Lausunto

Lausuntopyyntö kolmesta valtioneuvoston asetuksesta, jotka koskevat eräiden tuotteiden ja palvelujen saavutettavuus- ja esteettömyysvaatimuksia

  • B2-kielitasovaatimuksia ei pitäisi ulottaa palvelun sisältämiin vakiomuotoisiin asiakirjoihin, vaan pelkästään tarjottavan palvelun kuvaamiseen
  • Asetuksen sanamuotoa on syytä täsmentää niin, että se koskee vain määriteltyjä palveluita eikä palveluntarjoajia


VN/11443/2021

Valtioneuvoston asetus saavutettavuusvaatimuksista eräille digitaalisille palveluille

Kuten jo aiemmissa lausunnoissamme olemme tuoneet esiin, ymmärrettävyys- ja B2-kielitasovaatimuksen ulottaminen esteettömyysdirektiivissä asunto- ja kuluttajaluottoihin sekä tiettyihin sijoituspalveluihin on haasteellista ja osin jopa mahdotonta, koska niitä koskevat laajat ja yksityiskohtaiset lakiin perustuvat tiedonantovelvoitteet, joiden esittämistapa ja kielelliset ilmaisut ovat usein standardoituja. Näitä ovat esim. vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot -lomake, PRIIPS-avaintietoasiakirja ja perusmaksutiliin liittyvät tiedonannot. Tämän vuoksi vaatimuksia ei pitäisikään ulottaa palvelun sisältämiin vakiomuotoisiin asiakirjoihin, vaan pelkästään itse tarjottavan palvelun kuvaamiseen.

FA kiinnittää myös huomioita siihen, että asetuksesta ei tarpeeksi selkeästi ilmene, että kielivaatimus koskee vain niitä palveluita, jotka on lueteltu digipalvelulain 3 a luvun 10a § 2 kohdassa. Asetustekstin 3 §:ssä todetaan, että ”Digipalvelulain 10 a §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisten palveluntarjoajien on digitaalisia palveluja tarjotessaan varmistettava, että tiedot ovat ymmärrettäviä siten, että vaikeusaste on enintään Euroopan neuvoston kieliä koskevan yhteisen eurooppalaisen viitekehyksen B2-taso.” Asetustekstissä viitataan palveluntarjoajiin, eikä palveluihin. Tämän vuoksi siitä voi syntyä virheellinen käsitys siitä, että kielivaatimus koskisi kuluttajapankkipalveluiden lisäksi myös muita digipalveluita, joita palveluntarjoaja tarjoaa.

Epäselvyyden poistamiseksi ehdotamme, että asetusteksti muutettaisiin seuraavaan muotoon: ”Palveluntarjoajien on tarjotessaan digipalvelulain 10 a §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisia digitaalisessa muodossa olevia palveluja varmistettava, että tiedot ovat ymmärrettäviä siten [—].”

Vastaava täsmennys olisi hyvä harkita tehtäväksi lisäksi asetuksen pykäliin 2 § ja 5 §, joissa käytetään myös termiä palveluntarjoaja.

FINANSSIALA RY

Hannu Ijäs

Jäikö kysyttävää?

|

Ota yhteyttä aiheen asiantuntijaan