Globalisaatio elää vaikeita aikoja, mutta tiedot sen kuolemasta ovat ennenaikaisia

Kiinan roolin muuttuminen, koronapandemia ja Ukrainan sota ovat selvästi näkyneet globalisaation yskähtelynä ja kitkan lisääntymisessä kansainvälisissä toimitusketjuissa. Vaikka globaali tavarakauppa on jo elpymässä, nyt pelkona on maailman jakautuminen yhä pysyvämmin jälleen blokkeihin. 

Globaali taloudellinen yhteistyö on viime vuosina ollut lievästi sanottuna koetuksella. 

Ensin maailmanlaajuinen pandemia katkoi kauppayhteyksiä ja alinhankintaketjuja ja sulki ainakin väliaikaisesti tuhansia tuotantolaitoksia eri puolilla maailmaa. Nyt Ukrainan sota on käytännössä leikannut Venäjän ja sen vasallivaltion Valko-Venäjän kokonaan irti länsimaisesta talousyhteistyöstä. 

Yksi kerrallaan länsiyritykset ovat ilmoittaneet lopettavansa toimintansa Venäjällä ja Valko-Venäjällä joko pakotteiden vuoksi tai siksi, että niiden toiminnan jatkaminen olisi moraalitonta tilanteessa, jossa Venäjä tuhoaa Ukrainaa kansainvälisistä säännöistä ja sopimuksista piittaamatta.

Venäjä on myös tehnyt mahdollisen paluun yhteistyöhön sodan jälkeen mahdollisimman vaikeaksi: Se on esimerkiksi varastanut lännestä liisaamansa kymmenen miljardin arvoiset lentokoneet. Luottamusta ei yksinkertaisesti ole.

Kansainvälistä kauppaa hiertää myös se, että Venäjän kautta Aasiasta Eurooppaan kulkeneet lento- ja rautatieyhteydet ovat katkenneet. Venäjän kiertäminen tarkoittaa tavaran kuljettamisen hidastumista ja kallistumista.

Tällä viikolla järjestetyssä Maailman talousfoorumin kokouksessa Sveitsin Davosissa puhuttiin jo deglobalisaatiosta eli maailmantalouden jakautumisesta eri ryhmittymiin kolmenkymmenen vuoden päinvastaisen kehityksen jälkeen. 

Onko kyse väliaikaisesta ilmiöstä, vai onko globalisaatio syvemmässä kriisissä?

Hikipaja kasvoi vauhdilla

Taloudellinen globalisaatio tarkoittaa eri maiden talouksien integroitumista kokonaisuudeksi, jossa tavaraa ja palveluja tuotetaan siellä, missä se on tehokkainta, ja myydään yli rajojen. Esimerkiksi suomalaisen Iittalan muumimukit suunnitellaan Suomessa mutta valmistetaan muun muassa Thaimaassa.

Globalisaation eli kansainvälisen kaupan esteiden vähentämisen piti muun muassa Maailmanpankin 1990-luvun alussa esittämien näkemysten mukaan virtaviivaistaa maailman tuotantoketjuja, siirtää tuotantoa kolmansiin maihin ja nostaa niitä köyhyydestä samalla kun kuluttajille kyetään myymään yhä enemmän halpaa tavaraa. 

Osin tämä onkin toteutunut. Kiinan nousu laskutavasta riippuen maailman suurimmaksi tai toiseksi suurimmaksi taloudeksi on perustunut nimenomaan siihen, että Kiinasta tuli länsimaiden hikipaja, jonne teollisuustuotantoa alettiin siirtää lähes kilpaa 1990-luvulla. 

Samalla tavalla myös muut kehittyvät maat etenkin Kaakkois-Aasiassa pääsivät talouskasvun makuun sitä mukaa kun niihin tehnyt investoinnit alkoivat tuottaa massatavaraa länsimarkkinoille.

Länsimaiden ja Kiinan kauppasuhteet ovat kuitenkin sittemmin alkaneet rakoilla.

Suutari ei pysynyt lestissään

Kiina, joka on vuosikymmeniä toiminut länsimaisten merkkituotteiden luotettavana ja huokeana alihankkijana, on alkanut kasvaa ulos roolistaan. Kiinan muuttuminen alihankkijasta kilpailijaksi ei ole miellyttänyt Yhdysvalloissa eikä Euroopassakaan. 

Kitka näkyi esimerkiksi presidentti Donald Trumpin kaudella asetetuissa tuontitulleissa. Trumpin seuraaja, istuva presidentti Joe Biden on jättänyt tullit voimaan.

Samalla Kiinan kasvava sotilaallinen läsnäolo muun muassa Etelä-Kiinan merellä on herättänyt huolta varsinkin Yhdysvalloissa. Lännen näkökulmasta suutari ei ole pysynyt lestissään.

Lännen ja Kiinan kauppasuhteita on varjostanut myös pelko Kiinan kasvavasta vakoilusta länsimaissa. Tämä ei ole edes varsinaisesti salaisuus. Kiinan lakien mukaan maan teknologiayritysten on luovutettava maan hallitukselle kaikki sen pyytämät tiedot, koskivat ne sitten teknologiaa, asiakkaita tai muuta dataa. 

Muun muassa Australia, Italia, Britannia, Ruotsi, Saksa ja Ranska kertoivat vuonna 2020 luopuvansa kokonaan tai osittain kiinalaisen teknologian käyttämisestä esimerkiksi 5G-verkkojen rakentamisessa. Syynä on huoli Kiinan mahdollisesta verkkovakoilusta.  

Tavarakauppa palautui jo pandemiasta

Toisaalta tilastoista on vaikea löytää todisteita laajemmasta kriisistä – ainakaan vielä.

Vaikka monissa kansainvälisissä yrityksissä on tehty päätöksiä palauttaa tuotantoa lähemmäksi omia ydinmarkkinoita, vielä kesällä 2021 Kiinan vienti oli arvostetun talousennustusyhtiö Oxford Economicsin mukaan edelleen kasvussa.

Viennin kasvuun on vaikuttanut osaltaan se, että esimerkiksi Kiinassa tuotettujen, etäkokouksiin tarvittavien tietokoneiden ja muiden laitteiden kysyntä oli koronapandemian johdosta kasvanut jyrkästi ja länsiyrityksiltä ottaa aikaa investoida uusiin tuotantolaitoksiin lähempänä kotimarkkinoita. Lisäksi varsinkin Yhdysvalloissa on pulaa ammattitatoisesta työvoimasta, minkä johdosta kysyntä on kohdistunut vahvemmin tuontiin.

Jos katsotaan ylipäätään kansainvälistä kauppaa, Maailmanpankin tilastoissa näkyy kyllä koronapandemian aiheuttama notkahdus. Tavarakauppa on kuitenkin palautui pandemiasta jo viime vuonna, ja pandemiaa edeltänyt nousutrendi jatkui. Palvelut olivat edelleen jäissä matkailun vähenemisen takia.

Maailma jakautuu

Euroopan komission entinen puheenjohtaja ja nykyinen Goldman Sachsin hallituksen puheenjohtaja José Manuel Barroso korosti Davosissa pitämässään puheessa, että koronapandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan on lisännyt jännitteitä Yhdysvaltain ja Kiinan välillä entisestään. 

Barroson mukaan kehitys johtaa “yhä jakautuneempaan maailmaan”, jossa maailmalaajuiset alihankintaketjut nähdään kasvavana riskinä.

”Globalisaatiota haastavat nyt niin nationalismi, nativismi, protektionismi, sovinismi ja jos näin halutaan sanoa, myös vieraskammo. On epäselvää, kuka tämän voittaa”, Barroso sanoi Financial Timesin mukaan.

Myöskin Davosissa puhuneen, lähes 83 miljardin dollarin omaisuutta hallitsevan Warburg Pincus -varainhallintajättiläisen pääjohtajan Charles Kayen mukaan geopolitiikka leikkaa jo yritysten tuottoja ja rajoittaa siten myös sijoittajien näköaloja.

”Geopolitiikka on nyt sijoituspäätösten keskiössä yhdessä sen kanssa, että halvan rahan ja matalan inflaation aika on myös päättymässä.” 

Uusien sukupolvien tulot nousevat aikaisempaa hitaammin

Asiantuntijoiden tulkinnat globalisaation seurauksista länsimaissa poikkeavat toisistaan jonkin verran.

Historian professori Andreas Wirstching Ludwig-Maximilian-yliopistosta Münchenista toteaa Deutsche Wellen haastattelussa, että globalisaatio on lisännyt eriarvoisuutta niin kansainvälisesti kuin teollistuneiden maiden sisällä. Hänen mukaansa globalisaatio on tuonut mukanaan paljon voittajia mutta myös häviäjiä. 

Suurimpia häviäjiä ovat Wirstchingin mukaan olleet nimenomaan teollisuusmaiden tuotantotyöläiset, joiden työpaikat siirrettiin ulkomaille. Suurimpia voittajia taas ovat olleet yritysten omistajat, jotka ovat voineet kasvattaa voittojaan sitä mukaa kun tuotannon hintaa on saatu laskettua. Tämä on osaltaan johtanut tulo- ja varallisuuserojen voimakkaaseen kasvuun.

Erityisesti tämä on korostunut Yhdysvaltain tapaisessa maassa, josta puuttuvat monet Euroopassa tunnetut sosiaaliset suojaverkot. Elämän peruskulujen eli ruuan ja asumisen lisäksi omaa rahaa pitäisi löytyä lisäksi niin lasten kouluttamiseen, terveydenhoitoon kuin eläkesäästämiseenkin. Monille työnsä menettäneille tämä on mahdoton yhtälö.

Kaikki tutkijat eivät näe tilannetta yhtä hälyttävänä. Sydneyssä toimivan University of Technology -yliopiston taloustieteen professori Peter Siminskin mukaan vuosien 1981–1987 välillä Australiassa syntyneistä milleniaaleista 68 prosenttia tienasi viime vuonna enemmän kuin heidän vanhempansa samassa iässä. Myös 1960–1970-luvuilla syntyneen X-sukupolven luvut ovat samankaltaisia.

Siminskin mukaan Australian luvut vastaavat jotakuinkin muidenkin teollistuneiden länsimaiden vastaavia lukuja.

Tilanne oli kuitenkin parempi näitä sukupolvia edeltäneiden, 1940-luvun puolivälistä 1960-luvun alkuun syntyneiden suurten ikäluokkien osalta. Heistä 84 prosenttia ansaitsi 30–34-vuotiaina enemmän kuin heidän vanhempansa samassa iässä. Vaikka toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa lähtötaso oli suhteellisesti alhaisempi kuin myöhempien sukupolvien osalta, vaurauden lisääntymisestä tuli tavallaan itsestään selvyytenä omaksuttu elämän lähtökohta.

Toisin sanoen vaikka suurin osa selvitykseen mukaan otettujen esimerkkimaiden väestöstä on vauraampia kuin edeltävät sukupolvet, tulojen kasvu on selvästi hidastunut. Samaan aikaan myös taloudellinen epätasa-arvo on kasvanut. Vuosien 1989 ja 2016 välisenä aikana Yhdysvalloissa rikkaimman ja köyhimmän viidenneksen mediaanivarallisuuden ero on kaksinkertaistunut.  

Globalisaatio on ruokkinut populistien nousua

Globalisaation kääntöpuoli on luonut pohjaa nykyiselle poliittiselle kehitykselle: populistit ovat ammentaneet suosionsa työväestöstä, joka menetti työnsä ja unelmansa sitä mukaa kun heidän työpaikkansa siirtyivät halpatuotantomaihin.

Kaikki työ, joka oli mahdollista siirtää halvemman tuotannon maihin, myös siirrettiin. Näin kävi niin Yhdysvaltain ruostevyöhykkeen valkoiselle työväestölle kuin esimerkiksi suomalaisen tekstiiliteollisuuden työntekijöille.

Ilmiön seuraukset ovat kenties näkyneet selvimmin Yhdysvalloissa, jossa vuoden vuoden 2016 vaalit voittaneen Trumpin Make America Great Again -slogan perustui nimenomaan globalisaation vastustamiseen ja kansallismielisyyden sekä yhteiskunnallisen vastakkainasettelun korostamiseen. Vaikka Trump hävisi vuoden 2020 vaalit, hänen ideologiallaan on edelleen Yhdysvalloissa niin suuri kannatus, että demokraatit pelkäävät Trumpin voivan voittaa vuoden 2024 vaalit.

Toinen kouriintuntuva esimerkki globalisaation ruokkimasta populismin noususta saatiin myöskin vuonna 2016, kun enemmistö brittiäänestäjistä kannatti Euroopan unionista eroamista. Myös tässä tapauksessa brexitin kannattajat ratsastivat näkyvästi globalisaation vastaisilla teemoilla, oli kysymys sitten työvoiman vapaasta liikkuvuudesta tai vapaasta kaupasta.  

Tulevaisuus on nyt sumussa

On selvää, että maailmassa on parhaillaan meneillään suuri murros, jonka vaikutukset kansainväliseen kauppaan, alihankintaketjuihin ja rahtien kuljettamiseen ovat merkittävät. Vaikka koronan vaikutukset vähitellen liudentuvat, Venäjän eristäminen ja Kiinan roolin muuttuminen näkyvät tulevaisuudessa maailmankaupassa ainakin hyvin pitkään elleivät pysyvästi.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että suhteellisesti suurempi osuus länsimaiden markkinoille tarkoitetusta teollisesta tuotannosta tehdään jatkossa lähempänä kuluttajien kotimarkkinoita. Jos kuitenkin talouden kasvu jatkuu entistä vauhtia, kansainvälisen kaupan volyymi voi jatkaa kasvuaan – tosin hitaammin kuin se olisi muuten jatkunut.

Kirjoittaja: Mika Horelli, MustRead

Juttu on julkaistu MustReadissa 27.5.2022. MustReadin Brysselin-kirjeenvaihtajan työskentelyä tukee taloudellisesti Finanssiala ry. Lahjoittaja ei ole vaikuttanut sisältöön eikä MustReadin journalistiseen prosessiin.