Leasingtoiminta aiheuttaa minimiverosääntelyssä ongelmia pankeille – Pohjoismaat vetoavat OECD:tä tarkentamaan ohjettaan

Tyypillisesti leasingrahoituksella hankitaan esimerkiksi ajoneuvoja, mutta myös pidempiaikaiseen käyttöön tarkoitettua omaisuutta kuten toimitiloja, vetureita ja tuulivoimalan turbiineita. Kuva: Shutterstock
  • Käyttöomaisuuden vuokraaminen eli liisaus aiheuttaa pankeille ja muille rahoituslaitoksille minimiverosääntelyyn liittyviä ongelmia.
  • Minimiverosääntelyssä ei ole vuokranantajaa koskevaa laskennallisen verokulun oikaisun poikkeussäännöstä, joka korjaisi ongelman.
  • Suomen, Ruotsin ja Norjan finanssiyhdistykset vetoavat OECD:hen, että se muuttaisi ohjeistustaan.

Yksi pankkien tarjoaman yritysrahoituksen muoto on leasingrahoitus, jolla yritys rahoittaa käyttöomaisuuden hankintoja. Tyypillisesti leasingrahoituksella hankitaan esimerkiksi ajoneuvoja, mutta myös IT-laitteita, tuotanto- ja työkoneita, kalusteita, energiatehokkuushankintoja sekä pidempiaikaiseen käyttöön tarkoitettua omaisuutta kuten toimitiloja, vetureita ja tuulivoimalan turbiineita.

Vuoden 2024 alusta voimaan tullut minimiverosääntely uhkaa aiheuttaa rahoituslaitosten harjoittamasta   leasingtoiminnasta tuntuvia täydennysveroseuraamuksia, sillä liisatusta omaisuudesta muodostuu rahoitusyhtiölle usein laskennallista verovelkaa, mikä ei purkaannu minimiverosääntelyn edellyttämässä 5 vuoden määräajassa. Laskennallista  verovelkaa syntyy leasingyhtiöille eroista kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IFRS), kansallisten kirjanpitosäännösten ja verosäännöksien välillä.

”Liisauksesta muodostunut verovelka purkautuu pääsääntöisesti vuokra-ajan kuluessa, mutta minimiverosääntelyn mukaan laskennallisen verovelan tulee purkautua 5 vuoden sisällä. Vuokrasopimukset solmitaan usein pidemmäksi kuin 5 vuodeksi, jopa 20-40 vuodeksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kun omaisuutta liisataan yli viideksi vuodeksi, yhtiön tulee purkaa tämän laskennallisen verokulun oikaisusäännöksen vuoksi osa sopimukseen perustavasta laskennallisesta verovelasta”, avaa Finanssiala ry:n (FA) johtava veroasiantuntija Marja Blomqvist.

Tämä johtaa siihen, että minimiverosääntelyn mukaisen tosiasiallisen eli efektiivisen verotason laskennassa huomioon otettavien verojen määrä laskee. Minimiverosääntelyn mukaisesti efektiivisen veroasteen tulee olla 15 prosenttia, ja Blomqvistin esittelemä ongelma laskee efektiivisen veroasteen huomattavasti alhaisemmaksi kuin mitä se olisi ilman laskennallisen verokulun oikaisua.

Mitä asialle tulisi tehdä? FA vetoaa yhdessä Ruotsin ja Norjan pankkiyhdistysten kanssa OECD:hen, jotta järjestö muuttaisi ohjeistustaan. Minimiveroa säätelevä direktiivi ja sitä kautta kansallinen lainsäädäntö perustuvat OECD:n parissa sovittuun monenkeskiseen sopimukseen suurten konsernien vähimmäisverosta. OECD täydentää sääntelyä ohjeistuksella, joihin kaivataan tarkennusta tältä osin.

”Liisaaminen ei ole ongelma asiakkaan, eli vuokraajan puolella, sillä minimiverosääntelyssä on tätä koskeva poikkeussäännös. Vuokranantajalle taas poikkeussääntöä ei ole, vaikka sellaiselle olisi selvä tarve. Ongelma olisi helposti korjattavissa OECD:n tarkentavalla ohjeella”, Blomqvist sanoo.

Jäikö kysyttävää?

|

Ota yhteyttä aiheen asiantuntijaan