Verohallinnon laiminlyöntimaksukäytäntöä ei tule ankaroittaa entisestään
- Ehdotettu ohjemuutos kiristäisi Verohallinnon jo ennestään ankaraa käytäntöä laiminlyöntimaksujen osalta, mikä ei ole toivottavaa.
- Ohjeluonnosta tulee täsmentää erityisesti toistuvien laiminlyöntien määrittelyn ja niiden seurausten osalta.
- Muutettu ohjaus ei saa johtaa kaksikertaisiin laiminlyöntimaksuihin ”samoista” virheistä.
VH/3508/00.01.00/2025
Verohallinnon laiminlyöntimaksukäytäntöä ei tule ankaroittaa entisestään
- Ehdotettu ohjemuutos kiristäisi Verohallinnon jo ennestään ankaraa käytäntöä laiminlyöntimaksujen osalta, mikä ei ole toivottavaa.
- Ohjeluonnosta tulee täsmentää erityisesti toistuvien laiminlyöntien määrittelyn ja niiden seurausten osalta.
- Muutettu ohjaus ei saa johtaa kaksikertaisiin laiminlyöntimaksuihin ”samoista” virheistä.
Ohjeluonnoksessa ehdotetaan laiminlyöntimaksujen ankaroittamista entisestään. Verohallinnon käytäntö laiminlyöntimaksujen osalta on jo nykyisellään huomattavan ankara, eikä FA näe syytä ankaroittaa niitä entisestään.
Ohjeluonnoksen kohdassa 6 todetaan, että laiminlyöntimaksun suuruutta korotetaan, mikäli laiminlyönti on toistuvaa. Tältä osin FA toivoo, että ohjeeseen lisätään viittaukset lakiin ja/tai oikeuskäytäntöön, mihin ehdotettu muutos perustuu. Ehdotetulle muutokselle ei ainakaan FA:n tiedossa ole olemassa perusteita säännöksissä tai oikeuskäytännössä, joten perusteet ehdotetulle muutokselle tulisi lisätä ohjeeseen.
Laiminlyönnin toistuvuutta tulee tarkentaa muun muassa esimerkeillä, sillä ohjeluonnoksen perusteella jää epäselväksi, milloin kyse on toistuvuudesta. FA toivoo, että toistuva laiminlyönti määritellään ohjeessa tarkemmin (mielellään esimerkein). FA katsoo, että tämän perusteen käyttäminen tulee olla rajattu vain tilanteisiin, joissa kyse on puhtaasti samanlaisen virheen toistumisesta lukuisia kertoja ja siitä aikaisemmin määrätystä laiminlyöntimaksusta huolimatta.
FA:n mukaan toistuvaa laiminlyöntiä koskevaa linjausta tulee selkeyttää myös sen seurauksien osalta. Ohjeluonnoksen perusteella jää epäselväksi, johtaako toistuva laiminlyönti siihen, että Verohallinto soveltaa ankarampaa laiminlyöntimaksu-säännöstä[1] vai johtaako se vain maksun korkeampaan euromäärään saman säännöksen rajoissa.
Ohjeluonnoksen kohdassa 6.1.1 todetaan, että huolellisuusvelvoitteiden osalta kyse on erillisistä ja itsenäisistä velvoitteista varsinaiseen tiedonantovelvoitteeseen nähden. FA:n mukaan tässäkin on haasteena ohjeluonnoksen epäselvyys ja tarkempi linjaus olisi toivottavaa. Erityisen tärkeää on, ettei linjaus johda kaksinkertaisiin laiminlyöntimaksuihin ”samasta” virheestä. Näitä olisivat esim. tilanteet, jossa laiminlyöntimaksu määrätään ensin esim. huolellisuusvelvoitteeseen (raportoitavien tilien tunnistamiseen) liittyvästä virheestä ja uusi maksu määrätään myöhemmin havaitusta, mutta em. virheen aiheuttamasta, puutteellisesta FATCA- tai CRS-vuosi-ilmoituksesta.
FINANSSIALA RY
Hannu Ijäs
[1] Esimerkiksi ensimmäisellä kerralla VML 22a.1 § ja myöhemmin VML 22a.2 §?
Jäikö kysyttävää?
|Ota yhteyttä aiheen asiantuntijaan
