Finanssi- ja vakuutuskustannus Oy FINVA on julkistanut 12. uudistetun painoksen Vakuutusoppi-teoksesta. Julkistustilaisuuden pääosa keskusteltiin ajankohtaisista alan aiheista, joita ei samasta näkökulmasta Vakuutusoppi-kirjassa juuri käsitellä.
Vakuutusoppi on vuodesta 1957 vakiinnuttanut paikkansa alan opillisena kivijalkana. 626-sivuisen teoksen uudistamisen aluksi tehtiin kyselyt VTS-opiskelijoille ja alan asiantuntijoille toiveista oppikirjan kehittämiseksi.
Uusi modernimpi ilme ja mahdollisuus saada teos e-kirjana nousivat esiin ja myöskin toteutettiin. Pehmeäkantisessa Vakuutusopissa on nyt täysvärikuvat ja sen saa e-kirjana ladattua joko kokonaisena tai kolmessa osassa.
Jukka Rantalan kirjoittaman ja uutena kirjoittajana mukaan tulleen Esko Kivisaaren Vakuutusopin lähtöajatuksena on, että jokaisen finanssialalla työskentelevän on tärkeää ymmärtää vakuuttamisen lainalaisuuksia ja eri vakuutuslajien pääpiirteitä.
ETK:n toimitusjohtaja Jukka Rantala vastasi yleisökysymykseen, voisiko nykyajan ja lähitulevaisuuden kuvausta vahvistaa historiaosuuden kustannuksella.
Rantalan mukaan edes kohtuudella ajassa pysyvän painotuotteen tekeminen on mahdotonta. Ala muuttuu vauhdilla, erityisesti palvelut ja lainsäädäntö. Historiakuvauksen pienentäminen heikentäisi myös ymmärrystä nykykehityksen syistä ja taustoista.
Vakuutuspalvelut digitalisoituvat
Julkistustilaisuudessa puhunut Kyösti Peippo Accenturesta totesi, että digitaalinen murros vaikuttaa merkittävästi vakuutusyhtiöihin. Se mahdollistaa ennen kaikkea kustannustehokkaamman toiminnan.
Mukaan tulevat enenevästi tekniset sovellukset kuten telemetria, sensorit ja uudenlainen datan käsittely.
Tekniikka voisi tuoda asiakkaan ja vakuutusyhtiön yllättävälläkin tavalla aiempaa lähemmäksi:
”Esimerkiksi hirmumyrskyn lähestyessä vakuutusyhtiön alueittain keräämä data mahdollistaisi vaikkapa sen, että vakuutusyhtiön valtuuttamat toimijat käyvät oma-aloitteisesti suojaamassa asiakkaan vapaa-ajan asunnon ikkunoita tulevan myrskyn vahingoilta”, Peippo visioi.
Kyösti Peipon mukaan tulevaisuuden voittajia ovat sellaiset vakuutusyhtiöt, jotka onnistuvat toimimaan asiakkaidensa jokapäiväisenä kumppanina.
Henkivakuutus elää jatkossakin
Jukka Rantala arvioi julkistustilaisuudessa henkivakuutusta, joka on joissakin arvioissa leimattu kuolevaksi vakuutuslajiksi.
”Henkivakuutuksen maksutulo oli 2,9 miljardia euroa vuonna 2003. Vuonna 2013 se oli 5,4 miljardia”, Rantala laskeskelee. Rantala kantoi huolta siitä, että tästä lähes kaikki on puhdasta säästämistä ja riskivakuutus on jäänyt syrjään.
Kuoleman varalle otettaville vakuutuksille on Rantalan mukaan edelleen tarve olemassa. ”Henkivakuutuksessa on tilaa oikealle riskien yhteiselle jakamiselle”, Rantala toteaa.
”Eliniän piteneminen ja sen yksilöllinen vaihtelu merkitsevät myös aitoa tarvetta eläkevakuutuksille. Tarve kohdistuu erityisesti vanhimpaan väestönosaan”, Rantala uskoo.
”Vakuutusunioni ratkaisisi ongelman, jota ei vielä tunneta”
FK:n varatoimitusjohtaja Esko Kivisaari otti esityksessään kantaa keskusteluun vakuutusunionista:
”En osaa sanoa tuleeko se, mutta keskustelu EU:n piirissä on lähtenyt pankkiunionista esimerkkinä”, Kivisaari arvioi.
Hänen mukaansa vakuutusunionissa kyse olisi ratkaisusta ongelmaan, jota ei ole vielä löydetty.
”Pitää ensiksi kysyä, mitä se voisi ratkaista?”, Kivisaari pohtii.
Pankkiunionissa tavoitteena oli katkaista kansakuntien ja pankkien kohtalonyhteys, joka oli liian voimakas.
”Vakuutusalalla on pohdittu, voiko alalla olla sellaista systeemistä merkittävyyttä, että esimerkiksi yhden ison vakuutusyhtiön ongelmat voisivat kaataa koko järjestelmän. Onko alalla olemassa joitain (piileviä) tartuntamekanismeja?”, Kivisaari kysyy.
Hänen mukaansa vakuutustoiminta on enemmän riskejä tasaava ja vähentävä voima kuin sitä lisäävä.
AIG:n ja Fortiksen ongelmia Kivisaari pitää alalla poikkeuksina siksi, että Fortiksessa ongelmat syntyivät sen pankkiyhtiössä ja AIG:n ongelmat aiheutti sen arvopaperikauppaa harjoittava osa.
”Ongelmia ja riskejä voi toki aina tulla lisää, jos haetaan perinteisen vakuuttamisen kylkeen aivan uuden tyyppistä toimintaa”, Kivisaari kuvaa.
Esko Kivisaari visioi ja listasi kysymyksin tilannetta, jos vakuutusunioni on syntyäkseen pankkiunionin ja pääomamarkkinaunionin jälkitulemana:
”Ensiksi tarvittaisiin yhteinen sääntökirja, joka olisi pitkälle sama kuin solvenssi II. Lisäksi tarvittaisiin yhteinen valvoja. Olisivatko vain euromaat mukana? Voiko olla mukana samaan aikaan eurooppalaisessa vakuutusunionissa, jos kansallista työeläkejärjestelmää ei haluta ulkomailla valvottavan? Millainen olisi mahdollinen kriisinratkaisumekanismi? Tarvittaisiin ehkä sääntelyä vähimmäisestä kansallisesta yhteistakuujärjestelmästä.”
Kivisaaren mukaan asiaa ei ole paljoa vielä mietitty, mutta monet vahvat vaikuttajat EU:ssa ovat mielistyneet ajatukseen vakuutusunionista pankkiunionin ja pääomamarkkinaunionin tapaan.
”Jos vakuutusunioni joskus tulee, on toki mietittävä kannattaako sitä vastustaa vai ottaa irti se hyvä mitä siitä on otettavissa.”