Tämän päivän 80-vuotiailla menee Ilmarisen tuoreen tutkimuksen mukaan mukavasti. Eläke riittää elämiseen hyvin joka toiselle ja erityisen hyvin eläke riittää, jos se on vähintään 1 400 euroa kuukaudessa. Sen sijaan eläkkeen riittävyys seuraavan viiden vuoden aikana huolettaa kasvavaa joukkoa eläkeläisiä. Suurimmalla osalla 80-vuotiaista on säästöjä, mutta vain harva on joutunut turvautumaan niihin.
Kun ihmiset elävät yhä vanhemmiksi, maksetaan myös eläkkeitä yhä useammalle ja yhä kauemmin. Työeläkejärjestelmässämme on varauduttu tähän hyvin, vaikka lakisääteinen työeläke onkin tarkoitettu kattamaan normaalit elämisestä aiheutuvat kulut.
Dosentti Heikki Oksanen teki VATT:lle tutkimuksen viime syksynä otsikolla ”Julkisen talouden kestävyys ja eläkeiän nostaminen”. Tutkimuksen mukaan kestävyysvajeen merkitys on jäänyt hämäräksi eikä julkisen talouden ongelmien vakavuutta vielä täysin ymmärretä. Oksasen mukaan ikäsidonnaisten julkisten menojen, kuten terveys- ja hoivapalvelujen kasvua ei todennäköisesti pystytä rahoittamaan verotusta kiristämällä, vaan eläkeiän nyt suunniteltua merkittävämpi nostaminen voi osoittautua välttämättömäksi. Sen lisäksi tarvittaisiin myös muita taloutta vahvistavia rakenneuudistuksia.
Myös Finanssialan Keskusliiton Aula Researchilla teettämässä kyselytutkimuksessa sekä kansalaiset että poliittiset päättäjät suhtautuvat epäilevästi siihen, että lakisääteinen eläke yksin riittäisi rahoittamaan ihmisten hoivapalvelut 80 ikävuoden jälkeen. Olisikin tärkeää tehdä omaehtoisesta varautumisesta nykyistä helpompaa ja houkuttelevampaa.
Sosiaali- ja terveyspalvelut aiheuttavat julkisen sektorin suurimman ja yhä kasvavan menoerän. Tähän ongelmaan on jo moni muukin tutkimuslaitos ja selvitysmies tarttunut. Tuore käsiini osunut tutkimus on Työ- ja elinkeinoministeriön Deloittella teettämä raportti ”Hoito- ja hoivapalvelualan tila ja tulevaisuudennäkymät”. Raportin teossa on kuultu alan yksityisiä ja julkisia toimijoita sekä kuluttajia.
Jotta ongelmista voidaan selvitä, on raportin johtopäätösten mukaan muun muassa kustannusjohtamista terveydenhoidossa vahvistettava, toimenkuvia uudistettava, yksityisen sektorin roolia kasvatettava hallitusti ja asiakkaiden valinnanvapautta lisättävä. Raportissa suositellaan myös palvelusetelin tai vastaavien mallien lisääntyvää käyttöä. Väestön ikääntyminen lisää palvelutarpeita ja palveluja tuottava henkilöstö siirtyy suurissa määrin eläkkeelle. Tämä yhtälö on myös TEM:n raportin mukaan poikkeuksellisen haastava.
Yhtenä ongelmana on, että huolenpidon sisältöä ei ole tarkkaan määritelty. Senioreille annettavan hoivan sisältö ja sen aiheuttama kustannus olisi tiedettävä nykyistä tarkemmin. Palveluvastuuvelasta eli kansalaisille luvatuista hyvinvointipalveluista on laadittava laskelma. Kansalaisille on myös kerrottava, mitä ja minkä tasoisia palveluja yhteiskunta jatkossa tarjoaa verovaroin ja mihin tarvitaan omaa varautumista.
Nyt voimme kuitenkin varmuudella sanoa, että tarvitsemme jo lähitulevaisuudessa hoivapalveluihin kansalaisten omaa lisärahoitusta. Rahoitusta ei pidä kuitenkaan ottaa väkisin, vaan sen on perustuttava maksukykyisten kansalaisten vapaaehtoisuuteen. Hyvinvoinnin rahoitus onnistuu parhaiten siten, että ikääntyneet täydentävät julkista rahoitusta vapaaehtoisesti hyödyntämällä vuosien varrella kertynyttä omaisuuttaan. Monet yksityistaloudet ovat vaurastuneet ja vaurastuvat edelleen. Suomalaisten elintaso on lähes kymmenkertainen vuoteen 1950 verrattuna.
Kertynyt varallisuus on kuitenkin kyettävä muuttamaan ostovoimaksi. Siihen on saatava riittävät työvälineet. Lainsäädännössämme on lukuisia epäkohtia, jotka vaikeuttavat kansalaisten omaa varautumista vanhuuteen.
Käänteinen asuntolaina ja kertamaksuinen eläkevakuutus ovat hyviä työvälineitä muuttaa kertynyt varallisuus vanhuusajan ostovoimaksi. Tuloverolakia on muutettava siten, että kertamaksuisen ja muun ei-verovähennyskelpoisen eläkevakuutuksen rankaiseva verotus poistuu. Tämä hyödyttäisi koko yhteiskuntaa: kansalaisten valinnanmahdollisuudet kasvaisivat ja kansantalous saisi virtaa, kun passiiviset pääomat lähtisivät liikkeelle.
VATT:n tutkimus vuodelta 2013 ”Hoivakodissa vai kotihoivassa? Suurten ikäluokkien halukkuus maksaa vanhuspalveluista” osoitti, että suurilla ikäluokilla on valmius käyttää rahaa hoivapalveluihin. Suurten ikäluokkien perilliset ovat vielä vanhempiaankin valmiimpia vanhuspalveluiden rahoittamiseen omaa varallisuutta käyttämällä.
Mitä vielä odotamme? Tehdyt tutkimukset osoittavat, että työhön on ryhdyttävä ja tukea toimenpiteisiin vanhusten hyvinvoinnin turvaamiseksi saadaan niin poliittisilta päättäjiltä kuin kansalaisiltakin. Kestävyysvajeen aiheuttamista ongelmista selvitään, kun hyvinvoinnin rahoitus hoidetaan yhteiskunnan ja kansalaisten kumppanuudella. Olisiko nyt aika panna toimeksi?