttäisiin sääntelemään. Sääntelyn on tarkoitus estää viitearvojen manipulointiyritykset, joista on viime vuosina puhuttu erityisesti Libor-korkojen kohdalla. Sääntelyn myötä muun muassa Euribor-korkojen luotettavuus vahvistuisi. Asetuksen ehdotettu soveltamisala on kuitenkin tarpeettoman laaja; esimerkiksi sijoitusrahastojen vertailuindeksien käyttö vaikeutuisi. Mistä oikein on kysymys?
1. Mikä ylipäänsä on viitearvo?
Asetusehdotuksen mukaan viitearvo on indeksi, joka kertoo sijoitustuotteen tai rahoitussopimuksen arvosta. Myös sijoitusrahastojen vertailuindeksit ovat asetuksen mukaisia viitearvoja.
Viitearvo voi näin ollen olla pankkien välisen rahamarkkinan viitekorko, kuten Euribor, tai vaikkapa tiettyjen pörssiosakkeiden yhteisestä kehityksestä laskettu tunnusluku, indeksi. Tällaisia ovat yleisesti tunnettu Dow Jones (Industrial Average) -indeksi, joka kuvaa suurimpien yhdysvaltalaisten teollisuusyritysten osakkeiden arvon kehitystä tai Helsingin pörssin osakkeiden kehitystä kuvaava OMX Helsinki -indeksi.
On monenlaisia viitearvoja: toiset, kuten Dow Jones, muodostuvat osakkeiden tai muiden sijoituskohteiden arvojen perusteella, kun taas toiset muodostuvat markkinatoimijoiden arvioinnin seurauksena, kuten monet viitekorot. Osa viitearvoista on näiden molempien yhdistelmiä.
Viitearvoja on valtavasti: pelkästään Dow Jones laskee tunnetuimman Industrial Average -indeksinsä lisäksi yli 800 000 muuta indeksiä.
2. Mihin viitearvoja käytetään?
Joitakin viitearvoja käytetään siten, että ne vaikuttavat suoraan asiakkaiden rahavirtoihin. Monet lainakorot on sidottu Euriboriin, joten sen muutokset vaikuttavat konkreettisesti lainasta maksettavaan korkoon.
Toisia viitearvoja taas käytetään enemmänkin vertailukohtina: kun osakerahasto sijoittaa vaikkapa Yhdysvalloissa toimiviin suuriin teollisuusyrityksiin, se voi käyttää vertailuarvona juuri Dow Jones -indeksiä, joka kertoo, miten yhdysvaltalaisten teollisuusyritysten osakkeiden arvo keskimäärin kehittyy. Vertaamalla rahaston tuottoa vertailuarvoksi ilmoitettuun Dow Jonesiin sijoittaja voi päätellä, onko rahaston salkunhoitaja onnistunut sijoituskohteiden valinnassaan hyvin vai huonosti.
3. Miten EU:n ehdotuksen mukaan viitearvoja valvottaisiin?
Viitearvon hallinnoijan – eli sen, joka tuottaa viitearvon – pitäisi kuvata tarkasti se, mistä viitearvo muodostuu, mitä kautta viitearvon laskennassa käytettävä tieto saapuu ja millaisin prosessein se käsitellään. Myös viitearvon laskentaan tietoa tuottavia tahoja valvottaisiin. Vaatimukset parantaisivat viitearvojen valvontaa ja vaikeuttaisivat niiden manipulointia. Toisaalta, kaikkien viitearvojen kohdalla ehdotetun laajuinen sääntely ei olisi tarpeen, vaan toisi vain ylimääräistä byrokratiaa ja kustannuksia.
4. Millaisia vaikutuksia asetuksella olisi, jos se toteutuisi sellaisenaan?
Asetus sääntelisi hyvin laajasti viitearvoja hallinnoivia ja niihin tietoa tuottavia tahoja. Suomessa esimerkiksi Helsingin pörssiä ylläpitävä Nasdaq OMX ja Euribor-paneeliin kuuluvat pankit tulisivat sääntelyn piiriin. Lisäksi ne suomalaiset pankit, jotka tarjoavat asiakkailleen omia prime-korkojaan, voisivat päätyä valvonnan piiriin.
Sellaisenaan toteutuessaan asetusehdotus vaikeuttaisi myös viitearvojen käyttämistä. Esimerkiksi sijoitusrahastot eivät voisi enää käyttää viitearvoinaan muita kuin EU-asetuksen kriteerit täyttäviä viitearvoja. Jos EU:n ulkopuoliset viitearvot eivät noudattaisi EU:n asettamia tiukkoja sääntöjä, esimerkiksi yhdysvaltalaisten indeksien käyttäminen sijoitusrahastojen vertailuarvoina loppuisi.
5. Miten asetusehdotusta tulisi FK:n mielestä muuttaa?
Finanssialan Keskusliiton mielestä asetuksessa tulisi keskittyä sellaisten keskeisten viitearvojen hallinnointiin, joilla on rahallista vaikutusta asiakkaiden laina- tai muihin sopimuksiin. Näin valvontakin voisi keskittyä kaikkein olennaisimpiin viitearvoihin, kuten esimerkiksi Euribor-korkoihin.
Lisäksi viitearvojen käyttämistä ei tulisi vaikeuttaa, koska viitearvojen käyttäminen on asiakkaiden edun mukaista. Esimerkiksi sijoitusrahastoissa asiakas voi vertailuarvon avulla arvioida salkunhoitajan työn onnistumista.