FA:n Ahosniemi: Kotitalouksien velkaantumisessa on uusien tiukkojen sääntöjen sijaan harkinnan aika

Arno Ahosniemi ei innostu tulosidonnaisen velanhoitokaton laajennuksesta.
  • Uusien sitovien sääntöjen sijaan nyt tarvittaisiin malttia ja rauhallista arviointia siitä, miten jo olemassa olevat säännöt ehkäisevät kotitalouksien velkaantumista, sanoo Finanssiala ry:n toimitusjohtaja Arno Ahosniemi.
  • Valtiovarainministeriön virkamiestyöryhmä esittää juridisesti sitovaa niin sanottua kotitalouksien enimmäisvelanhoitorasitetta eli tuloihin sidottua kattoa velanhoitomenoille. Se asettaisi sääntelyyn kirjatun ylärajan sille, kuinka paljon kotitalouden tuloista voi mennä velkojen maksuun.
  • Jo nyt on voimassa Finanssivalvonnan suositus aiheesta, jota pankit lainanannossaan noudattavat. Nykyinen suositus koskee vain asuntoluotonhakijoita, ministeriön ehdotus laajentaisi rajan lähes kaikkiin luottoihin ja tekisi siitä juridisesti sitovan.

Valtiovarainministeriön selvityksen mukaan kotitalouksien keskimääräisen taloudellisen tilanteen ei ennusteta heikkenevän jyrkästi. Tilanne ei vaadi tällä hetkellä äkillisiä toimia. Työryhmä suosittelee kuitenkin toimenpiteitä ongelmien välttämiseksi tulevaisuudessa. Selvitys kotitalouksien taloudellisesta tilanteesta tehtiin alkavan vaalikauden tarpeisiin.

Finanssiala ry:n toimitusjohtaja Arno Ahosniemi ei innostu valtiovarainministeriön ehdotuksesta ottaa käyttöön lakisääteinen kotitalouksien enimmäisvelanhoitorasite. ”Ei pidä rynnätä suin päin tekemään uutta sitovaa sääntelyä. Viranomaisilla on jo nyt erinomaiset työkalut, joilla taklata ylivelkaantumista ja rajoittaa kokonaisvelkaantumisen kasvua. Nyt pitäisi rauhassa katsoa useampi vuosi, miten jo olemassa oleva sääntely vaikuttaa”, Ahosniemi sanoo.

Tällä hetkellä kotitalouksien enimmäisvelanhoitorasite on voimassa Finanssivalvonnan antamana suosituksena, jota luotottajat noudattavat säntillisesti sen suositusluonteesta huolimatta. Se koskee vain asuntoluottojen myöntämistä ja rajaa lainanhakijan kuormitetun velanhoitorasitteen pääsääntöisesti enintään 60 prosenttiin lainanhakijan nettotuloista. Kuormitus tarkoittaa sitä, että takaisinmaksuajan asuntolainoilla on oltava enintään 25 vuotta ja koron vähintään 6 prosenttia. ”On etsittävä toimiva tasapaino ylivelkaantumisen estämisen ja kotitalouksien luotonsaannin turvaamisen välillä. Nyt tarvitaan lisää tietoa eri keinojen yhteisvaikutuksista”, Ahosniemi toteaa.

Valtiovarainministeriön virkamiestyöryhmän ehdotus laajentaisi enimmäisvelanhoitorasitteen asuntoluotoista lähes kaikkiin luottoihin, pois lukien esimerkiksi opintolainat. Tarkempaa jaottelua työryhmäehdotus ei kuitenkaan kerro.

”Esitys herättää kysymyksiä esimerkiksi osamaksukaupasta. Olisivatko esimerkiksi osamaksulla tehdyt huonekaluostokset saman pakottavan sääntelyn piirissä?” Ahosniemi pohtii.

Ehdotuksen mukaan suositus pitäisi kirjata sitovasti sääntelyyn, jolloin kyseessä ei enää olisi suositus vaan sitova pakko.

”On hyvä, että kotitalouksien velkaantumista pohditaan myös muiden kuin asuntoluottojen kautta. Kulutusluottoihin on kuitenkin jo tulossa tiukempaa sääntelyä, kuten korkokaton alentaminen 15 prosenttiin. Myös Finanssivalvonnan valtuudet vaikuttaa luotonantajien asiakasvalintaan ovat laajenemassa”, Ahosniemi sanoo.

Jäikö kysyttävää?

|

Ota yhteyttä aiheen asiantuntijaan