Suomalaiset ovat vuosituhannen alusta saakka loistaneet maailmalla
oppimistuloksia mittaavien PISA-tutkimusten kärjessä. Osaamista on testattu aina
kolmivuosin luetun ymmärtämisen, luonnontieteiden ja matemaattisten aineiden
osalta. Edellisessä PISA-tutkimuksessa vuonna 2012 mitattiin ensimmäistä kertaa
myös taloudellista lukutaitoa. Tutkimusta ei toteutettu kaikille PISA-maille,
ainoastaan siihen ilmoittautuneille.
Kaikkiaan ensimmäisen talouslukutaidon testikerran suosio ei ollut suuri, sillä vain 18 maata kaikkiaan noin 70:stä otti siihen osaa. Naapurimaistamme ainoastaan Viro ja Venäjä olivat mukana – Viro oli tuloksissa jopa kolmen kärjessä Shanghain ja Flanderin eli flaaminkielisen Belgian jälkeen.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että hyvästä tai huonosta menestyksestä matematiikassa ja tavallisessa lukutaidossa ei voinut suoraan vetää yhtäläisyysmerkkejä talouslukutaitoon. Tutkimuksesta löytyi esimerkkejä maista, joissa talouslukutaito oli parempaa kuin mitä matematiikan ja tavallisen lukutaidon tulosten perusteella saattoi päätellä. Tällaisia maita olivat esimerkiksi Australia, Viro ja Tsekki. Toisaalta jotkut maat pärjäsivät huonommin kuin muiden koetulosten perusteella odottaa saattoi: tähän kerhoon kuuluivat Ranska, Italia ja Slovenia.
Suomi ei ollut oppilaidensa taloudellista lukutaitoa testanneiden maiden joukossa. Tämä on sääli, sillä tieto nuortemme peruskoulun aikana oppimasta talousosaamisesta olisi ensiarvoisen tärkeää. Tulosten myötä omaa talousopetustamme voitaisiin tarkastella kriittisesti ja muihin maihin vertaillen. Samalla paine talouskasvatuksen lisäämiseen kasvaisi, sillä sitä opetetaan mitä mitataan.
Miksi OECD-maiden hallinnoima PISA-tutkimus päätti ottaa testiin mukaan talouslukutaitokokeen? OECD:n mukaan finanssimaailman asiakkailleen tarjoamat tuotteet käyvät jatkuvasti vaikeaselkoisemmiksi. Nykypäivän lapset tekevät elämässään todennäköisesti enemmän talouteen liittyviä päätöksiä kuin vanhempansa.
15 ikävuoteen tullessa monella on jo kokemusta finanssituotteiden käyttämisestä: on pankkitilit, mopovakuutus, maksukortteja ja kokemusta verkko-ostosten tekemisestä. Älypuhelimet toimivat niin ikään pääsylippuna finanssipalvelujen ostoon. Kulutusta arvossaan pitävässä yhteiskunnassa velkaantuminen käy salakavalasti, kun ostamaan ei tarvitse lähteä kotisohvaa kauemmas.
Oli suomalaisnuorten talousosaamisen taso muihin maihin nähden mitä tahansa, on selvää, että taloustaitojen opetusta tarvitaan kaikilla koulutusasteilla. Tukea tähän voi hakea vaikka Kelan opintolainaa koskevista tilastoista – opintolaina kun on monelle se elämän ensimmäinen laina, joka myös lankeaa ensimmäisenä maksettavaksi. Viime vuonna opintolainaa oli noin 330 000 suomalaisella. Tilastoista näkyy, minkä verran Kela on maksanut pankeille opiskelijoiden ottamia opintolainoja takaisin valtion takausvastuun perusteella.
Viime vuonna valtio maksoi pankeille hoitamattomia opintolainoja ja niiden korkoja peräti 17,2 miljoonaa euroa. Karkeasti ottaen valtio voisi säästää tämän verran, mikäli lainanottajat huolehtisivat opintolainoistaan. Laina ei ole luonteeltaan tuki, vaan se on maksettava aina takaisin. Valtion kädenojennus opiskelijoille tulee siitä, että lainansaanti on takauksen myötä helppoa. Eniten vaikeuksia lainanmaksussa oli ammattikouluissa opintolainaa ottaneilla, toiseksi eniten ammattikorkeakoululaisilla ja sitten yliopisto-opiskelijoilla. Lukiolaisilla opintolainoja ei juuri ole.
Toinen tarina ovat koko Suomen maksuhäiriömerkinnät. Asiakastiedon tilastojen mukaan syys–lokakuun vaihteessa rikottiin maksuhäiriöisten ihmisten lukumääräennätys. Nyt maksuhäiriöitä on yli 370 000 suomalaisella. Vuoden 1997 huippuvuoden jälkeen määrät olivat hetken maltillisempia, mutta lähtivät uudestaan nousuun 2000-luvun puolivälissä saavuttaen nykyisen ennätyksensä. 25–34-vuotiaista jo 13 prosentilla on maksuhäiriömerkintä.
Finanssiala on omalta osaltaan yrittänyt tarttua härkää sarvista. Ala on tuottanut yläkoulun talousopetuksen tukemiseen Zaldo-nimisen verkko-oppimisympäristön. Siinä tutustutaan käytännön esimerkkien avulla jokapäiväisten talousasioiden hoitoon. Zaldoon liittyy vuosittainen ysiluokille suunnattu kilpailu, jossa kisataan portaalissa opittujen asioiden hallinnasta muita Suomen ysiluokkia vastaan. Viimevuotisen kilpailun voitto meni Loimaan koulun 9B-luokalle. Luokan historian ja yhteiskuntaopin opettaja Hannu Hirvosen mukaan nuorilla oli eniten vaikeuksia vakuutuksia koskevissa asioissa. Pelkkään velkaantumiseen ja sen estämiseen ei siis voi opetustyössä kiinnittää huomiota, vaan on ajateltava laajasti koko talousasioiden hoitoa verojenmaksusta lähtien.
Paitsi että talousosaamisen opetusta olisi vara kohentaa kouluissa, olisi myös opettajien omasta taloustaitojen osaamisesta pidettävä huolta. Tähän asiaan on kiinnittänyt huomiota taloudenhallinnan neuvottelukunta, joka toimii työ- ja elinkeinoministeriön alaisena ja kokoaa yhteen viranomaisia sekä muita toimijoita. Sen yhtenä tavoitteena on ehkäistä ennalta kuluttajien ylivelkaantumista. Historian ja yhteiskuntaopin opettajat saavat koulutuksensa yhteydessä oppia talousasioista, mutta luokanopettajien kohdalla tilanne on toinen. Kaikille tulisi taata myös mahdollisuus saada aiheesta täydennyskoulutusta.
Oman talouden hallinnan opetus on tie osaavaan suomalaiseen veronmaksajaan. Ei pöllömpi tavoite, vai mitä?