Ohita valintanauhan komennot
Siirry pääsisältöön
SharePoint
Finanssiala > Uutismajakka > MustRead: Yhteinen finanssiministeri, eurovaliokunta parlamenttiin vai eroon koko eurosta – Näin suomalaismepit näkevät talous- ja rahaliiton tulevaisuuden

MustRead: Yhteinen finanssiministeri, eurovaliokunta parlamenttiin vai eroon koko eurosta – Näin suomalaismepit näkevät talous- ja rahaliiton tulevaisuuden

​MustRead kysyi kaikilta suomalaisilta europarlamentaarikoilta, millaisena he näkevät talous- ja rahaliiton tulevaisuuden. Mepit ovat yhtä mieltä siitä, että nykymalli ei voi jatkua, mutta uudistusten suunnan suhteen eroja löytyy senkin edestä.

Euro on kärsinyt 20 ensimmäisen elinvuotensa aikana sekä poliittisista virheistä, rakenteellisista ongelmista että lainsäädännöllisten raamien puutteellisuudesta.

Näin luonnehtii euroalueen tilannetta OECD:n pääekonomisti Laurence Boone. Hän patistaa kehittämään talous- ja rahaliitto EMUn institutionaalisia puitteita pikaisesti.

Tämä ei ole mikään uutinen. Talous- ja rahaliiton vahvistamisen ja uudistamisen välttämättömyydestä on puhuttu jo kaksi vuosikymmentä. Talouskriisin pakottamana EMUn rakenteisiin jääneitä puutteita korjattiin 2010-luvun vaihteessa, mutta uudistushalu lopahti jäsenmaiden talouksien lähtiessä vuoden 2013 jälkeen nousuun.

Aloitteet ovat takkuilleet, kaatuneet tai vesittyneet. Jäsenmaat eivät ole viime vuosina löytäneet yhteistä linjaa siitä, mihin suuntaan euroaluetta pitäisi kehittää. Jo sanapari tuntuu saavan monen poliitikon haukottelemaan.

Nyt talouskasvu on jälleen hiipunut. Euroopan keskuspankki ennustaa euroalueen talouden kasvavan tänä vuonna 1,1 prosenttia. Monet ekonomistit ovat tätä pessimistisempiä. Osa uskoo euroalueen kasvun jäävän jopa nollaan.

Pääsyyt euroalueen talouden sakkaamiseen ovat tuttuja: globaalit kauppakiistat ja kansainvälisen sääntöpohjaisen kaupan kriisi, huono tuottavuuskehitys, brexitin tuoma epävarmuus sekä koronaviruksen pahentama Kiinan talouskasvun hidastuminen.

Muhiiko kulman takana uusi talouskriisi?

MustRead kysyi suomalaisilta europarlamentaarikoilta, mitä EMUn suhteen pitäisi nyt saada aikaiseksi ja kuinka euroalue saadaan takaisin kestävän kasvun tielle.

Alviina Alametsä, vihreät: ”Kriisien ennaltaehkäisy ja demokraattinen päätöksenteko avainsanoja”


Talouskriisit ovat osoittaneet, että euroalueen demokratiassa on puutteita. Euroopan keskuspankilla on ollut liian suuri rooli suhteessa demokraattisempiin toimielimiin. Nyt on huolehdittava, että esimerkiksi euroalueen budjettiin liittyvä päätöksenteko säilyy demokraattisten toimielinten käsissä.

Kriisinhallinnan välineitä on vahvistettava mahdollisten tulevien talouskriisien varalle. Kriisejä on myös ennaltaehkäistävä EU:n päätöksenteolla kitkemällä nuorisotyöttömyyttä, panostamalla koulutukseen ja ympäristöä suojeleviin innovaatioihin.

Jokainen jäsenmaa on erilainen. Ei pidä kannustaa vain tiukkaan budjettikuriin, sillä panostukset koulutukseen ja hyvinvointiin näkyvät positiivisesti koko EU:n taloudessa.

Pelkästään hoitamattomien mielenterveyden häiriöiden kustannus on vuositasolla neljä prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta (OECD 2018). Taloutta koskevia päätöksiä on siis tehtävä kokonaisuutena.

Teuvo Hakkarainen, perussuomalaiset: ”Joukossa tyhmyys tiivistyy”


Oikeaa kehittämistä on se, että EU nykymuotoisena poistuu kartalta. EU:ssa on vallalla lapsellinen hyväuskoisuus tänne vyöryvien muukalaisvirtojen autuuteen.

Ilmastohysterian lietsominen ylittää kaikki järjen mitat. EU:n korkeimman tason päättäjiin sopii erinomaisesti vanha sananlasku: Joukossa tyhmyys tiivistyy.

Taustalla väijyy kauhukuva, jossa EU:sta on tehty tiivis liittovaltio, jolla on yhteinen budjetti ja kansallisvaltioiden omaa lainsäädäntöä ei enää ole. Tähän kuvioon en kuitenkaan usko. Euroopasta löytyy vielä monia valtioita, joille oman kansan etu on tärkein. Ne eivät ole Suomen kaltaisia alistujia ja nöyristelijöitä.

Eikö historia ole riittävän monta kertaa osoittanut, mihin eri kansallisvaltioiden pakottaminen samaan muottiin johtaa? Viimeisin esimerkki pystyyn kuollut Neuvostoliitto.

Heidi Hautala, vihreät: ”Verotus ja talous kestävälle pohjalle ’ketään ei jätetä hengessä'”


Käynnissä olevien ja kaavailtujen toimien toteuttaminen lähivuosina on edellytys EMUn onnistumiselle. Euroalueen erillisyys ja hallitustenvälisyys ovat pikemminkin ongelma kuin ratkaisu.

En kannata euroalueen velan yhteisöllistämistä, mutta kylläkin euroalueen velkakirjoja. Komission varapuheenjohtajan tulisi johtaa myös euromaiden ryhmää, eräänlaisena euroalueen ”valtiovarainministerinä”.

Samoin Euroopan parlamentilla tulisi olla enemmän toimivaltaa euroalueen kysymyksissä, ja parlamentissa voisi toimia euroalueen valiokunta.

Rahoitusjärjestelmien vakautta on parannettava. Pankkivalvonta on ollut liian hajautettua. Eurooppalaisen pankkivalvontaviranomaisen (EBA) vahvistaminen tehostaisi myös rahanpesun valvontaa.

EU on ottanut itselleen suuren haasteen saada taloutensa Green Dealin tavoitteiden mukaisesti kestävälle pohjalle. On tärkeää, että tämä tapahtuu ”ketään ei jätetä” -hengessä.

Myös siksi jäsenmaiden talouspoliittista ja fiskaalista koordinaatiota on vahvistettava. Eurooppalaisesta ohjausjaksosta on tulossa yksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden (SDG) toimeenpanomekanismeista, kun sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä talous nousee sen osaksi.

Tarvitaan myös uusia keinoja hillitä jäsenmaiden välistä verokilpailua. Yhteinen, yhdennetty yritysverokanta (CCCTB) hillitsisi verotuloja vievää siirtohinnoittelua. Komission ehdotuksen mukaisesti tietyissä veropäätöksissä tulee siirtyä jäsenmaiden neuvostossa määräenemmistöpäätöksiin. Näin EU pystyy käyttämään vero-ohjausta poliittisten tavoitteiden, kuten ilmastoneutraaliuden, saavuttamiseen.


Pankkivalvonta on ollut liian hajautettua. Eurooppalaisen pankkivalvontaviranomaisen (EBA) vahvistaminen tehostaisi myös rahanpesun valvontaa, sanoo vihreiden Heidi Hautala.

Laura Huhtasaari, perussuomalaiset: ”On laadittava tiekartta euroerolle”


Euroerolle tulisi laatia tiekartta. Näin voisimme välttyä tulevaisuudessa 2010–2015 tapahtumilta, jossa toiset euromaat joutuivat sadoilla miljardeilla euroilla tukemaan taloutensa tärvelleitä Etelä-Euroopan maita ja Irlantia.

Euroalueen tulevaisuuden suunta ei voi olla se, että yhteisvastuuta lisätään isolla euroalueen omalla budjetilla, eurobondeilla tai yhteisellä talletussuojalla. Jos joku euromaa ei kykene täyttämään julkiseen velkaan ja valtiontalouden tasapainoon liittyviä vakaus- ja kasvusopimuksen kriteerejä, tulee tämän maan lähteä eurosta. Myös niillä mailla tulisi olla oikeus poistua eurosta, joiden kansantalouksille euro tuo enemmän haittoja kuin hyötyjä.

Eero Heinäluoma, sdp: ”On pidettävä kiinni periaatteesta, että jokainen jäsenmaa vastaa itse veloistaan”


Komission hyväksymän ja jäsenvaltioiden kriisipankeille maksaman valtiontuen määrä ylsi 669 miljardiin euroon vuosina 2008–2018. Veronmaksajien rahoja käytetään edelleen miljardien edestä konkurssipankkien pelastamiseen.

Luottamuksen lisäämiseksi finanssialalla on perusteltua selkeyttää EU:n valtiontukisääntöjä kriisipankkien tukemisen osalta ja rakentaa pankkiunioni mahdollisimman nopeasti valmiiksi. Samaan aikaan on jatkettava pääomamarkkinaunionin aikaansaamista.

Tehokas ja häiriötön rahoitusjärjestelmä on tärkeä niin yrityksille kuin kuluttajillekin. Se mahdollistaa investoinnit alhaisemmilla kustannuksilla ja tuottaa hyötyjä kansantalouteen, yrityksille ja kansalaisille.

Nyt pirstaleiset rahoitusmarkkinat ovat este eurooppalaisten pankkien menestykselle ja kasvulle. Ne estävät laajasti kilpaillun rahoituksen saamista. Maksamme hintaa erilaisesta sääntelystä ja riskiarvioiden erilaisuudesta.

Yhteinen raha tuo euroalueelle voimaa, mutta se vaatii samojen sääntöjen sisäistämistä ja noudattamista. On pidettävä kiinni periaatteesta, että jokainen maa vastaa itse veloistaan, huolehtii kilpailukyvystään ja rakentaa itselleen puskuria suhdannemuutoksiin vastaamiseksi.

Euron kurssi ei huomioi yksittäisen maan tarpeita. Tämä täytyy sisäistää myös Suomessa. Näin myös markkinat hinnoittelevat valtioiden velkapaperit oikein. Euroopassa on vielä pitkä matka yhteisiin taloudellisiin arvoihin ja yhteiseen kulttuuriin tällä alueella.

Yhteinen talletussuoja on perusteltu tavoite, mutta sen ehtona on vanhojen syntien siivoaminen pois pankkien taseista. Kun kreikkalaisilla pankeilla on edelleenkin yli 40 prosenttia järjestämättömiä luottoja, on työtä tehtävänä.

Talous- ja rahaliiton sääntöjä on uudistettava. Tarvitsemme yksinkertaisempaa ja paremmin suhdanteisiin sopeutuvaa politiikkaa. Mailla, jotka täyttävät velkaehdon, tulisi olla enemmän liikkumatilaa suhdanteissa. Samoin tulisi pohtia, pitäisikö talouden uudistumiselle ja vihreän kasvun ohjelmalle välttämättömiä investointeja huomioida EMU-säännöissä paremmin.

Elsi Katainen, keskusta: ”Vakaus- ja kasvusopimuksen noudattaminen on jatkossakin euron ydintä”

Talous- ja rahaliittoa kehitettäessä on korostettava, että jokaisella jäsenmaalla on ensisijainen vastuu omasta taloudestaan ja sen rakentamisesta kestävälle pohjalle.

Omavastuuta tarvitaan ja sen taso on pidettävä riittävänä, ettei synny moraalikatoa ja riskien siirtoa muiden kannettavaksi tai yhteiseen piikkiin. Vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamisen tulee pysyä euron ytimessä eli euroon kuuluvien maiden velkaantumista pitää valvoa. Pankkiunionin loppuunsaattaminen on tehtävä pankkien vakavaraisuutta vahvistaen ja riskien vähentämiseen keskittyen.

En kannata euroalueen budjettia, mutta euroalueen erityistarpeita on mahdollista ottaa huomioon kehittämällä EU:n rahoituskehyksiä ja vuosibudjettia. EMUa tulee kehittää unionin perussopimusten puitteissa, jäsenmaiden kansallista budjettivaltaa kunnioittaen. Toimivallan finanssi- ja talouspolitiikassa on säilyttävä jäsenmailla.

Miapetra Kumpula-Natri, sdp: ”Rahaliitto toimii paremmin, kun sillä on omia työkaluja ja maiden väliset erot pienemmät”

Pankkiunionin viimeistely on tärkeintä. En halua nähdä, että pankkien vastuut kaatuvat enää veronmaksajien syliin.

Eurokriisin opetus oli, että jäsenmaiden hallitusten ja pankkien välinen kohtalonyhteys voi paitsi syöstä yksittäisen jäsenmaan syvään kriisiin, myös aiheuttaa koko euroaluetta koskevia kriisejä.

Yhteinen talletussuojarahasto pitää saada perustettua, kunhan pankkien riskienotto on myös rajattua. Jos esimerkiksi Nordea kriisiytyisi vakavasti, ehtyisivät kansallisen talletussuojarahastomme varat.

Ensi vuonna käyttöön otettavalla euroalueen budjetilla vahvistetaan taloudellisesti heikompien alueiden kilpailukykyä. Kannatan tätä. Rahaliitto toimii paremmin, kun sillä on omia työkaluja ja erot taloudellisessa suorituskyvyssä ovat pienemmät.

Paras malli luoda euromaiden yhteinen EMU-puskuri olisi euromaiden omien työttömyysturvajärjestelmien yhteinen jälleenvakuutusjärjestelmä. Komissio on luvannut tehdä tästä esityksen.

Verotus on yksi iso painopiste. Veronkierron kautta menetetyt miljardit kaivataan kipeästi julkiseen talouteen. Lisäksi mahdolliset digiverot, joita nyt OECD:n voimin koitetaan saada kansainvälisesti sovittua, pitää puskea käytäntöön.

EU on helisemässä Kiinan ja USA:n keskusjohtoisten hallintojen kanssa. Jos nykyinen kehitys jatkuu, saattavat euromaat haluta viedä Euroopan yhdentymistä eteenpäin. Tällöin kyseeseen tulisi euroalueen budjetin kasvattaminen ja poliittisen päätäntävallan keskittäminen ulko- ja talouspolitiikassa. Euroalue on ainoa rahaliitto maailmassa, jolla ei ole keskitettyä finanssipolitiikkaa ja yhteistä velkaa. Pärjätäänkö ilman näitä?

Silvia Modig, vasemmistoliitto: ”Euroalueen budjetista riittävä haittaveroilla, ei jäsenvaltioiden budjettirahoituksella”

Rahaliiton on ohjattava vahvistamaan hyvinvointivaltioita kestävällä veropohjalla sen sijaan, että se ohjaa heikentämään julkisen sektorin kykyä toimia kansalaistensa parhaaksi.

Talouskriisiin ajautuville maille tulisi luoda rakenne velkajärjestelyyn. On varmistettava, että haitallista verokilpailua torjutaan ja että jokainen maa kerää riittävästi veroja.

EMU:n suurin heikkous on, että erilaiset taloudet noudattavat samaa rahapolitiikkaa. Toisille euromaille valuutta on liian arvokas ja toisille liian halpa. Se johtaa kilpailukykyongelmiin ja vaihtotaseiden epätasapainoon.

Valtionbudjettien alijäämien lisäksi myös isot ylijäämät ovat ongelma: ne heikentävät kokonaiskysyntää ja luovat epätasapainoa. Tiukka ohjaus on johtanut demokratian kaventumiseen, kun valtioiden talouspoliittista liikkumavaraa on kutistettu ja estetty erilaisten talouspoliittisten linjojen välillä valitseminen.

Jäsenmailla on oltava mahdollisuuksia tehdä työllisyyttä edistävää vastasyklistä finanssipolitiikkaa. Samalla pitää myös huomioida ympäristön kestävyys ja ilmastonmuutoksen torjunta.

Kasvun ja työllisyyden edistämisen tulisi olla EKP:n keskeinen tehtävä – suhdanteesta riippuen myös keskuspankkirahoituksella. EKP:n toimiminen viimekätisenä lainoittajana on tehtävä mahdolliseksi.

Pankkisektorin on toimittava täydellä sijoittajavastuulla, ei niin, että tappiot kuitataan jälkikäteen veronmaksajien piikkiin. Tarvitaan toimia esimerkiksi liikepankki- ja investointipankkitoimintojen erottamiseksi ja mekanismeja pankkien koon rajoittamiseksi.

Euroalueen budjetista on tehtävä riittävä rajat ylittävään toimintaan sopivilla haittaveroilla, kuten erilaisilla ympäristöveroilla, ei jäsenvaltioiden budjettirahoituksella.

Ville Niinistö, vihreät: ”EKP:n on tuettava talouden murrosta rahapolitiikallaan”

Miten elvyttävä rahapolitiikka käännetään reaalitalouden investoinneiksi? Siinä EU:n talouden isoin haaste. Aikana, jolloin korot ovat alhaalla, julkisen talouden on kyettävä tekemään merkittäviä tulevaisuusinvestointeja.

Samaan aikaan ilmastonmuutos pakottaa muuttamaan taloutemme rakenteen. Tämä on nähtävä mahdollisuutena ja siksi Green Deal on paitsi ilmastonsuojelua myös panostus Euroopan johtajuuteen teknologiassa, teollisuuden uudistumisessa ja laajemmin kestävässä taloudessa.

Miten rahapolitiikka ja finanssipolitiikka tukevat murrosta ja mahdollistavat mittavat investoinnit tutkimukseen ja ilmastoratkaisuihin? Osansa on myös digitalisaation ja viherryttämisen yhdistämisellä, jossa Euroopalla ja Suomella on paljon mahdollisuuksia.

EKP on tuettava tätä murrosta rahapolitiikallaan esimerkiksi ostamalla Euroopan investointipankin bondeja toissijaisilta markkinoilta. Tämä vahvistaisi EIP:n mahdollisuuksia rahoittaa vihreitä hankkeita ja ohjata taloutta uudistusten suuntaan. Samoin uutta kestävän rahoituksen luokitusjärjestelmää eli taksonomiaa voidaan hyödyntää julkisissa investoinneissa, yksityisten lisäksi.

Talous- ja rahaliitossa on tutkittava jäsenmaiden mahdollisuuksia joustaa budjettiraameissa hiilineutraalia yhteiskuntaa edistävien investointien osalta. Samoin on harkittava yhteisten verojen keräämistä talouden rakennemuutoksen edistämiseksi. Yksi vaihtoehto on kerosiinivero, toinen on muovivero.

Lisäksi on vahvistettava sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Voisi harkita minimitasojen harmonisointia ja yhteisen sosiaalipolitiikan vahvistamista, vaikka tulonsiirtounioniin ei siirryttäisikään.

Mauri Pekkarinen, keskusta: ”Julkinen velka, nollakorot ja hulvaton rahan pumppaus ovat vaarallinen yhdistelmä”

Näkymät EMU:n tulevaisuuden osalta eivät ole kovin kirkkaat. Talouden muutokset kohtelevat yksittäisiä jäsenmaita epäsymmetrisesti. Sen Suomikin on kokenut.

Yhteisten pelisääntöjen noudattaminen finanssipolitiikassa on osa EMU:n onnistumisen perustaa. Nyt jäsenmaiden keskimääräinen julkinen velka on 80 prosenttia, kun sen tulisi olla alle 60. Yhdistettynä EKP:n nollakorkopolitiikkaan ja hulvattomaan rahan markkinoille pumppaamiseen tämä on vaarallinen yhtälö. Jos ongelmia tulee vastaan, niin kuin joskus tulee, missä ovat EKP:n muskelit?

Finanssikriisin jälkeen on tehty paljon ja EMU:n valuvikoja on korjattu. Kriisien ratkaisumekanismi on toiminnassa ja kriisirahastoon on kerätty jo kymmeniä miljardeja.

Johtaessani Suomessa talousvaliokuntaa en kannattanut yhteistä kriisirahastoa, vaan maakohtaisia rahastoja. Enkä kannata yhteistä vieläkään, mutta päätökset on tehty. Euromaiden pankkien yhteinen kriisirahasto merkitsee yhteisvastuuta.

Pääomaunionilla ei ole kiire, mutta sellainen tarvitaan. Yhteinen talletussuojajärjestelmä on sen sijaan syytä perustaa vasta, kun pankkiunionin muut osat ovat kunnossa. Ei voida ajatella, että suomalaisilta pankkien asiakkailta kerätyt satojen miljoonien talletussuojamaksut, ”kannettaisiin” yhteiseen talletussuojajärjestelmään vaikka tiedetään, että ongelmapankkeja on paljon. Pankkijärjestelmän tervehdyttämisen täytyy koskea jokaisen maan kaikkia pankkeja.

Sirpa Pietikäinen, kokoomus: ”Tarvitsemme eurooppalaisen finanssiministerin”

EMU tarvitsee vahvan kriisinratkaisumekanismin, automaattisen velkajarrun estämään valtioiden ylivelkaantumista sekä vahvempaa talouspoliittista koordinaatioita. Se edellyttää käytännössä jämäkämpiä instituutioita ja läpinäkyvää päätöksentekoa.

Euroopan vakausmekanismia eli EVM:ää tulee kehittää. Tavoitteena tulee olla oikeuspohjaltaan itsenäinen eurooppalainen valuuttarahasto. Tarvitsemme myös euroalueen budjetin ja eurooppalaisen finanssiministerin.

Uskottava koordinaatio edellyttää, että kriisitilanteessa päätöksiä voidaan tehdä objektiivisesti riippumatta siitä, onko kyseessä pieni vai suuri jäsenmaa. Usean talouspolitiikasta vastaavan komissaarin sijaan finanssiministeri toimisi EU:n ja euroalueen korkeana edustajana.

Lisäksi kasvu- ja vakaussopimus on arvioitava uudelleen ennakkoluulottomasti ja EU:n globalisaatiorahastoa on laajennettava, jotta se voi tasapainottaa talousunionin sisäisiä epäsymmetrisiä häiriöitä kuten taantumaa ja työttömyyttä jäsenmaissa.

Pankkien ja valtionvelan kohtalonyhteys on katkaistava asettamalla maksimiraja pankkien hallussaan pitämille kansallisille valtionvelkakirjoille. Lisäksi verotus pitäisi tuoda osaksi yhteistä päätöksentekoa ja määräenemmistömenettelyä.

Kaikkea tätä on esitetty. Esimerkiksi velkajarrun kehittäminen ja kriisirahaston vahvistaminen vakausmekanismin yhteyteen ovat parhaillaan neuvoston käsittelyssä. EMUn suurin haaste onkin poliittisen päätöksenteon heikkous ja hitaus.


Usean talouspolitiikasta vastaavan komissaarin sijaan EU:n finanssiministeri toimisi EU:n ja euroalueen korkeana edustajana, sanoo kokoomuksen Sirpa Pietikäinen.

Nils Torvalds, rkp: ”Rahaliitossa eletään yhä kuin sitä ei olisi olemassa”

Suurin heikkous on edelleen se, että talous- ja rahaliitossa eletään ikään kuin talous- ja rahaliittoa ei itse asiassa olisikaan olemassa.

Brexitin puolestapuhujilla oli yksi väite melkein oikein: EU vähentää kilpailua.

Emme saa Puolaa mukaan lupaamalla heille kaikenlaisia myönnytyksiä, vaan toimimalla niin, että he ymmärtävät häviävänsä, mikäli he eivät noudata yhteisiä sääntöjä. Siksi talous- ja rahaliiton kehittämisessä pitää palata kysymykseen siitä, miten jotkut kulkevat edellä. Eritahtisuus pitää sallia.

Henna Virkkunen, kokoomus: ”Suomen velkaantuminen huolettaa”

Edelleen riittää tehtävää ihan perusasioissa. Euroalueen kannalta tärkein näistä on vastuullinen taloudenpito. Suurin huoleni on eräiden jäsenmaiden velkaantuminen, eikä Suomikaan tässä hyvään suuntaan ole menossa.

Komission tulee vaatia tiukkaa vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamista, budjettikuria ja velkajarrua. Tämä on välillä osoittanut rapautumisen merkkejä. Päätöksenteko ja toimeenpano vaativat lisää jämäkkyyttä.

Euromaiden velka-asteessa on suuret keskinäiset erot, eivätkä ne kymmenessä vuodessa paljon kapene. Siksi en usko eurobudjettiin. Se johtaisi helposti siihen, että vain osa maista olisi saamapuolella, mikä ei potentiaalisia maksajamaita innosta.

Pankkiunionin loppuunsaattaminen on välttämätöntä. Erot eri jäsenmaiden pankkien kesken ovat yhä huomattavat. Esimerkki Italian pankkeja on toistuvasti pelastettu veronmaksajien rahoilla. En kannata siirtymistä laajaan yhteisvastuuseen.

Sen sijaan vakausmekanismin uudistaminen kriisirahastoksi on hyvä askel. Pankkien kriisinhoidon jatkoaskeleissa periaatteena on kuitenkin pidettävä sitä, että aina ensisijaisesti noudatetaan sijoittajavastuuta.

Päämarkkinaunionia edistettäessä erityisenä painopisteenä on oltava pk-yritysten rahoitus, innovaatiot, kestävä talous ja sijoittajien osallistuminen.

MustRead pyysi haastattelua myös kokoomuksen Petri Sarvamaalta, mutta hän ei tällä kertaa halunnut osallistua.

Kirjoittaja Heli Satuli, MustRead

Juttu on julkaistu MustReadissa 25.2.2020 MustReadin Brysselin kirjeenvaihtajan työskentelyä tukee taloudellisesti Finanssiala ry. Lahjoittaja ei ole vaikuttanut sisältöön eikä MustReadin journalistiseen prosessiin.