Tietotyö on siirtymässä pysyvästi hybridimalliin, jossa työpaikalla läsnäolon merkitys vähenee ja etätyöt normalisoituvat osaksi tavallista elämää. Aivan kuten kännykät mullistivat tapamme kommunikoida, riippumattomuus suorittamisen sijainnista tulee vähitellen peruuttamattomasti vaikuttamaan siihen, miten teemme työtä, asumme ja liikumme.
Vuonna 1987 olin töissä mainosalalla ja sain asiakkaakseni Nokian matkapuhelinosaston, joka oli tuomassa markkinoille ensimmäisiä Mobira Cityman -taskupuhelimia. Puhelimet olivat kirjaimellisesti halon kokoisia, painoivat melkein kilon ja maksoivat nykyrahassa noin 7 000 euroa. Yhdellä latauksella puheaikaa oli vajaa tunti, tekstiviesteistä ei ollut kuultukaan.
Tekniset vajavaisuudet tai korkea hinta eivät kuitenkaan olleet myynnin suurin este, koska kukaan ei 1980-luvulla osannut edes kuvitella, mihin mobiiliteknologia tulee tulevaisuudessa kehittymään. Mitä ei ollut, sitä ei osattu kaivata.
Suurin ongelma olivat asenteet. Henkilökohtaiset taskupuhelimet tyrmättiin aluksi laajalti täysin tarpeettomina turhakkeina, koska ”kaikillahan on jo puhelin kotona ja töissä”. Vain ani harva ymmärsi, että kysymys oli viestinnän vallankumouksesta, jossa paikkasidonnainen sähköinen viestintä vaihtui henkilösidonnaiseksi viestinnäksi.
Taskupuhelimia markkinoitiin tuon ajan jupeille, mutta todellisuudessa niiden ensimmäiset todelliset markkinat olivat liikkuvaa työtä tekevien ammattilaisten parissa. Näitä olivat itsenäisesti ammattiaan harjoittavat putkimiehet, kuljetusyrittäjät, kiinteistövälittäjät ja muut, joille vapautuminen lankapuhelinta päivystämästä tarkoitti niin suuria säästöjä ja tavoitettavuuden kasvua, että kalliskin taskupuhelin maksoi itsensä nopeasti takaisin.
Nykyiset milleniaalit eivät edes tiedä, miten lankapuhelin toimii. Vastaavasti pakottaessaan miljoonat tietotyöläiset etätöihin korona on tuottanut ihmisille oivalluksen siitä, että suuri osa työmatkaruuhkissa jonottamisesta tai naamatusten arkipalavereissa istumisesta on itse työpanoksen ja sen tulosten kannalta täysin turhaa ajanhukkaa.
Vaihtelevaa tahtia myös työnantajat ovat heränneet ymmärtämään, että on kannattavampaa keskittyä tuloksiin kuin palkollisten läsnäoloon. Paluu entisiin käytäntöihin olisi yhtä vierasta kuin ryhtyä jälleen käyttämään lankapuhelimia.
Parinkymmenen vuoden kuluttua silloiset tietotöihin valmistuneet nuoret aikuiset ihmettelevät, oliko joskus todella sellainen aika, jolloin työpaikalle piti todella joka päivä ihan oikeasti mennä.
Korona on muutoksen katalyytti
Pandemian kiihdyttämä työkulttuurin muutos vaikuttaa paljon työpaikkoja laajemmin ympäristöömme ja käyttäytymiseemme. Hybridityö, jossa osa työstä tehdään toimistolla ja osa etänä, tulee vähitellen muuttamaan merkittävästi sitä, missä ihmiset haluavat asua ja minkälaisiksi niin kaupungit, konttorit kuin koditkin suunnitellaan.
Nyt monet yritykset ja organisaatiot ovat vähentämässä toimitilojaan ja muuttamassa niiden mitoitusta siten, että vain osa työntekijöistä mahtuu yhtä aikaa paikalla. Tyhjiksi jääneitä tiloja konvertoidaan asunnoiksi tai remontoidaan toimistohotelleiksi, joista yritykset saavat joustavasti lisätilaa satunnaisiin kysyntäpiikkeihin.
Esimerkiksi EU:n komissio suunnitteli vielä muutama vuosi sitten rakentavansa Brysselin Eurooppa-kortteleihin kymmeniä tuhansia neliöitä uutta toimitilaa. Nyt komissio aikoo luopua noin puolesta sen nykyisistä 50 toimistotalosta vuoteen 2030 mennessä.
Suurista kansainvälisistä pankeista HSBC on kertonut luopuvansa maailmanlaajuisesti noin 40 prosentista toimitiloistaan. Brittiläisten Lloydsin ja SCBFF-pankkien ilmoittamat vastaavat luvut ovat 20 ja 30 prosenttia.
Kun työtilat varsinaisilla työpaikoilla vähenevät, paine tilan lisäämiseen kotona kasvaa. Tämä tarkoittaa sitä, että kysynnän varmistamiseksi uusiin asuntoihin joudutaan varta vasten lisäämään huoneita tai tiloja etätöitä varten. Kun tähän lisätään päivittäisten työmatkojen väheneminen, on helppo ymmärtää, että erityisesti kaupunkien ulkolaitojen edullisempien alueiden suurempien asuntojen kysyntä on jo nyt kasvussa.
Työnantajat joutuvat kilpailemaan joustavuudella
Muun muassa finanssi- ja teknologia-aloilla eri maissa on viimeisen vuoden aikana nostettu esiin täysin toisistaan poikkeavia näkemyksiä siitä, miten etätöitä jatketaan koronan väistyttyä.
Esimerkiksi HSBC:n pääjohtaja Noel Quinn, Lloydsin pääjohtaja António Horta-Osório ja Citigroupin pääjohtaja Jane Fraser ovat omilla tahoillaan kertoneet pankkiensa siirtyvän tulevaisuudessa pysyvästi hybridimalliin, jossa osa töistä tehdään etänä ja osa varsinaisella työpaikalla.
en sijaan Bank of Americanin pääjohtaja Brian Moynihan ja JP Morganin pääjohtaja Jamie Dimon ovat ilmoittaneet etätöiden olevan vain väliaikainen häiriö pankkien normaalissa toiminnassa. Tämä siitä huolimatta, että esimerkiksi Bank of Americanin tulos ei ole kärsinyt poikkeusoloista, päinvastoin.
Teknologia-alalla Microsoft, Facebookin emoyhtiö Meta, Amazon, Google ja Apple ovat kaikki ilmoittaneet siirtyvänsä tulevaisuudessa erilaisiin hybridityöskentelyn malleihin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vähintään muutama päivä viikossa on vietettävä toimistolla, vaikka muuten töitä tehtäisiin etänä.
Firmoja työntää hybridimalliin osaltaan se tosiasia, että mahdollisuudesta työskennellä etänä näyttää muodostuneen selkeä kilpailutekijä, jolla yritykset houkuttelevat parhaita kykyjä palvelukseensa.
Brexitin aiheuttaman aivovuodon kanssa kamppaileva Lontoon City on joutunut hyväksymään sen tosiasian, että parhaat ammattilaiset vaihtavat työpaikkaa, jos edellisen työehdot eivät miellytä. Tämä ei koske vain palkkaa ja muita taloudellisia etuja vaan enenevässä määrin myös sitä, kuinka vapaasti töitä voi tehdä siellä missä kulloinkin haluaa.
Tuoreessa Ipsos Mori -tutkimusyhtiön Captains of Industry –raportissa seitsemän kymmenestä brittiläisestä yritysjohtajasta ennakoi, että työntekijöiden enemmistö jatkaa töitä hybridimallin mukaisesti myös koronan jälkeen.
Toimistoja myös tarvitaan
Erilaiset tiimi- ja videokokousohjelmat myös päivittyvät lähes viikoittain yhä uudempiin versioihin, jotka ovat älykkäämpiä, turvallisempia, luotettavampia ja käyttäjäystävällisempiä kuin aikaisemmat päivitykset, mikä tekee etätyöskentelystä yhä helpompaa.
Toimistoilla on kuitenkin perusteltu roolinsa myös tulevaisuudessa. Läsnätyöllä on tärkeä sosiaalinen merkitys, ja ihmisten oikea tapaaminen toimii yhteistyön liimana. Siksi osa työstä on edelleen tehtävä yhdessä muiden kanssa samoissa tiloissa silloin kun se on mahdollista.
Uusia kontakteja solmittaessa henkilökohtaista kanssakäymistä on vaikea korvata parhaillakaan videoyhteyksillä. Otan esimerkin Brysselin todellisuudesta: todennäköisesti lobbaaminenkin on paljon hedelmällisempää kasvotusten kuin puhelimella tai Teamsilla.
On myös hyvä muistaa, että osa meistä haluaa edelleen tehdä töitä oikealla työpaikalla.
Jotkut haluavat kerta kaikkiaan erottaa työn ja vapaa-ajan toisistaan eivätkä viedä töitä kotiin. Osalle taas olot kotona ovat sellaiset, että työnteolle on liikaa häiriötekijöitä ja sille ei ole tilaa.
”Jos tekisin töitä kotona, se tarkoittaisi sitä, että jo eläkkeellä oleva mieheni odottaisi, että huolehdin siinä sivussa myös hänestä”, totesi yksi läheinen ystäväni, joka on pitänyt työnsä tiukasti työpaikalla.
Etätyöt eivät myöskään ole mahdollisia kaikissa ammateissa. Vaikka verkkokaupan osuus vähittäiskaupasta on selkeässä kasvussa, fyysisissä kaupoissa paikalla olevaa henkilökuntaa tarvitaan vielä pitkään. Sama koskee myös terveydenhoitoa, merkittävää osaa sosiaalisektorista ja muun muassa poliisitoimen tai puolustusvoimien kaltaisia yhteiskuntien peruspalveluja.
Vaikka toimintoja siirrettäisiin tehokkuuden nimissä voimallisesti verkkoon, koskaan ei päästä tilanteeseen, jossa etäyhteys korvaisi kokonaan oikeasti läsnä olevat ihmiset.
Kuten aina yhteiskuntien muuttuessa sekä säädökset että etiketti on mukautettava uuteen todellisuuteen. Työnantajat eivät voi siirtää työnteon kustannuksia kotona töitä tekevien työntekijöiden vastuulle, ja myös etätyössä tulisi olla selkeä ero työ- ja vapaa-ajan välillä.
Portugalissa jälkimmäinen ongelma ratkaistiin tänä syksynä säätämällä laki, joka kieltää työnantajaa ottamasta yhteyttä työntekijöihinsä työajan ulkopuolella. Vastaavan kaltainen yli 50 hengen yrityksiä koskeva laki säädettiin Ranskassa jo vuonna 2017.
Kilpajuoksu koronan kanssa jatkuu
Omikron on jälleen pakottanut hallituksia joko suosittelemaan tai jyrkimmillään pakottamaan ihmisiä palaamaan etätöihin. Täällä Belgiassa hallitus määräsi viime viikolla, että kaikkien, joiden on vain mahdollista, täytyy tehdä etätöitä vähintään neljä päivää viikossa.
Omikron tuskin on viimeinen koronavariantti. Koronan muuntuessa kreikkalaisia aakkosia tullaan tarvitsemaan lisää. Todennäköisesti uusiin tautimutaatioihin onnistutaan kehittämään täsmärokotteet, mutta ne syntyvät viiveillä, jotka avaavat aina hetkeksi ikkunan taudin uusille aalloille.
Vain aika näyttää, kuinka paljon uudet tautivariantit kiristävät etätyösuosituksia tai -pakkoja ja minkälaiseksi pysyvä työkulttuurin muutos niiden seurauksena omaehtoisesti asettuu.
Kirjoittaja: Mika Horelli, MustRead
Kirjoitus on alun perin julkaistu MustReadin sivuilla 30.11.2021. Sisällön mahdollistaa Finanssiala ry. Lahjoittaja ei ole vaikuttanut sisältöön eikä MustReadin journalistiseen prosessiin.
Janoatko lisää?
Aiheeseen liittyviä uutisia ja kolumneja
MustRead: Epävarmuudet varjostavat rahoitusalaa ensi vuonna, mutta tällä kertaa pankit ovat aiempaa valmiimpia rytinään
Euroopan yritykset kohtuuhintaisen asumisen edistämiseksi paljastavat, että markkinoita vastaan on vaikea taistella – helpoin ratkaisu on valita asuinpaikkansa oikein
MustRead: Poikkeuksellista mikromanagerointia ja ”ristikuulusteluja” – suurten eurooppalaispankkien kritiikki EKP:ta kohtaan kovenee
Kun poliitikot viis veisaavat asiantuntijoiden varoituksista, kansalaiset joutuvat maksamaan kalliin hinnan