Kansa karttuisin käsin sijoittavi, niin yrittäjätkin. Hyvä niin, sillä niin on kansa vähin erin vaurastuva. Moni yrittäjä kuitenkin laskeskelee sijoitustensa tuottoja ja tarkkailee samalla kriittisesti yrittäjän pakollisia eläkemaksuja eli YEL-maksuja. Jokaisen yrittäjäksi ryhtyjän on pakko vastata itse eläketurvastaan ja maksaa tuloistaan tuhteja siivuja vanhuutensa turvaksi.
Tänä vuonna suurin osa työikäisistä yrittäjistä maksaa ilmoittamistaan työtuloista 24,1 prosentin eläkemaksua. Se on samaa luokkaa kuin työntekijän eläkemaksu, jonka maksavat työntekijä ja työnantaja yhdessä eri suuruisin osuuksin. Yrittäjä on samaan aikaan sekä itsensä työnantaja että työntekijä, joten koko potti on hoidettava itse.
Yrittäjän näkökulmasta katsoen eläkemaksurahat ovat pois yrittäjän omista tuloista ja hyvinvoinnista, joten saako rahalle parasta mahdollista vastinetta?
======
Pohdintoja yhdistää aina yksi asia:
niissä kaikki menee vuosikymmenten
ajan hyvin. Niissä ei ole sijaa
epäonnistumisille.
======
Yrittäjät ovat laskutaitoista ja tulevaisuudenuskoista väkeä. Osakemarkkinoilta voi saada vertailuajankohdan pituudesta ja markkinasta riippuen jopa noin 7 prosentin vuotuista reaalituottoa – eli tuottoa, josta inflaation vaikutus on laskettu pois. Yksittäisinä vuosina tuotot voivat olla tätäkin suurempia tai sitten voi tulla takkiin ja rankasti. Siihen nähden YEL-maksuista kertyvä eläke saattaa näyttää pienelle. Varsinkin, jos on maksanut omiin tuloihinsa nähden liian pieniä eläkemaksuja.
Kun omiin sijoitustaitoihinsa uskoo väkevästi ja ynnäilee vuodesta toiseen osakemarkkinoilta saatavia tulevaisuudentuottoja, voi hyvin kuvitella vanhuksena itsensä lähes porhoksi. Entä, jos maksaisi liian pieniä eläkemaksuja ja korvaisi ne omilla sijoituksilla? Näitä pohdintoja kuitenkin yhdistää aina yksi asia: niissä kaikki menee vuosikymmenten ajan hyvin. Niissä ei ole sijaa epäonnistumisille. Se on itselleen ankara ajattelutapa, yrittäjällekin.
On selvää, että itse sijoittamalla ja säästämällä on teoriassa mahdollista saada itselleen isompi vanhuudenturva kuin yrittäjäeläkkeen kautta. Silloin on kuitenkin täysin kohtalon armoilla. Yrittäjän koko ansiosidonnainen sosiaaliturva on sidottu YEL-maksujen maksamiseen. YEL tarjoaa suojan paitsi vanhuuden, myös työkyvyttömyyden, työttömyyden ja vanhemmuuden varalta. Jos työttömyyttä, työkyvyttömyyttä ja vanhempainvapaata turvaavat tuotteet koettaa hankkia yksityisiltä markkinoilta ja omin säästöin, nousee kattavan turvan hinta todella korkeaksi.
======
Keskeinen vakuutuksen ja omien sijoitusten ero:
kun omia säästöjään ja sijoituksiaan
alkaa syömään, tiettynä ajankohtana
ne loppuvat.
======
Nuorella iällä kohdanneen onnettomuuden tai sairauden myötä työura voi jäädä yrittäjälläkin lyhyeksi. Tuolloin omat osakesäästöt eivät lämmitä kovin pitkään, jos niitä on ehtinyt kerryttää vasta muutaman vuoden.
Tässä tulee myös se keskeinen vakuutuksen ja omien sijoitusten ero: kun omia säästöjään ja sijoituksiaan alkaa syömään, tiettynä ajankohtana ne loppuvat. Eläkevakuutuksen idea taas on siinä, että maksut jatkuvat hautaan asti, vaikkei olisi ehtynyt kovin tuhtia pottia kartuttaakaan. Muut vakuutusmaksujen maksajat kantavat silloin vastuuta siitä, jota kova onni on kohdannut. Vaikka työura olisikin ehjä eläkkeelle asti, omaa kuolinpäiväänsä on perin vaikea ennustaa. On paljon helpompi luottaa eläkevakuutukseen, joka tarjoaa kuukausittain varman tulon kuolemaan saakka, kuin koettaa arvailla, milloin kolotukset äityvät kuoloksi.
Kukin yrittäjä arvioi oman työpanoksensa suuruuden – eläkemaksun koko riippuu siitä. Eläkelaitos vahvistaa työtulon sille tasolle, että se vastaa yrittäjän työpanosta. Nuoren tai aloittelevan yrittäjän kohdalla houkutus ilmoittaa eläkelaitokselle liian alhainen työpanoksen taso on suuri. Ensimmäisinä vuosina kaikki voimavarat on keskitettävä yritystoiminnan vakiinnuttamiseen, minkä vuoksi eläkemaksuista saakin neljän ensimmäisen vuoden ajan maksualennusta. Sen jälkeen yrityksen pitäisi kuitenkin olla joko kannattava tai yrittäjän kannattaisi vetää johtopäätökset.
======
Kolme viidestä maksaa itselleen
todellisiin tuloihinsa nähden
liian alhaista eläkettä.
======
Eläketurvakeskus selvitti noin kaksi vuotta sitten, millaista eläkettä yrittäjät itselleen maksavat. Tulos oli, että kolme viidestä maksaa itselleen todellisiin tuloihinsa nähden liian alhaista eläkettä. Liian alhaisen eläkemaksun maksaminen oli yleisintä nuorten, matalasti koulutettujen ja suurituloisten yrittäjien keskuudessa. Matalasti koulutettujen keskuudessa oli myös yleistä, että eläkemaksujen luultiin olevan riittävällä tasolla.
Tämä purkaus ei suinkaan tarkoita sitä, että yrittäjän on laitettava kaikki liikenevä rahansa eläkemaksujen maksamiseen – ei. Omaehtoinen rahasto- ja osakesijoittaminen on enemmän kuin kannatettavaa ja siihen kannattaisi ryhtyä ihan jokaisen, oli yrittäjä tai ei. Sijoittamalla saa elämäänsä enemmän liikkumavaraa ja resilienssiä eli kestokykyä elon niitä kolhuja vastaan, joita voi rahalla pehmentää. Viime vuosien huikeiden osinkotuottojen huumassa omia sijoituksiaan ei vain pidä luulla vakuutukseksi, sillä sitä ne eivät ole. Ne ovat eläkevakuutuksen täydentäjiä.
Kolumni on julkaistu aiemmin Kalevassa.
Jäikö kysyttävää?
|Ota yhteyttä aiheen asiantuntijaan
Janoatko lisää?
Tähän aiheeseen liittyviä uutisia ja kolumneja
Työtulojen tarkistukset nostivat YEL-maksua 83 prosentilla 56 000 yrittäjästä
Eläke ei ole itse maksettu vaan itse ansaittu
Hallituksen oltava tarkkana, jotta luottamus eläkejärjestelmään pysyy ja paranee
Avoimuus – miten se toteutuu eläkejärjestelmässä ja eläkeuudistuksissa?
