- Suomen sote-järjestelmä kärsii piilopriorisoinnista, eivätkä kansalaiset tiedä, millaisia palveluita verovaroin kustannetaan ja millaisia ei.
- Monissa muissa Euroopan maissa palveluvalikoima määritellään selkeämmin, mikä parantaa läpinäkyvyyttä ja resurssien kohdentamista.
- Tämä selviää Helsingin yliopiston apulaisprofessori Paulus Torkin selvityksestä, jonka hän on laatinut Finanssiala ry:n (FA) toimeksiannosta.
- FA vaatii päättäjiltä soten julkista palvelulupausta, joka toisi näkyvyyttä kustannuksiin ja selkeyttäisi rajat verorahoitteisille palveluille.
- Selkeä palvelulupaus auttaisi suomalaisia varautumaan omaan hoivaan, eikä se jäisi vain varakkaimpien yksinoikeudeksi.
Suomen sote-järjestelmä natisee liitoksissaan. Väki vähenee ja harmaantuu, ja yhä pienempi joukko rahoittaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Finanssiala ry (FA) on jo parinkymmenen vuoden ajan peräänkuuluttanut julkista palvelulupausta yhtenä merkittävänä sote-järjestelmän korjaustoimena. Julkinen palvelulupaus tarkoittaa, että avoimesti päätettäisiin, millaisiin verovaroin kustannettaviin julkisiin terveys- ja hyvinvointipalveluihin kansalaisilla on oikeus ja mikä jää kansalaisen omalle vastuulle.
Helsingin yliopiston apulaisprofessori Paulus Torkki on selvittänyt FA:n toimeksiannosta, miten Suomen kanssa vertailukelpoisissa maissa julkisesti rahoitettu palveluvalikoima on määritelty täsmällisesti.
”Täsmällinen määrittely ei tarkoita palveluiden karsimista tai universalismin heikentämistä, vaan sen selkeyttämistä, mitä julkinen järjestelmä takaa kaikille ja millä edellytyksillä. Kansainväliset esimerkit osoittavat, että läpinäkyvä palveluvalikoima voi parantaa kansalaisten ymmärrystä siitä, mitkä palvelut kuuluvat julkiseen järjestelmään, sekä auttaa resurssien vaikuttavaa ja oikeudenmukaista kohdentamista. Myös yhdenvertaisuus voi parantua.”
Torkin mukaan jo nyt Suomessa tehdään priorisointia, millaiset palvelut on pääasiassa rajattu julkisen puolen hoidon ulkopuolelle. Nykyiset rajaukset ovat syntyneet satunnaisesti ja ilman kokonaisohjausta, eikä nykytilanne ole avoin kansalaisille. Tätä ilmiötä Torkki kutsuu nimellä piilopriorisointi.
”Julkisen terveydenhuollon ulkopuolelle on rajattu iso osa suun terveydenhuoltoa sekä silmätautien hoitoa. Lisää esimerkkejä löytyy myös erilaisista terapiapalveluista sekä naistentautien alueelta. Samanaikaisesti julkisesti saatetaan korvata hoitoja, joiden vaikuttavuus edullisempaan hoitoon nähden on marginaalista.”
Suomeen mallia Pohjoismaista ja muualta Euroopasta
Torkin selvityksestä ilmenee, että monissa maissa, kuten Saksassa, Ruotsissa ja Norjassa on määritelty kansallisella tasolla huomattavasti selkeämmin, millaisin kriteerein hoidon ja hoivan tarve määräytyy ja millaisia palveluja julkinen sektori tarjoaa.
Kansainvälisten esimerkkien perusteella voidaan todeta, että palveluvalikoiman selkeä ja julkinen määrittely lisää päätösten hyväksyttävyyttä kansalaisten ja poliittisten päättäjien keskuudessa. Sen lisäksi täsmällinen määrittely auttaa resurssien kohdentamisessa sekä palveluiden sovittamisessa käytettävissä olevaan budjettiin.
”Selkeä ja julkinen määrittely olisi kaikkien etu. Nyt kansalaiset eivät tiedä, millaisiin palveluihin ovat oikeutettuja ja mihin eivät. Palvelulupaus selkeyttäisi tilannetta myös valtiovallalle. Kun verovaroin kustannettava taso ja rajat olisi määritelty, kustannukset tulisivat näkyvämmiksi ja niiden ennakointi olisi mahdollista.”
Julkinen palvelulupaus kannustaisi ihmisiä vapaaehtoiseen omaan varautumiseen
”Seuraavan hallituksen on otettava mallia Euroopan maista, joissa soten palvelulupaus on määritelty. Olisi tärkeää, että valtiovalta säätäisi julkisesta palvelulupauksesta viimeistään seuraavalla vaalikaudella, sillä tekemättä sitä ei voi jättää. Sitä ei sote-sektorimme kestä. Torkin selvitys tarjoaa eväitä palvelulupauksen määrittelyyn”, FA:n toimitusjohtaja Arno Ahosniemi toteaa.
Ahosniemenmukaan yksityistä varallisuutta tulisi käyttää nykyistä enemmän julkisen rahoituksen rinnalla hyvinvoinnin ja hoivan turvaajana, mutta julkiselta saatavan palvelun täydentäminen ei saa jäädä vain varakkaiden yksinoikeudeksi. Julkisen palvelulupauksen myötä jokainen voisi pohtia paremmin ja aiemmin, riittääkö verovaroin kustannettu taso itselle vai pitäisikö varautua täydentämään julkista hoitoa ja hoivaa omalla varallisuudellaan.
”Tieto verovaroin kustannettavien sote-palveluiden tasosta on edellytys sille, että kansalaiset kokevat mielekkääksi varautua taloudellisesti. Tällä hetkellä julkisia palveluja on mahdollista täydentää – tai vaikka hankkia kokonaan yksityiseltä sektorilta – jos taskut ovat riittävän syvät. Julkisen palvelulupauksen myötä yhä useamman olisi mahdollista varautua hyvissä ajoin, jo työuran aikana, esimerkiksi vakuuttamalla, säästämällä tai sijoittamalla.”
Paulus Torkki kertoo tutkimuksestaan – katso video
Jäikö kysyttävää?
|Ota yhteyttä aiheen asiantuntijaan
Janoatko lisää?
Tähän aiheeseen liittyviä uutisia ja kolumneja
Suomen otettava mallia maista, joissa soten palvelulupaus on määritelty – Tutkijan selvitys tarjoaa eväitä seuraavalle hallitukselle
Tampereen yliopiston selvitys: Lähivuosina eläköityvät aikovat karsia kulutustaan eläkkeellä – harva on säästänyt tai sijoittanut
Valtion piikki ei vanhushoivassa veny, siksi tarvitaan yhteiset linjaukset julkisen rahan käyttöön
Perillisten pesämunaksi – vai lihoiksi omaksi iloksi ja hoivaksi?
