Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen mielestä sijoittamisen ja luototustoiminnan olisi ohjattava maailmaa nykyistä enemmän ympäristöystävällisiin ratkaisuihin. Ympäristöriskit pitäisi Pietikäisen mukaan nähdä talousriskeinä – myös lainsäädännössä.
Olet ehdottanut finanssialalle uutta, ympäristöystävällisyyttä lisäävää sääntelyä. Mitkä olisivat ehdottomasi säännöstön ydinasiat?
Finanssilainsäädäntömme perustuu edelleen pitkälti oletukselle maapallon ja sen resurssien rajattomuudesta. Kun kasvun fyysiset rajat otetaan huomioon, muuttuu kuva kuitenkin täysin ja sen mukana myös talouden perusolettamukset. Ympäristöriskeistä tulee selkeästi talousriskejä. Olennaista on, miten mittaamme kansakuntien ja yritysten menestystä, mitä luottoluokituksissa tulisi ottaa huomioon, miten pääomavaatimusten tulisi määräytyä… Lista on pitkä. Konkreettisen lainsäädännön taustalle tarvitaan aluksi luotettavia mittareita. Erilaista tilastotietoa kokoaa jo esimerkiksi Eurostat. Tämän lisäksi ”vihreän talouden” indikaattoreita on kehitetty sekä OECD:ssä että UNEP:issa.
Olet kritisoinut erilaisia ”vihreitä sijoitustuotteita” niiden nimen vuoksi. Minkä vuoksi?
Kuten yllä mainittu, on sijoittajan itsensä intressissä ottaa huomioon laaja-alaiset, pitkän tähtäimen vaikutukset. ”Vihreä” saattaa luoda väärän kuvan siitä, että tuote olisi pelkästään ympäristön kannalta edullinen, kun huomion pitäisi siirtyä kokonaisvaltaiseen kestävyyteen. Kysymys on pitkälti sijoittajan intressistä: esimerkistä käy paljon puhuttu ”hiilikupla”. Ilmastonmuutosmatematiikassa on laskettu, että maapallon käytettävissä on 500 miljardia tonnia hiiltä, loput tulee jättää maan uumeniin.Tämän vaikutuksesta fossiilisiin ja niistä riippuvaisiin aloihin ja tuotteisiin tehtyjen sijoitusten arvo romahtaa. Rahoitusmarkkinat ovat jo alkaneet reagoida hiilikuplaan: Esimerkiksi Ruotsin, Norjan ja Suomen merkittävät eläkesijoitus- ja varallisuudenhoitoyhtiöt ovat viime aikoina ilmoittaneet siirtävänsä sijoituksia pois hiileen pohjautuvasta yritystoiminnasta.
Miten luototustoiminnan olisi muututtava, jotta ympäristöystävällisyys paranisi?
Tulevaisuudessa indikaattoreiden mittaaman kestävyyden tulisi vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten suosiollisilla ehdoilla kukin valtio voi saada lainaa kansainvälisiltä markkinoilta: parhaimmatkaan talouden rakenteet eivät takaa tulevaisuuden talouskasvua, jos valtio samalla tuhlailee luonnonvarojaan, ei kiinnitä huomiota energiansäästötoimiin ja antaa kotimaisen korruption rehottaa. Luottoluokituksiin yritysten osalta tulisi vaikuttaa myös kunkin yrityksen toiminnasta mahdollisesti koituvat haitakkeet. Näin ollen luottoluokituksen kautta ympäristöriski vaikuttaisi myös yrityksen saamien lainojen korkoihin. Tulevaisuudessa pankkien pääomavaatimusten tulisi heijastella tätä: niiden tulisi varata korkeammat pääomat korkeamman ympäristöriskin luotottamiselle.
Millaisena näet vakuutusalan roolin ympäristöasioiden edistämisessä?
Vakuutukset ovat tässä erinomainen, vielä alikäytetty työkalu. Vakuutusyhtiöillä on käytössään hyviä riskin lastentamalleja. Jos lainsäädännöllä velvoitettaisiin esimerkiksi hiili- tai ydinvoimariskin täysimääräinen vakuuttaminen, olisi tämä hyvä keino ulkoisen haitakkeen sisäistämiselle.
Millaisia muita muutoksia toivoisit finanssialalla näkeväsi ympäristöystävällisyyteen liittyen?
Olisi hienoa, jos esimerkiksi FK:ssa perustettaisiin työryhmä pohtimaan niitä työkaluja, taitoja ja muutoksia mitä siirtyminen kestävämpään talousjärjestelmään vaatisi. ”Vihreän talouden” osaaminen tulee jatkossa yhtä tärkeäksi ammattiosaamiseksi kuin mikä muu tahansa analyyttinen talousosaaminen.