Vartiainen: Yksityisen ja julkisen sektorin lyötävä kättä vanhuushoivassa

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen toivoisi yksityisen ja julkisen sektorin laajempaa kumppanuutta vanhusten hoivan järjestämiseen. Suomen väestö vanhenee, ja kaipaa vastaisuudessa yhä enemmän hoito- ja hoivapalveluja. Toistaiseksi on määrittelemättä, millaisen vanhushoivan tason yhteiskunta takaa – ja mikä osuus jäisi markkinoiden hoidettavaksi. Vartiainen esittää, että vaikkapa Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Seija Ilmakunnas laskisi julkisen hoivalupauksen hintalapun.

Suurten ikäluokkien tulo vanhuusikään on todellinen dilemma. Vanhenevat ihmiset kaipaavat yhä enemmän hoitoa ja hoivaa ja kansoittavat kunnalliset palvelutalot ja vanhustenhuoltojärjestelmät. Valtion tasolla taas ei ole määritelty, mikä on vanhusten hoidon minimitaso. Käytännössä kunnissa hoivakäytännöt ovat kirjavia. Hoivan tasoa on leikattu 90-luvulta lähtien, kun käytössä olevat resurssit ovat pienentyneet. Finanssiala on voimakkaasti kannattanut valtakunnallisen hoivalupauksen tarkkaa määrittelyä. Jos hoivalupaus olisi tarkasti määritelty, voisi vanheneva väestö valita, tyytyäkö julkiseen hoitoon vai sijoittaako omaa rahaa päälle. Tätä rahaa voisi ottaa käyttöön vanhenevan väestön suuresta asuntovarallisuudesta. Alalla olisi myös tarjota sopivia vakuutustuotteita, jos vain niiden myynti olisi verotuksen puolesta kannattavaa. Nyt moni vanhus säästää varallisuuttaan perinnöksi oman hyvinvointiinsa sijoittamisen sijaan. Kun julkinen sektori tuskailee rahapulaansa hoivakysymyksen äärellä, on moni kansalainen lähes rikkaimmillaan kuolinpäivänsä aamuna.

Hoivalupaus on määriteltävä ja sen hintalappu laskettava

Juhana Vartiainen pitää yksityisen rahan vapaaehtoista mukaan tuomista vanhustenhoivaan varteenotettavana vaihtoehtona. ”Jos julkisen sektorin resurssit ovat liian pienet velvoitteisiin nähden, ja jos lainsäätäjä tulkitsee jatkossa omaisuuden suojaa yhtä tiukasti kuin tähän mennessä, niin todennäköisesti finanssialan pyrkimys olla ratkaisujen tarjoaja on realistinen”, Vartiainen toteaa Newsbrokersin reportaasissa Miljardit pyjaman taskussa. Vartiaisen toivoo muiden reportaasissa haastateltujen asiantuntijoiden tavoin hoivalupauksen tarkkaa määrittelyä. Se pitäisi hänen mukaansa tehdä proaktiivisesti ja järkevästi, jottei se määräytyisi köyhimpien kuntien resurssien mukaan. ”Vähäisten resurssien vuoksi minimistandardista tulee helposti käytännössä maksimistandardi. Että juuri ja juuri pidetään ihmiset hengissä. Ja ehkä puhtaina”, Vartiainen sanoo. Tarkoin määritellyn, sitovan hoivalupauksen kirjoittaminen on Vartiaisen mukaan vaikeaa, mutta ilman sitä ongelmaan ei pääse käsiksi. Hoivalupaus tarvitsee myös hintalapun. Sen laskijaksi Vartiainen ehdottaa esimerkiksi Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Seija Ilmakunnasta, joka on hyvinvointivaltion talouden ekspertti. Vartiainen hakee esimerkkiä myös Ruotsista, jossa rajanvetoa on jouduttu tekemään paljon. Siellä julkisia palveluja on yksityistetty ja ulkoistettu enemmän kuin Suomessa. ”Siellä (Ruotsissa) perusterveydenhuollossa raha menee potilaan mukana, mutta meillä on vaikeuksia ymmärtää sitä, että jos ihminen menee hakemaan palvelun kunnan rahalla yksityiseltä, se on samanlaista kunnallista perusterveydenhuoltoa kuin kunnansairaalassa. Vaiva hoidetaan ja kunta maksaa.”

Varakkaille mahdollisuus hypätä pois julkista kuormittamasta

Vartiainen on kuitenkin samoilla linjoilla finanssialan kanssa siinä, että maksukykyiset vanhukset voisivat tahtoessaan käyttää omaa rahaansa saadakseen standardia parempaa hoitoa. Silloin hyvätuloiset olisivat poissa kuormittamasta julkisten palveluiden kysyntää. ”Sellaista toimintaa salpaavat verotukselliset ja vakuutusoikeudelliset esteet pitäisi käydä läpi. Toivon, että finanssiala ja valtiovalta voivat tässä suhteessa toimia rakentavassa yhteistyössä. Minusta olisi hyvä, että tästä syntyisi finanssialalla uutta elinkeinotoimintaa, joka voi palvella meitä yleisemminkin”, Vartiainen toivoo. Yksi tällainen este on niin sanotun kertamaksuisen eläkevakuutuksen kaksinkertainen verotus. Sen vuoksi tuotetta ei edes kannata tarjota. Kertamaksuisessa eläkevakuutuksessa vakuutusyhtiölle maksettaisiin kiinteä rahasumma, ja sitä vastaan saataisiin tietystä ikävuodesta alkaen sovittu kuukausieläke kuolemaan saakka. Vartiaisen haastattelu löytyy kokonaisuudessaan Finanssialan Keskusliiton Newsbrokersilta tilaamasta reportaasista Miljardit pyjaman taskussa. Samassa reportaasissa on haastateltu laajemminkin asiantuntijoita ikääntyvän väestön oman varallisuuden käytöstä vanhuusaikana.

Jäikö kysyttävää?

|

Aiheen asiantuntijat