Suomi kuuluu maailman nopeimmin ikääntyviin yhteiskuntiin. Elinajanodotteen kasvu ja pitkäikäisyyden yleistyminen ovat viimeisten vuosikymmenten aikana muuttaneet merkittävästi elämänkulun rakennetta ja yhä useampi suomalainen elää useita vuosikymmeniä eläkkeelle siirtymisen jälkeen.
Pitkäikäisyyden yhteiskunnassa elämänkulun riskit ja vastuut ovat muutoksessa. Elämänkulun polut monimuotoistuvat, ja tämä nostaa esiin kysymyksiä priorisoinnista, sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta sekä vastuiden jaosta julkisen sektorin, perheiden ja yksilön kesken.
Kun vastuu ”hyvän vanhuuden” saavuttamisesta siirtyy yhä enemmän yksilöille, lisää se eriarvoisuutta: kaikilla ei ole samoja resursseja, tietoa tai toimintamahdollisuuksia varautua pitkään elämään. Varautumisesta tulee näin paitsi henkilökohtainen myös sosiaalinen ja rakenteellinen kysymys.