MustRead: Jos Venäjä erotettaisiin SWIFT-rahansiirtojärjestelmästä, seuraukset olisivat dramaattiset

Yhdysvaltain presidentti Joe Biden varoitti joulukuun alussa Venäjää, että jos maa hyökkää Ukrainaan, sille asetettaisiin taloudellisilta seurauksiltaan kovimmat sanktiot mitä koskaan on nähty. Biden jätti kuitenkin arvailujen varaan, mitä hän varoituksellaan konkreettisesti tarkoitti.

Yhden tulkinnan mukaan Biden viittasi sanktioihin, joiden vuoksi Venäjältä Saksaan kulkevaa, viime syksynä valmistunutta Nord Stream 2 -kaasuputkea ei voitaisi ottaa käyttöön. Yhdysvallat on avoimesti vastustanut putkea koska Washington pitää sitä osana geopoliittista arsenaalia, jolla Venäjä kiristää sen kaasusta riippuvaista Länsi-Eurooppaa.

Toisen tulkinnan mukaan Biden viittasi puheessaan todennäköisimmin Venäjän sulkemiseen maailmanlaajuisen SWIFT-rahansiirtojärjestelmän ulkopuolelle. Tätä mahdollisuutta on usein kutsuttu ydinvaihtoehdoksi, nuclear option, vaikka kysymys ei olekaan ydinaseiden käytöstä. Sen vaikutukset Venäjän talouteen olisivat kuitenkin järisyttävät.

Bidenin uhkauksen toimeenpano perustuisi käytännössä Yhdysvaltain presidenttien käytettävissä olevaan International Emergency Economic Powers Act -lakiin (IEEPA). Se antaa heille mahdollisuuden kieltää dollarien käyttö valituissa maissa sekä määrätä tulleja ja rajoittaa kaupankäyntiä näiden maiden kanssa. Yhdysvallat on käyttänyt kaikkia lain mahdollistamia keinoja paitsi rikollisina pitämiään valtioita, myös terroristeina pidettyjä järjestöjä, huumerikollisuutta ja rahanpesusta epäiltyjä pankkeja vastaan.

Euroopan unionin johtajat peesasivat Bidenia ja varoittivat huippukokouksessaan 16. joulukuuta, että Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan olisi valtavat seuraukset ja kova hinta.

EU-komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin mukaan EU on valmis ottamaan käyttöön pakotteita, joiden hinta Venäjälle olisi ”massiivinen”. Todennäköisesti Von der Leyen tarkoitti samaa uhkaa kuin Biden, koska Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan tiedottaja Barend Leytsin mukaan uudet pakotteet valmisteltaisiin yhteistyössä Naton ja Yhdysvaltain kanssa.

Venäjän eroa SWIFT-järjestelmästä on vaadittu pitkään

Sen jälkeen kun Venäjä miehitti Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan vuonna 2014, Britannia ehdotti Venäjän sulkemista SWIFTin ulkopuolelle. Tällöin hankkeesta kuitenkin luovuttiin lähinnä siitä syystä, että sen pelättiin jyrkentävän vastakkainasettelua entisestään.

Vaikka asiaa ei lännessä ole mielellään lausuttu ääneen, omalta osaltaan intoa Venäjän sulkemisesta yhteisen maksunvälitysjärjestelmän ulkopuolelle on hillinnyt myös Länsi-Euroopan riippuvuus venäläisen energian tuonnista. Sen nopea korvaaminen muista lähteistä ei ole käytännössä mahdollista. Sulku olisi lopettanut kaikki kansainväliset maksut Venäjälle SWIFTin kautta, vaikuttanut kansainvälisiin pääomavirtoihin ja laukaissut valuuttojen voimakkaan heilahtelun.

Siitä huolimatta, että brittien ehdotukseen vuonna 2014 ei tartuttu, ajatus Venäjän sulkemisesta SWIFTin ulkopuolelle on silti jatkanut omaa elämäänsä. Jo optiota sen käyttöön on pidetty yhtenä tekijänä, joka on todennäköisesti hillinnyt Venäjää eskaloimasta painostustaan Ukrainaa vastaan yhä aggressiivisemmaksi. 90 prosenttia maksuliikenteestä Venäjälle ja sieltä toiseen suuntaan tapahtuu SWIFT-järjestelmän kautta, ja sen ulkopuolelle putoaminen sotkisi Venäjän ulkomaankaupan erittäin nopeasti ainakin väliaikaisesti.

Varoittavana esimerkkinä Venäjälle toimii Iran, joka suljettiin Yhdysvaltain vaatimuksesta jo toisen kerran SWIFTin ulkopuolelle vuonna 2018. Maa menetti vuoden 2018 huhtikuusta syyskuuhun 39 prosenttia öljytuloistaan ja kolmannekseen ulkomaankaupastaan. Tutkimusyhtiö Carnegien mukaan vaikutukset Venäjän talouteen voisivat olla samankaltaiset ainakin lyhyellä tähtäimellä.

Venäjän sulkeminen ulos heikentäisi SWIFTiä kilpailevien järjestelmien eduksi

Tilanteen kärjistyessäkin Venäjän sulkeminen SWIFTin ulkopuolelle olisi kuitenkin kaksiteräinen miekka.

Monien asiantuntijoiden mukaan se johtaisi käytännössä siihen, että Venäjä ja Kiina kykenisivät aikaisempaa tehokkaammin levittämään SWIFTiä korvaavia omia rahansiirtojärjestelmiään. Venäjän poissulkeminen aiheuttaisi merkittäviä tappioita erityisesti saksalaisille ja amerikkalaisille pankeille, joiden kautta suurin osa Venäjän SWIFT-maksuliikenteestä ohjautuu.

Venäjä on jo varautunut siihen, että koko maa tai sen sanktiolistalle joutuneet yritykset irrotettaisiin SWIFTistä. Venäjän keskuspankin vuodesta 2014 alkaen kehittämän maksujärjestelmän nimi on englanniksi System for Transfer of Financial Messages (SPSF). Vuoteen 2018 mennessä järjestelmään oli liittynyt noin 400 pankkia tai organisaatioita.

Järjestelmä toimii toistaiseksi vain Venäjällä, mutta Venäjä on suunnitellut sen toiminnan laajentamista Kiinaan, Intiaan, Iraniin ja Turkkiin sekä Euraasian talousunioniin kuuluviin maihin. Näitä ovat Venäjän lisäksi Armenia, Kazakstan, Kirgisia ja Valko-Venäjä. Vaikka talousunioni on pinta-alaltaan viisinkertainen verrattuna Euroopan unioniin, sen talouselämän koko vastaa vain kuudennesta EU:sta.

Kiina puolestaan aloitti oman Cross-Border Inter-Bank Payments System -järjestelmänsä (CIPS) rakentamisen vuonna 2012 ja otti sen käyttöön 2015. CIPSiä hallitsee People’s Bank of China, ja sen keskeisinä tavoitteina pidetään Kiinan juanin aseman vahvistamista kansainvälisessä kaupassa ja vaihtoehdon tarjoamista SWIFTille.

CIPS on ollut voimakkaassa kasvussa. Vuoden 2020 loppuun mennessä CIPS-järjestelmä oli käytössä noin 1 189 pankissa noin sadassa maassa. Suurin osa niistä on kuitenkin kiinalaisten pankkien tytäryhtiöitä.

Euroopassa, Afrikassa tai Latinalaisessa Amerikassa CIPS:n käyttö on toistaiseksi ollut marginaalista. Vuonna 2020 CIPS:n kautta välitettiin näillä alueilla vain noin promille kaikkien rahansiirtojen arvosta.

SWIFT oli kansainvälinen tietoverkko jo ennen internetiä

SWIFT eli Society for Worldwide Interbank Financial Telecommunication perustettiin vuonna 1973 hoitamaan keskitetysti pankkien tunnusnumeroiden rekisteröintiä ja ylläpitoa. Sen alkuperäinen tarkoitus oli korvata siihen asti pankkien käyttämien telexien ja sähkeiden epäkohdat: niiden vaatima käsityö, hitaus ja herkkyys virheille.

Osuuskuntamuotoisen SWIFTin perusti yhteensä 240 pankkia eri puolilla maailmaa. Pankit olivat alkaneet ottaa tietokoneita käyttöön 1950-luvulla, ja tekniikan kehittyessä koneet olivat alkaneet yleistyä 1970-luvun alussa. Samaan aikaan rahoitusala oli eri maissa alkanut kehittää kansallisia maksuliikennejärjestelmiä rahan reaaliaikaista siirtämistä varten.

SWIFT-järjestelmän yksi tavoite olikin muodostaa maailmanlaajuinen pankkien välinen tietoverkko, johon kaikki pankit voisivat tietokoneiden käytön yleistyessä vähitellen siirtyä. Järjestelmän ensimmäiset keskustietokoneet sijaitsivat Brysselissä ja Amsterdamissa.

Vuoteen 1977 mennessä käytännössä kaikki Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan maat olivat jo mukana järjestelmässä. Japani liittyi SWIFTiin vuonna 1978. Vuoteen 1996 mennessä järjestelmä oli laajentunut 147 maahan ja siihen kuului yli viisituhatta pankkia. Keskusyksiöt sijaitsivat tällöin Alankomaissa ja Yhdysvalloissa.

Kansainväliset rahansiirrot nopeutuvat huomattavasti SWIFTin käyttöönoton myötä. Kun aikaisemmin länsieurooppalaisten maksumääräysten saapuminen perille otti viikosta kolmeen, SWIFTin myötä normaalien siirtojen läpivientiaika kutistui keskimäärin kolmeen pankkipäivään. Maksamalla pikamaksun rahat sai perille vieläkin nopeammin.

1990-luvulla verkko verkko päivitettiin: sen suljettu protokolla vaihtui hajautettuun pakettikytkentäiseen teknologiaan toimintahäiriöiden estämiseksi. Nykyistä SWIFTiä käyttää yli 11 000 pankkia 200 maassa.

Nykyinen kansainvälinen IBAN-tilisiirtojärjestelmä perustuu osaltaan saumattomaan yhteistyöhön SWIFT-järjestelmän kanssa. Siinä missä SWIFT yksilöi pankit, IBAN yksilöi yksittäiset tilit.

Mika Horelli, MustRead

Tämän sisällön mahdollistaa Finanssiala ry. Lahjoittaja ei ole vaikuttanut sisältöön eikä MustReadin journalistiseen prosessiin.