Veropohjaa tulisi SDP:n mukaan tiivistää perimällä institutionaalisilta sijoittajilta lähdeveroa niiden Suomesta saamistaan osingoista. ”Vero tulisi kuitenkin periä kaikilta, eli myös kotimaisilta institutionaalisilta sijoittajilta”, Turun yliopiston kauppakorkeakoulun yritysjuridiikan professori Reijo Knuutinen kirjoitta tuoreessa Verotus-lehdessä julkaistussa artikkelissaan. Knuutinen muistuttaa, että yhtiöiden maksamat verot siirtyvät aina tavalla tai toisella asiakkaiden, osakkeenomistajien tai työntekijöiden maksettavaksi.
”Veropohjan tiivistämiseksi, järjestelmän yksinkertaistamiseksi sekä tasapuolisuuden varmistamiseksi osinkojen lähdeverotus olisikin ulotettava institutionaalisten sijoittajien ohella myös muihin osinkoverotuksesta vapautettuihin yhteisöihin, kuten yleishyödyllisiin yhdistyksiin ja säätiöihin”, kirjoittaa Knuutinen.
Knuutinen toteaa artikkelissaan, että ”Yhtiön verorasitus on viime kädessä luonnollisten henkilöiden verorasitusta. Vastaava kohtaantoa koskeva kysymys tulee eteen myös osinkojen mahdollisen lähdeveron suhteen: ketä esitetty vero todellisuudessa rasittaisi? ”
Knuutinen analysoi artikkelissaan uuden lähdeveron vaikutusta Suomen vetovoimaan sijoittajien silmissä: ”Veropoliittisena tavoitteena ja konkreettisena toimenpiteenä verotuksen kohdistaminen ”erityisesti ulkomaisiin sijoittajiin” ei olisi ehkä kovin hyvä signaali siinä maailmassa, jossa kilpaillaan sijoituksista, investoinneista tai rahoitusalan toimijoiden sijoittautumisesta.”
Eläkemaksuihin nousupaineita
Knuutinen tarkastelee ehdotettua lähdeveroa erilaisten institutionaalisten sijoittajien suhteen esimerkein. esimerkkiä käyttäen: Työeläkeyhtiöt ovat lähtökohtaisesti verovelvollisia tuloistaan muiden yhtiöiden tavoin. Niiden yhteiskunnallinen rooli ja verotuksellinen asema käytännössä eroaa kuitenkin ratkaisevasti muista yhtiöistä.
Eläkejärjestelmän verotus kokonaisuudessaan noudattaa Suomessa samoja periaatteita kuin monissa muissakin maissa. Yhtiöt ja työntekijät, jotka maksavat eläkemaksuja, ovat tuloverotuksen piirissä, eläkeyhtiöiden sijoitusten kohdeyritykset ovat tuloverotuksen piirissä ja eläkkeensaajia verotetaan eläketulosta.
Professori Knuutisen mukaan veropoliittisesti ei olisi järkevää pyrkiä kohdistamaan eläkejärjestelmään erityistä verotusta näiden verotuspisteiden lisäksi. ”Useissa valtioissa on katsottu tarkoituksenmukaiseksi välttää eläkesäästämisen moninkertaista verotusta, joka lisäisi paineita eläkemaksujen nostamiselle. Lähdeverotus sen sijaan on luonteeltaan lopullista verotusta. Verotuksen kohtaantoa ajatellen tämä tarkoittaisi joko eläkemaksujen nousua tai eläkkeiden tasoon kohdistuvaa painetta.
Rahastosijoittajat maksajaksi
Knuutinen nostaa toisena esimerkkinä esiin sijoitusrahastot, jotka ovat verovapaita yhteisöjä eivätkä ne itse maksa veroa osingoistaan, korkotuloistaan tai luovutusvoitoistaan.
”Vastaavasti kuten työeläkeyhtiöiden kohdallakin, tämä ei tarkoita sitä, että säästämistä sijoitusrahastojen kautta ei millään tavoin verotettaisi. Sijoitusrahastojen osakesijoitusten kohdeyritykset maksavat yhteisöveroa, ja myös sijoitusrahastoja hallinnoivat rahastoyhtiöt ovat verovelvollisia. Viime kädessä myös rahastosijoittajia verotetaan, jolloin verotukseen ja sen lykkääntymiseen vaikuttaa se, onko sijoitukset tehty tuotto-osuuksina vai – kuten yleisemmin – kasvuosuuksina.”
Sijoitusrahastojen kohdalla lähdeverotus kohdistuisi Knuutisen mukaan viime kädessä rahastojen tuoton kautta rahastosijoittajiin.
”Koska osakkeiden pitkän aikavälin tuotto on empiirisesti tarkastellen perustunut yhtä lailla sekä vuotuiseen osinkotuottoon että arvonnousuun, ei tämän suora matemaattinen vaikutus ole kovin merkittävä. Sen sijaan lähdeverolla voisi olla vaikutusta ensinnäkin rahastosijoittajien allokaatioihin, että toiseksi myös sijoitusrahastojen sijaintia ja rekisteröintiä koskevia päätöksiin sekä sijoituskohteita koskeviin valintoihin”, Reijo Knuutinen kirjoittaa artikkelissaan.
Vero kohdistuisi apurahan saajiin
Kolmanneksi esimerkiksi Knuutinen nostaa esiin yleishyödylliset säätiöt ja yhdistykset. Yleishyödyllisen yhteisöt maksavat tuloveroja vain elinkeinotoiminnastaan, joten yleensä ne eivät maksa veroa sijoituksistaan saamistaan tuloistaan.
”Mikäli tällaisille verosta vapautetuille yhteisöille maksettaville osingoille kohdistuisi lähdevero, olisivat sen lopullisena efektiivisenä kohteena ne henkilöt, jotka ovat saaneet tukea esimerkiksi tieteellisiin tai taiteellisiin tarkoituksiin. Yhteensä tällaisia apurahoja yleishyödyllisessä tarkoituksessa on maksettu Suomessa vuosittain yli 500 miljoonan euron edestä. Vero kohdistuisi siten viime kädessä apurahan saajiin. ”
Knuutinen analysoi, että lisäksi verolla voisi olla vaikutusta yleishyödyllisten säätiöiden ja yhdistysten sijoitusallokaatioihin. ”Sijoituksia saatettaisiin suunnata pois kotimaisista osakkeista ja vastaavasti enemmän sellaisiin kohteisiin, jossa lähdeveroa ei ole.”
Verosopimuksissa nollaverokanta
Voimassa olevien verosopimusten mukaan pörssiosakeosinkojen lähdeverojen taso on sovittu nollaksi Ison-Britannian, Irlannin, Meksikon ja Ranskan kanssa.
”Verosopimusproblematiikkaan olisi varmaan houkutteleva vastata, että asia pitää ratkaista verosopimuksia muuttamalla. Kuten kuitenkin on nähty neuvoteltaessa verosopimuksen muuttamisesta Portugalin kanssa, asia on kaikkea muuta kuin yksinkertainen”, Knuutinen kirjoittaa.
”On vaikea kuvitella, millä perusteella eräät maat olisivat valmiit sopimaan nykyisestä verottomuudesta Suomen hyväksi vaikkapa oman eläkejärjestelmänsä kustannuksella. Jos taas lähdeverotukseen jää verosopimusverkostosta johtuvia merkittäviä nollaverotusrelaatioita, voi tämä vaikuttaa siihen, mitä kautta
sijoituksia kanavoidaan Suomeen: yhtiö- ja muissa rakenteissa voitaisiin hyödyntää niitä valtioita, joiden verosopimus Suomen kanssa estää lähdeverottamisen.”
Knuutinen toteaa, että sijoitusrahaston kotipaikan siirto on suhteellisen yksinkertaista. ”Rahastot oat Euroopassa keskittyneet muutamaan maahan, joista Irlanti on yksi.”
Professori Knuutinen analysoi myös dynaamisia vaikutuksia.
”Erilaisia veronalennuksia koskevissa keskusteluissa on usein esillä verotuksen dynaamiset vaikutukset talouteen, eli veronalennusten vaikutukset voisivat ainakin kattaa hyödyillään niiden aiheuttamat veromenetykset. Veronalennus loisi taloudellista aktiviteettia ja talouskasvua, jolloin se kattaisi parhaimmillaan itse itsensä. ”
Knuutisen mielestä sama toimii tietysti myös toiseen suuntaan. ”Verotuksen kiritystoimilla voi olla sellaisia dynaamisia vaikutuksia, että tavoitellut lisätulot jäävät ainakin osittain saamatta. Esitetty osinkojen lähdevero on tästä näkökulmasta ongelmallinen, ja sisältää ainakin jonkinlaisia mutta toisaalta vaikeasti arvioitavissa olevia riskejä.”
Knuutisen koko kirjoitus on julkaistu Verotus-lehden numerossa 2/2019.