Eurooppalaisten pääomamarkkinoiden vahvistaminen on keskeinen osa uuden
EU-komission ohjelmaa. Tänään julkistamassaan keskusteluavauksessa
komissio selvittää keinoja, joilla Eurooppaan voitaisiin luoda yhtenäiset ja
paremmin toimivat pääomamarkkinat vuoteen 2019 mennessä. Finanssialan
näkökulmasta oikealla tavalla toteutetussa sisämarkkinahankkeessa on
mahdollisuuksia myös suomalaisille toimijoille.
Finanssikriisin yhteydessä perustetusta euroalueen pankkiunionista poiketen pääomamarkkinaunioni on tarkoitettu kaikille EU:n 28 jäsenvaltiolle. Se voidaan nähdä luontevana jatkeena aiemmille EU:n sisämarkkinaohjelmille, kuten rahoituspalveluiden toimintasuunnitelmalle (Financial Services Action Plan 1999–2004).
Komission nyt julkaisema suunnitelma on eräänlainen keskustelunavaus. Paperissa esitettyjen kysymysten lisäksi komissio kaipaa laajempia näkemyksiä siitä, miten asetettuihin tavoitteisiin päästäisiin. Saamansa palautteen pohjalta komissio laatii tarkemman toimintasuunnitelman, joka julkaistaneen viimeistään alkusyksystä.
Konkreettisista ensimmäisen aallon toimenpiteistä mainitaan muun muassa pitkäaikaissijoituksia tekeviä rahastoja koskevan lainsäädännön luominen, arvopaperistamisen toimintaedellytysten parantaminen, pk-yritysten luottotietojen standardointi ja pörssilistautumisiin kiinteästi liittyvän EU:n esitedirektiivin uudistaminen.
Hyvä suunta, muttei valontuoja
Finanssialan kannalta uudessa paketissa on hyviä piirteitä, muttei yksittäistä viisastenkiveä. ”Tavoite monipuolistaa rahoitusmuotoja on hyvä. Pankkirahoituksen asema EU:ssa on kuitenkin keskeinen. Pääomamarkkinaunionia ei tule nähdä pankkirahoitusta korvaavana vaan täydentävänä hankkeena”, toteaa Finanssialan Keskusliiton johtava lakimies Tuomas Majuri.
Finanssialan näkökulmasta on hyvä, ettei pääomamarkkinaunionista ainakaan tällä tietoa olisi tulossa valtaisaa lainsäädäntöpakettia, vaan pikemminkin useampia pieniä, konkreettisia hankkeita.
”Tässä suhteessa uuden komission toimintatavassa on nähtävissä paljon enemmän positiivisia piirteitä kuin viime vuosina harjoitetussa yksityiskohtaisessa direktiivi- ja asetustehtailussa”, kommentoi Majuri.
Vaikka viime vuosien uusi sääntely on ollut monilta osin tarpeellista rahoitusmarkkinoiden vakauden näkökulmasta, on mukana paljon eritoten pieniä ja keskisuuria finanssialan yrityksiä tarpeettomasti kurittavia säännöksiä. Eurooppalaisessa katsannossa valtaosa suomalaisista toimijoista on pieniä tai keskisuuria.
”Kun tässä viime vuosina on pelätty liian isojen finanssitoimijoiden too big to fail -ilmiötä (liian suuri konkurssiin päästettäväksi), niin nykyisen detaljisääntelyn myötä tuo sanonta on saanut parikseen toisen hieman samalta kalskahtavan vastineen – too small to comply (liian pieni toteuttamaan sisäistä valvontaa)”, Majuri toteaa viitaten kasvaneisiin sääntelyvaatimuksiin. Yksinkertaisenkin finanssialan liiketoiminnan harjoittaminen vaatii helposti useamman lainoppineen palkkaamista.
Markkinoiden vakauteen ja luotettavuuteen sekä korkeatasoiseen sijoittajansuojaan tähtäävä sääntely ja valvonta on Majurin mukaan toimivan finanssijärjestelmän perusedellytys. Nykyinen EU:n monituhatsivuinen sääntelyjärjestelmä kärsii kuitenkin pöhötaudista. Yritysten compliance-toimintojen eli sisäisen valvonnan resursseja tuhlataan moninkertaisten ja epäselvien raportointijärjestelmien rakenteluun ja lukuisien byrokraattisten lomakkeiden täyttämiseen. Tässä suhteessa uuden komission paremman sääntelyn ohjelma on tervetullut.
Myös yritysrahoituksen toimintaedellytyksiä voidaan parantaa verraten yksinkertaisilla toimenpiteillä. Esimerkiksi pörssilistautumisiin liittyvän esitedirektiivin uudelleenarviointi on Tuomas Majurin mielestä hyvä uutinen. Esitedirektiivissä määritellään tarkoin, millainen esittelydokumentti listautuvan yrityksen on itsestään tuotettava.
”Nykyisin direktiivin mukainen esite on puhelinluettelon paksuinen. Sen laatimista voi jo pitää pörssilistautumisen kynnyksenä.”